Pinossa

”Farangin kaakkois-aasialainen ruokailutapa perustuu sosiaaliseen syömiseen, ruoan jakamiseen ja maistelemiseen. Hyvä ruoka, fiilis ja kokonaisvaltainen hyvä olo ajavat vauhdilla jäykkyyden ohi. Ole niin kuin syöt, nauti niin kuin taiteilet.”

Käymme avomieheni kanssa suhteellisen harvoin ulkona syömässä, mutta silloin kun käymme, tykkäämme syödä vähän ”paremmin”. Ruoka on meillä kummallakin lähellä sydäntä ja meille ei ehkä olekaan parempaa tapaa viettää laatuaikaa yhdessä kun syöminen.

Lauantaina pääsimme ensimmäisen kerran testaamaan Ainonkadulla sijaitsevan Farangin kaakkois-aasialaisia makuja (melkein hävettää ettei aikaisemmin ole tullut käytyä). Ravintola kuuluu Tomi Björckin ja Matti Wikbergin luotsaamaan ravintolaperheeseen, johon Farangin lisäksi kuuluu Bronda, Gaijin sekä Boulevard Social. Jälkimmäisessä olemme vierailleet jo kahdesti ja sitä voimme suositella lämpimästi!

Koska ilta oli pyhitetty yhdessäololle, en vaivautunut ottamaan kameraa mukaan vaikka avomies niin ehdottikin. Minusta on myös jotenkin vaivaannuttavaa kuvata annoksia ravintolassa, jossa syömisen pitäisi olla se juttu. Muutaman nopean räpsäisyn otin kuitenkin puhelimeni surkealla kameralla.

Olimme varanneet pöydän klo 21 alkavaan kattaukseen. Ravintolan kummankin salin kaikki pöydät olivat varattuja, joten varaus kannattaa ehdottomasti tehdä hyvissä ajoin lauantai-illalle.

 A’ la carten lisäksi listalta sai valita kahden maistelumenun väliltä ja päädyimmekin näistä syömään laajemman, ”Saphan Mai” maistelumenun (66 €/henkilö), johon sisältyi 9 annosta. Kaksi ensimmäistä  ruokalajia olivat pieniä suupaloja, jotka tulivat pöytään nopealla tahdilla. Loput menusta olivat vähän suurempia annoksia jotka tarjoiltiin hitaammalla tempolla. Maistelumenun kylkeen otimme suositellun viinimenun (49 €/henkilö), johon kuului kaksi valkoviiniä, punaviini sekä jälkiruokaviini.

Ravintola on valittu Suomen parhaaksi ravintolaksi 2011, joten kenellekään ei varmaan tule yllätyksenä, jos sanon ruuan olleen taivaallista. Oma suosikkini syömästämme maistelumenusta oli toinen alkuruoka, kun taas avomiehen suosikkisi oli illan aloittanut vihersimpukka. Aivan älyttömän hyviä annoksia molemmat! Viineistä mieleen jäi erityisesti saksalainen punaviini Punainen, jota valitettavasti ei ole saatavilla muualta kuin kyseisestä ravintolasta. 

Vaikka ruoka oli loistavaa, pieni kömmähdys keittiöllä kävi karamellisoidun possun kanssa. Haudutettuun potkaan oli vahingossa jäänyt pieni luunpalanen, joka sattui osumaan avomiehen lautaselle. Suurempaa vahinkoa ei onneksi tapahtunut, hampaat pysyivät ehjänä ja tarjoilija hoiti tilanteen todella ammattitaitoisesti ja nopeasti. Hyvityksenä talo tarjosi meille vielä illan lopussa kolmannen jälkiruuan.

Illasta ja ravintolasta meille jäi todella hyvät fiilikset ja ruoka oli todella hyvää. Parasta Farangissa oli kuitenkin veitsien puuttuminen. Tämän (hinta)tason ravintolassa tulee helposti pönötettyä liikaa ja tunnelmasta tulee jäykkä. Mielestäni tämä oli ratkaistu oivallisesti kattamalla pöytään haarukan lisäksi lusikka. Veitsen puuttuminen sai väkisinkin rentoutumaan, sillä ruokaa ei voinut syödä pienesti ja siististi närppien. Salissa olikin koko illan mukavan rento tunnelma ja leppoinen puheensorina piti huolen siitä, ettei edes taustamusiikkia tarvittu.

___

Translation:
Farang, that restaurant is definitely worth a try!