Pinossa

Tunnetaanko me?

05/02/2017

Kun aloitin blogin kirjoittamisen päätin, ettei siitä tule päiväkirjaani. Minua ei kiinnosta, mitä sinä söit tänään lounaaksi tai mitä sait joululahjaksi, joten oletan että sinuakaan ei kiinnosta.

21.1.17 4

Olen pyrkitynyt tuottamaan sisältöä koko ajan ajatellen, mitä lukija tästä hyötyy? Jos tekstini ei ole pystynyt tarjoamaan mitään uutta tai mitään mielenkiintoista, olen jättänyt sen julkaisematta. Toki jotkin postaukseni ovat väistämättä hyödyllisempiä kuin toiset, mutta silti olen yrittänyt vältellä ns. turhaa sisältöä. Itse asiassa, tunnustan usein miettineeni miten sellaisilla ”tavallisilla bloggareilla”, jotka kertovat vain normi arjestaan, riittää lukijoita. Ei millään pahalla.

Koska aloitin blogin pitämisen ihan siitä syystä, että oppisin paremmaksi sisällöntuottajaksi, pyrin alussa tekemään vain niin oikein kuin osasin. Jos äikänmaikka olisi ollut tekstiini lukiossa tyytyväinen, oli se julkaisukelpoinen. Tästä seurasi se, etten antanut persoonani tulla esille niin paljon kuin olisin voinut. Blogin kirjoittaminen on kuitenkin helpottunut päivä päivältä ja suhtaudun rennommalla otteella kirjoittamiseen. Huomasin, että jo muutaman kuukauden jälkeen kirjoitusvirheeni vähenivät huomattavasti tai ainakin opin oikolukemaan tekstiäni paremmin. Yksi tavoite siis saavutettu! Taidan silti kirjoittaa liian pitkiä lauseita vielä.

Koen löytäneeni tyylini kirjoittaa ja tekstiä syntyy nyt luontevasti. Tekstini näyttää paperilla siltä, miltä se kuulostaa päässäni. Lisäksi koen aidosti tuottavana hyvää ja kiinnostavaakin sisältöä ja oletan teidänkin ajattelevan niin, sillä olette kerta toisensa jälkeen löytäneet tienne takaisin tänne. Välillä tietenkin epävarmat riittämättömyyden tunteet nousevat pintaan, mutta yritän olla välittämättä niistä. Joku aina minua parempi, rikkaampi, suositumpi ja taitavampi, eikä minun tuhlata aikaani sen miettimiseen. Teen nyt vain tätä omaa juttuani.

Jos vaivaudut aktiivisesti seuraamaan blogiani (ja teitähän on lyhyessä ajassa tullut jo aika monta, kiitos siitä <3) niin olettaisin sinun olevan edes hieman kiinnostunut tuottamani sisällön lisäksi minusta ihmisenä. Olenko antanut ääneni kuulua tarpeeksi?

Tunnen olevani oikealla tiellä ja koska bloggaamisesta on pelkän harjoittelun lisäksi tullut kivaa, aion jatkossa keskittyä kirjoittamaan astetta persoonallisempaa sisältöä. Vähän olen jo sitä tehnytkin, huomasitteko?

Mutta koska en ikinä virallisesti esitellyt itseäni teille, sisällytän tähän postaukseen nyt turhan sisällön

10 faktaa minusta –postauksen:

1. Asun Nurmijärvellä yhdessä avomieheni ja kahden koiramme kanssa. Kotimme on 100 m2 paritalon puolikas, jonka ostimme marraskuussa 2015 ja remontoimme lähes kokonaan itse.

2. Täytän tänä vuonna 26 ja työskentelen Marja Kurjella markkinointiassistenttina. Ennen tätä työskentelin karaokeravintolassa lähes 6 vuotta.

3. Tiesin aina haluavani luovalle alalle, en vain tiennyt mitä se oli ennen tutustumistani someen ja graafiseen suunnitteluun.

