Tänä keväänä ja kesänä some on täyttynyt ihanista vauvauutisista, ja nyt hieman yllättäen saan itsekin (tavallaan) liittyä tuohon joukkoon: Pari viikkoa sitten meille muutti uusi karvalapsi Lanka! Lanka on rodultaan vielä suhteellisen tuore ja harvinainen tapaus Suomessa, joten tässä postauksessa kerron vähän enemmän rotutietoutta pentufiilistelyn sijaan.
Lanka on rodultaan pieni amerikanpaimenkoira eli miniaussi tai pampai. Se hyväksyttiin Suomessa viralliseksi roduksi pari vuotta sitten, ja FCI-oikeudet, eli kansainvälisen jalostusliiton rotuoikeudet, se sai syksyllä 2019. Tällä hetkellä Suomeen on rekisteröity 130 pampaita.
Koska pieni amerikanpaimenkoira on suhteellisen uusi rotu, jonka edustajat ovat kätevän kokoisia (säkäkorkeus n. 35–45 cm) ja yhtenä rodun ominaisuuksista on sinisilmäisyys, on rotu järjettömän kysytty tällä hetkellä. Esimerkiksi rodun suomalaisella Facebook-sivulla on jo yli 1000 seuraajaa, mutta viime vuonna rekisteröitiin vain 59 koiraa.
Tässä vaiheessa haluan korostaa, että koiran söpöys tai väri – varsinkaan silmien väri – ei saisi missään vaiheessa olla ainoa kriteeri koirarodun valinnalle. Ulkoisten seikkojen sijaan tulisi huomioida esimerkiksi käyttötarkoitus ja rodulle tyypillinen luonne. On myös hyvä muistaa, että koiranpentuja ei koskaan saa tilauksesta silloin, kun sellaisen haluaa. Lähes aina on olemassa pentujono.
Tässä vaiheessa haluan korostaa, ettei koiran söpöys tai väri – varsinkaan silmien väri – saisi missään vaiheessa olla ainoa kriteeri koirarodun valinnalle.
Ihastuin pieneen amerikanpaimenkoiraan rotuna pari vuotta sitten, ja siitä lähtien haaveilin saavani sellaisen seuraavaksi agilitykoiraksi, koska se täytti kaikki kriteerini seuraavan koiran suhteen. Kriteerini olivat mm. pienehkö koko, runsas turkki niin, ettei se talvella tarvitsisi aina vaatteita sekä aktiivinen luonne, jolloin se sopisi hyvin kisakoiraksi. En kuitenkaan toivonut liikoja, koska tiesin pentujonon olevan massiivinen.
Nähtävästi yllätyselementti on nykyisin aina mukana puhuttaessa perheenlisäyksestä, sillä vielä pari kuukautta sitten ajattelin saavamme pennun vasta vuoden päästä, mutta toisin kävi. 14.7. kerroin pentuhaaveistani ääneen ja siitä, kuinka ajattelin laittaa yhdelle kasvattajalle viestiä. 17.7. kesken juhlavalmistelujen puhelimeni soi, ja soittajaksi paljastui Minna, Westgrove-kennelin kasvattaja, jolla sattui olemaan juhannuksena syntynyt pentue – pentue, josta yksi voisi mahdollisesti tulla meille. Puhelun jälkeen menin Miksun luokse: ”Olisi yksi pikkujuttu. Se vuosi vaihtui kolmeen viikkoon.”
Joskus kerran elämässä sattuu niitä hetkiä, jolloin tähdet ovat kohdillaan ja omissa toimissaan on liikkeellä täydelliseen aikaan. Juuri siitä oli kyse Langan kohdalla. Lisäksi Langan kasvattajalla ja minulla on yhteisiä tuttuja toisen rodun (Pölyn ja Villan) kautta, joten suositteluni olivat niin sanotusti kunnossa – tätä tosin en tiennyt ennen puhelua. Viralliseksi nimekseen Lanka sai Westgrove Midsummer Surprise.
Nyt pieni pala pentufiilistelyä; voi herranen aika Lanka on ihana tapaus!! Hän on niin reipas ja rohkea pentu, että ei uskoisin hänen olevan vasta hieman yli 2 kk:n ikäinen. Lanka on myös todella viisas ja oppii helposti, istu-käskyn hän hoksasi parissa päivässä vain muutamalla harjoittelukerralla. Hihnassakin hän suostui kävelemään suhteellisen nätisti oltuaan meillä päivän. Lanka on sulahtanut lauman jatkeeksi todella hyvin. Jopa Pöly otti pennun vastaan yllättävän vähillä murinoilla. Se tosin saattaa vielä muuttua, sillä joka päivä Lanka tuntuu olevan pikkuisen enemmän riiviö kuin edellisenä iltana. 😀
Lisää rodusta voit lukea Suomen pienet amerikanpaimenkoirat ry:n sivuilta.
Lue tuoreet kuulumiset täältä!
