Pinossa

Tauluseinä korkeaan huoneeseen

02/11/2021

Lapsi lähti viikonlopuksi hoitoon, joten pistin pitkästä aikaa hihat heilumaan kotona ja uusin olohuoneemme tauluseinän. Lopputulos vähän jännitti, mutta olen tilan uuteen ilmeeseen enemmän kuin tyytyväinen!

Aikaisemmin meillä oli ruokapöytää vastapäätä ja sohvan yläpuolella kaksi erillistä aluetta tauluille, jotka rajasivat huoneen eri funktiot selkeästi erilleen. Lipaston päällä oli sukulaisen varastosta löytynyt kaavapiirros, jonka kehystimme muuttaessamme tähän kotiin. Olohuoneen päällä oli vaihteleva kollaasi printtejä.

Tauluseinän sävyjen valinta

Kaavapiirros on meille tärkeä, ja se toimi uuden tauluseinän suunnittelun lähtökohtana. Toinen valmiiksi meiltä löytyvä taulu oli vasemman reunan suuri, abstrakti kukkakimppu. Muut taulut ovat Desenion valikoimasta, ja niihin päädyin värikuljetus-tekniikkaa käyttäen, eli valitsin olemassaolevista tauluista sävyn, jota piti löytyä viereisestä taulusta jne. Viimeisenä kollaasiin valitsin vasemman yläreunan pikkutaulun printin, joka kokoaa kaikki kollaasin sävyt yhteen lähes täydellisesti.

Kahdestaan tauluseinän alkuna toimineet taulut eivät ehkä sävyjensä puolesta toimi kauniisti parina, mutta kokoamalla ympärille sopivan setin muita sävyjä, näyttävät punertava vanha paperi ja vihertävän harmaa yllättävän hyviltä yhdessä.

Tauluseinän asettelu

Tauluseinän rakensin tosiaan kaavapiirroksen ympärille. Nappasin siitä kuvan, jonka jälkeen aloin testailla, miten erilaiset kehykset istuvat sen rinnalle. Suunnittelussa käytin apuna Illustrator-ohjelmaa, mutta mikä tahansa ohjelma tai app, jossa voi yhdistellä useampia kuvia, toimii (taulut voi myös asetella lattialle). Koska tauluseinä tuli seinälle, jonka korkeus nousee 5,5 metriin, halusin tauluseinään myös nousevan linja. Samasta syystä valitsin kollaasiin suuria tauluja, sillä suurella seinällä pienet taulut näyttävät vähän hassuilta.

Jotta tauluseinästä tuli hallittu kokonaisuus, pyrin ryhmittämään taulut niin, että ne olisivat mahdollisimman paljon samassa linjassa keskenään edes yhdeltä sivulta – ja koska poikkeus vahvistaa säännön, oikean reunan taulun keskitin keskikohdan mukaan. Ryhmittelyyn en osaa antaa tämän parempaa vinkkiä, sillä kokeilemalla tästä selviää parhaiten. Pienenä vinkkinä mainittakoon, että usein parittomat ja varsinkin kolmen taulun asetelmat toimivat paremmin kuin parillinen määrä.

Koska huonekorkeus on suuri, näyttää sisustus vinksahtaneelta, jos taulut sijoitetaan pelkästään perinteisten oppien mukaan: silmien korkeudelle tai alareuna 30 cm sohvan yläpuolelle jne. Nousevaa linjaa hyödyntämällä osa tauluista nousee reilusti yli katselukorkeuden, joka korostaa huoneen korkeutta kauniisti. Toisaalta matalimmalla olevat taulut ovat juurikin oppien mukaan aseteltu.

Koska kaavapiirros on tauluseinän tähti, asetin sen parhaimmalle katselukorkeudelle eli niin, että sen keskikohta on silmien tasolla. Muut taulut kiinnitin seinään tämän jälkeen (ensin varmistin vielä asettelun rakentamalla kollaasin lattialle). Kevyempien taulujen kiinnittämiseen käytin Commandin kiinnityspaloja.