4. Lähetin vuosi sitten vahingossa painoon mainoksen, jossa luki kesä kassi näin erikseen kirjoitettuna. Tämän jälkeen kyttäsin Facebookin Yhdyssana on yhdyssana -ryhmää pari päivää siltä varalta, että mokani olisi päätynyt sinne.

5. Blogin lisäksi vapaa-aika kuluu ruuanlaiton ja agilityn parissa. Lisäksi katson aivan liian paljon telkkaria, suosikkejani ovat mm. Masterchef Australia, Rillit huurussa ja Suomen kaunein koti.

6. Soitan äidille ihan liian harvoin.

7. Olen taivaanrannanmaalari joka ei osaa yhdyssanoja. Teen kyllä töitä sen eteen, että pääsisin näistä piirteistä eroon.

8. Yksi tavoitteeni on nähdä Mona Lisa ja pettyä siihen.

9. Sisälläni asuu ei-niin-pieni nörtti, joka saa kiksit siitä, kun osaa heittää mobiilin kommenttiboksin koodin ensimmäisellä yrittämällä blogin ulkoasun HTML-koodin oikeaan kohtaan.

10. Välttelen lukemasta klikkiotsikoita ja ”postauksen lopussa paljastan tämän ja tämän” -tyyppisiä tekstejä, sillä usein se paljastus on varsinainen antikliimaksi.

Haluaisin vielä kiittää teitä lukijoitani, sillä en todellakaan kuvitellut, että tavoittaisin näin monta vain muutamassa kuukaudessa. Jos teillä on toiveita tai ideoita, joista haluaisitte lukea, kommentoikaa alle tai laittakaa mailia: essi.raivio@gmail.com. Miten olisi esimerkiksi vieraskynäartikkeli?

Translation:
Thanks to my readers, you are awesome <3

Näyteikkunan somistus Ystävänpäivään

03/02/2017

Pitkästä aikaa työjuttuja! Ystävänpäivä on parin viikon päästä ja tietenkin myös Esplanadin myymälän ikkuna piti päivittää siihen sopivaksi.

Teemamme tällä kertaa ikkunasomitukseen oli My sweet Valentine ja väreiksi valikoitu, yllätys, vaaleanpunainen ja minttu. Tälle suunnitelmalle ei ollut varsinaista inspiraatiota (kuten tälle ikkunalle oli), vaan idea syntyi ajatuksia heitellen ja pallotellen.

Tähän somistukseen hahmot suunnittelin ensin Illustratorilla, jonka jälkeen printtasin ne suurkuvatulostimella 140 cm korkeiksi. Hahmot liimasin sprayliimalla kapalevylle ja tämän jälkeen leikkasin ne irti. Hidasta hommaa, mutta vaivan arvoista!

Hahmojen lisäksi tarvitsimme ikkunaan luonnollisesti sydämiä, joita ei muuten ollut missään valmiina saatavilla. Vaikka kuinka etsin, jouduin lopulta hakemaan Sinellistä valkoiset stryroksisydämet ja maalaan ne sopivan värisiksi. Kokonaisuus kruunattiin vielä 5 kg vaahtokarkkeja, jotka leviteltiin ikkunan pohjalle (on muuten äärimmäisen terapeuttista levittää tuollainen määrä pehmeää karkkia lattialle!). Tokmannin kassalla piti vielä erikseen kertoa, että en aio syödä kaikkia vaan käyttää ne somistuksessa! Pari taisi päätyä suuhun…

Joskus voisin kyllä päästää itseni helpolla näiden somistuksien kanssa. Saan aina mahtavia ideoita, jotka vaativat hirveästi askartelua ja näpertelyä, suhteettoman paljon siihen nähden, että somistus on esille kuukauden ajan. Olen taitellut sata origamilintua, hakenut Kuusisaaresta 2,5 m pitkän puun, tehnyt norsun päätä kanaverkosta kaksi päivää ja solminut satoja metrejä siimaa. Joskus voisi vaan käyttää mallinukkea. Mutta eihän siinä olisi mitään hauskaa!

