Puolivuotias

Niin taas kuukausi vierähti ja nyt ollaan jo vauvavuoden puolivälissä. Vuosi sitten mietin kuinka kertoisin raskaudestani töissä, ja nyt jo muutaman kuukauden päästä olenkin astelemassa takaisin toimistoon työmoodi päällä. Saako taas ihmetellä tätä ajan kulumista?

Meillä päristellään (ruoka suussa ja ilman), syödään hirmuinen satsi puuroa aamuin illoin ja kovasti yritetään päästä jo eteenpäin – hermot vain tuppaavat loppumaan aina kesken. Hampaatkin ovat vähän kiukuttaneet parin viikon ajan, mutta onneksi kumpikin alaetuhammas puhkesi muutaman päivän sisällä toisistaan. Niillä saakin hyvin napattua lusikasta kiinni, mutta onneksi äitiin niitä ei vielä ole testattu.

Päristelyn ohella meillä muristaan, kiljutaan niin kovaa kuin keuhkoista lähtee ja höpötellään niitä näitä pitkin päivää. Pojalla onkin kovasti asiaa, ja taitaa siinä tulla äitiinsä. J ilmaisee mielipiteensä myös hyvin dramaattisesti jos jokin asia, esimerkiksi tarjotun soseen maku, ei häntä satu sillä hetkellä miellyttämään. Taitaa poika tulla ehkä siinäkin vähän äitiinsä.

Kolme viikkoa sitten neuvolassa J painoi 7255 grammaa ja pituutta löytyi karvan verran yli 68 cm. Poika kasvaa tasaisesti omalla käyrällään, ja nyt kiinteiden ruokien maistelun ansiosta käyrä näyttäisi suuntaavan jopa hieman ylöspäin.

Unirytmi meillä on edelleen sama kuin kuukausi sitten, eli nukkumaan mennään kahdeksan aikoihin ja ensimmäisen kerran herätään jo 22–23. Ensimmäistä herätystä seuraa herätykset parin tunnin välein, mutta nälkään poika ei enää herää. Tarkoituksenamme on aloittaa unikoulu kuun lopussa, kun avomies jää lomalle, josko sitten saataisiin vähän äitiystävällisempi unirytmi aikaiseksi. Wish me luck.