Vanhojen kiinnitysruuvien reiät pitää muuten vielä kitata ja maalata.

Tauluseinän teon yhteydessä kentiapalmu vaihtoi paikkaa, ja silmilläni kesti hetki tottua muutokseen. En tiedä, onko näissä kuvissa stailaus vielä lopullisessa muodossa, mutta eiköhän se tästä hiljalleen rakennu. Ja ai niin, vaihdoin myös sohvan vieressä olleen DIY-seinävalaisimen By Rydénsin valaisimeen, jonka löysin Torista.

Samaisen viikonlopun aikana maalasimme myös takan muurin ja piipun. Siitä on tulossa oma postauksensa hiukan myöhemmin.

Luovan kirjoittamisen tarina – 2

25/10/2021

Tämä tarina on osa luovien tarinoiden sarjaa, jonka aloitin halusta kehittyä luovana kirjoittajana. Tarinat voivat perustua aitoihin tilanteisiin tai olla mielikuvitukseni tuotetta – tai jotain siltä väliltä. Kaikki tarinat tulet löytämään jatkossa tarinat-kategorian alta. Kuva ei liity juttuun mitenkään, mutta joku kuvituskuva oli kiva laittaa. Edelleen arvostan myös kaikkea palautetta tähän projektiin liittyen. 😊

––––

Muutaman minuutin ajomatkan jälkeen suuttumus alkaa hiljalleen vaihtua katumukseen. Ei olisi pitänyt sanoa sillä tavalla. Ei olisi pitänyt lähteä niin kiukkuisena. Nyt kaikkien päivä alkoi huonosti, vaikka aamu lupailee kaunista syyspäivää. Yöllä on ensimmäisen kerran käynyt pakkasen puolella, ja pientareen rikkaruohot näyttävät aivan sokerihuurretulta. Kuten ne murot, joita söin viimeksi yläasteella. Saakohan niitä edes enää? Matalalta paistava aurinko kimaltelee kohmeisilla lehdillä, ja maasta nouseva kosteus nostaa aavemaisen, mutta kauniin, usvan. Täytyy nauttia tästä näystä niin kauan, kun aamut ovat vielä edes jokseenkin valoisia.

Ajatukseni siirtyvät maissihiutaleista takaisin hetkeen, kun kiskoin turhautuneena päälleni takkia. Pitäisi varmaan soittaa ja pahoitella ärtynyttä käytöstäni. Aikainen aamu vain väsytti ja tuntui epäreilulta, vaikka eihän se mikään kunnon syy ole. Näin jälkikäteen tuntuu itsekkäältä pilata muidenkin aamu vain siksi, että itse nousin väärällä jalalla.

Mutta aina ei vain jaksa olla aikuinen. Välillä tuntuu oikeastaan syntisen hyvältä käyttäytyä kuin keskenkasvuinen teini, ja purkaa pahaa oloaan muihin. Huomatkaa, minua harmittaa nyt! Keskeyttäkää kaikki ja suunnatkaa energianne minuun! Lupaan itselleni käyttäytyä tästä lähtien kuin aikuinen ja ilmaista harmitukseni niin, että saan se myötä kaipaamaani tukea ja ymmärrystä. Pitäisi kuitenkin tuntea jo tähän ikään mennessä itsensä niin hyvin, että tietäisin lupauksen olevan valhetta. Nimettyyn parkkiruutuun peruuttaessa en vieläkään ole soittanut ja pyytänyt anteeksi. Vilkaisen kelloa ja totean sen olevan liikaa. Nyt ei enää kannata edes soittaa.

Päiväkodin portilla vastassa odottaa iloinen lapsi: ei merkkiäkään aamuisesta. Hän on siis ainakin antanut pyytämättäni anteeksi. Kyykistyn maahan ja rutistan lasta sylissäni hetken normaalia pidempään. Takkini helma on vähällä osua lätäkköön. ”Onpa kiva nähdä” sanon, ja lapsi alkaa kertoa iloisena keppileikistä, joka juuri jäi kesken.