Mitä tykkäätte tästä?

Ps. Kuten ikkunakin sen sanoo, nyt meillä on valikoima laadukkaita silkkihuiveja -50% 14.2. asti! Mallit pääset kurkkaamaan täältä.

Translation:

Pink, mint and marshmallows, what else you would need for Valentine’s Day window display?

Follow on Instagram:

Uusi villamatto, vihdoinkin!

01/02/2017

Jonkin aikaa sitten kirjoitin mattohimotuksestani, joka alkoi yli vuosi sitten ja loppuvuodesta nosti taas uudelleen päätään. Pakkohan se matto oli nyt saada! (Elle Decoration ennusteli muuten Intialaisista matoista kuluvan vuoden trendiä) Uuteen ei olisi missään nimessä varaa, joten siitä alkoikin maton armoton metsästys nettikirppareilta. Tarjontaa kyllä oli, mutta sitä täydellisen väristä ja juuri oikean kokoista ei tahtonut löytyä. Kaksi paperilla täydellistä ehdokasta ehti mennä jo sivun suun, sillä olin vasta toisena jonossa ostamassa niitä. No, niitä ei sitten ollut tarkoitettu meille. Pahus, kun otti päähän ja harmitti.

Sitten tuli vastaan tämä matto Tuusulasta. Kuvassa se ei näyttänyt täydelliseltä, keltaista kerman sävyä oli hieman liikaa mutta koko ja hinta olivat hyvät. Pari päivää pohdin mattoa ennenkuin otin yhteyttä myyjään. Matosta oli tullut kyselyitä, mutta kukaan ei vielä ollut tulossa sitä katsomaan. Värin lisäksi minua epäilytti vielä se, että myyjä ei ollut materiaalista 100% varma ja halusin aidon villamaton.

Sovimme, että menen katsomaan mattoa. Olin kuitenkin varautunut lähtemään tyhjin käsin. Kun pääsin paikalle, oli matto vielä käärittynä ruskeaan paperiin. Avasimme käärön ja sieltä paljastui mitä kaunein matto, hän oli täydellinen! Pikainen polttotesti paljasti, että matto oli kyllä villaa, mutta ei aito, käsin solmittu matto.

Kyselin hieman maton alkuperää ja selvisi, että myyjä oli tuonut maton äitinsä varastosta Virosta. Myyjän lapsuudenkodissa oli ollut tismalleen samanlainen matto kuin tämä, tämä oli vain käyttämätön. Matto on mitä ilmeisemmin valmistettu Budapestissa ja se oli ollut varastolla vuodesta 1992, sen paljastivat sen vuoden Virolaiset sanomalehdet, jotka suojasivat maton nukkaa. Oikein kutkuttaa ajatella, mistä matto on aluperin tullut, kuinka se on päätynyt Viroon ja mitä se on nähnyt sillä matkalla. Onkohan se ollut tuliainen matkalta? Vai onko Unkarissa mattokauppias pakannut autonta ja kiertänyt ympäri Eurooppaa mattoja myyden? Vai kenties vain aloittanut alusta ja perustanut uuden mattokaupan Tallinnan torille, josta myyjän äiti oli sen ostanut tarjouksesta kaksi yhden hinnalla? Ja kaiken tämän jälkeen se päätyi meille. Kirppistely on niin parasta!

Seuraavana listalla onkin uudet sohvatyynyt. Ajattelin ommella sohvatyynyt sametista, ehkäpä tummansinisestä kun en siitä kokonaista sohvaa saanut.

Mitä te tykkäätte tästä matosta, eikö tuokin ihanaa lämpöä tilaan? (Vanhasta matosta kuva täällä)

Translation:
After long wait and search, she’s finally home!

Over a year ago I was dreaming this red, Persian style carpet and now finally I found the perfect one from online flea market. I’m so happy happy <3