Ehdimme olla kotona tunnin verran kahdestaan, ennen kuin toinen anteeksipyyntöni kohde saapuu kotiin. Kävelen vastaan eteiseen, ja sanomatta mitään kiedon käteni hänen ympärilleen. Halaukseeni vastataan ja tiedän, että aamuinen on hänenkin osaltaan anteeksi annettu.

Punaisen mato paluu ja sekalaisia kuulumisia

15/10/2021

Hupsista, niin sitä vaan tuli suunnittelematon kuukauden postaustauko. Meillä on nyt menossa sellainen surkeiden sattumusten sarja, ja tuntuu, että jos joku voi mennä pieleen, se taatusti menee. Tästä johtuen olen yrittänyt pitää kaiken mahdollisen minimissä, sillä kaikki ylimääräinen säätö tuntuu nyt liian kuormittavalta.

Aloitetaan positiivisella uutisella: 1,5 kuukauden pohdinnan jälkeen sain aikaiseksi pestä olkkarin vaalean kesämaton ja vaihdettua tilalle punaisen mattomme. Olisitte nähneet matosta irronneen pesuveden! Kyllä huomasi, että sillä on tepastellu kolme koiraa…

Reilu viikko sitten Lanka toteutti itseään autonavaimieni kanssa. Tiesittekö, että uudet avaimet ovat aikas hintavia? Webaston kaukosäädin maksoi 340 €. Kaukosäädin pitää luonnollisesti parittaa auton kanssa, ja se kuulemma saattaisi onnistua itsekin. Arvatkaa käytinkö tunnin etsien autostani webaston sulaketta löytämättä sitä (mielestäni oli kyllä hieno suoritus löytää ylipäätään sulakkeet)? Uskalsin kokeilla yhden sulakkeen irrottamista, mutta se oli sen verran jännittävää, että päätin suosiolla jättää parituksen ammattilaiselle.

Pari päivää tämän jälkeen Villa ja Lanka painivat pöydän alla niin, että Villa kolautti kuononsa tuolin jalkaan. Kuului kilahdus ja pientä ropinaa, ja jo äänestä arvasin mitä kävi: Villa katkaisi kaksi yläetuhammastaan aivan ikenen tyvestä. Hampaat piti kuvata ja poistaa, ja sitä varten varasin mielestäni ajan keskiviikolle. Eläinlääkärillä sitten selvisi, että aikani olikin seuraavana päivänä. Nice. Eläinlääkäristä saimme onneksi ”vain” 300 euron laskun, ja jälkihoito kestää viikon verran.

Näiden suurimpien (ja kalliimpien) sattumusten lisäksi on käynyt vähän muutakin: Lanka oksensi sohvalle, enkä päässyt sen takia agilitytreeneihin, töissä epäilen osaamistani, J on ollut kipeä, auto alkoi valittaa rengaspaineista jne… Yhdistettynä kaikki nämä ovat saaneet pari edellistä viikkoa vaikuttamaan todellista raskaammilta, ja tässä vaiheessa pienikin epäonni tuntuu lähes musertavalta. Mikä siinä onkin, että ikävät tapahtumat oikein vetävät toisia puoleensa?

Onhan näissä viikoissa ollut paljon hyvääkin, mutta huomio helposti kääntyy vain niihin negatiivisiin asioihin. Sää on suurimmaksi osaksi ollut mieletön ja ruska todella kaunis. Töissä ihmiset palailevat hiljalleen toimistolle, ja olen päässyt paremmin mukaan porukkaan. Langalla on ollut kuukauden päivät treeneissä haasteita häiriöiden kanssa, mutta eilen treenit sujuivat pitkästä aikaa hyvässä vireessä (huomenna mennään testaamaan jälleen kisatilannetta epiksiin). Sain luetuksi jälleen yhden kirjan ja kuunnelluksi äänikirjan Kuinka olla piittamatta p*skaakaan – kerronta paineli huumorintajuni kaikkia nappuloita, ja pidin kuuntelukokemuksesta kovasti. Lukija oli myös loistava!