Pinossa

sisustusblogi

Sitruunarisotto paistetulla parsalla

sitruunarisotto

Jee, ensimmäiset parsat ovat nyt kaupoissa! Rakastan parsaa ja voisin syödä sitä ympäri vuoden, mutta näin keväällä se maistuu superhyvältä sitruunarisoton kanssa.

Risoton ajatellaan suotta olevan vaikea ruoka valmistaa, päinvastoin, oikeasti se on todella helppoa jonka onnistumiseen on vain yksi avain: 15 minuttia ajastasi. Risottoa pitää sekoittaa tauotta koko riisin kypsymisen ajan, jolloin irtoava tärkkelys takaa kermaisen ja suussasulavan risoton.

Tämä sitruunarisotto toimii myös loistavasti ilman parsaa esimerkiksi kalan tai kanan seuralaisena. Resepti on muunnelma Marco Pierre Whiten reseptistä.

Sitruunarisotto ja paistettua parsaa kahdelle
  • 0,8 l kasvislientä (kiehuvaa)
  • 65 g voita
  • 1 tl oliiviöljyä
  • 1 pieni sipuli raastettuna
  • 1 valkosipulinkynsi
  • 200 g hyvää risottoriisiä
  • 0,7 dl kuivaa valkoviiniä
  • 20 g parmesanraastetta +ylimääräistä tarjoiluun
  • 1-2 rkl sitruunanmehua
  • 1 rkl sitruunankuorta
  • suolaa, mustapippuria
  • lisäksi vihreää tankoparsaa ja voita sekä öljyä niiden paistoon.

Raasta sipuli ja hienonna valkosipuli. Raastamalla sipulista irtoaa nestettä, joka vie mukanaan kitkeryyttä. Kuumenna kattila liedellä, lisää 1 tl voita sekä 1 tl oliiviöljyä ja kuullota sipulit rasvassa. Lisää riisi ja sekoita rasva riisiin kunnolla. Anna riisin lämmitä hetki koko ajan sekoittaen. Lisää viini ja anna sen haihtua. Lisää puolet kasvisliemestä riisin joukkoon. Sekoita risottoa jatkuvasti ja lisää vähitellen loput nesteestä. Maistele ja sekoita, kunnen riisi on juuri ja juuri kypsää (n. 15 minuuttia). Sekoita joukkoon raastettu sitruunankuori ja -mehu. Mausta suolalla ja pippurilla. Levitä päälle pieneksi pilkottu voi ja parmesanraaste. Laita kansi päälle anna risoton levätä muutama minuutti parsan paiston ajan.

Valmistele parsa katkaisemalla siitä pois puinen osa alavarresta (Taita parsaa molemmista päistä, parsa napsahtaa poikki sopivasta kohdasta). Kuumenna paistinpannulla 1 rkl öljyä ja voita. Paista parsaa pari minuuttia kummaltakin puolelta, tarkista kypsyys esimerkiksi hammastikulla. Parsaan saa jäädä hieman purutuntumaa. Mausta suolalla ja tarjoile heti yhdessä risoton ja parmesanraasteen kanssa.

Parsan käsittelyyn lisää vinkkejä löytyy esimerkiksi täältä.

A Meal without wine is called breakfast – Rooman ravintolavinkit

Edellisessä postauksessa kerroin, kuinka neljä päivää riittää vallan mainiosti Roomaan tutustumiseen. Vähän valehtelin, sillä neljä päivää riittää kyllä nähtävyyksiin tutustumiseen, mutta ravintoloiden kanssa tuossa ajassa ei raapaise edes pintaa.

Ennen matkan alkua selvittelin hieman Rooman ravintolatarjontaa mm. Tripsteri-blogista sekä kyselemällä työkaverini italialaisilta ystäviltä suosituksia. Sain monta hyvää vinkkiä, mutta vain kolme niistä ehtivät testiin matkan aikana. Pahoittelut muuten vähän huonoista kuvista, keskityin lähinnä syömiseen 🙂

La Taverna De’ Mercanti

La taverna De mercanti

La taverna De mercanti2

Tässä keskiaikaa huokuvassa tavernassa kävimme syömässä ensimmäisenä iltana. Ravintola sijaitsee joen toisella puolella Trasteveren alueella sivussa turistikadulta, ja vahingossa tänne olisikin ollut vaikea eksyä. Ravintola sijaitsee vanhan kivitalon yläkerrassa (kesäkaudella myös terassi on avoinna) ja se oikein huokui vanhaa tunnelmaa kuivattuine valkosipuleineen ja yrttikimppuineen. Tunnelmallisessa miljöössä keskinkertainenkin viini maistui hieman paremmalta.

Annokset olivat rustiikkeja ja ruoka oli rehellistä, täyttävää ruokaa. Itse tilasin grillatun lampaan, joka annoksen koosta päätellen olikin jalkoja lukuun ottamatta lautasella. Avomies tilasi vasikkaa, joka sekin oli kunnon t-luupihvi. Kumpikin liha oli valmistettu hyvin ja myös lisäke, kokonainen artsokka, oli hyvää.

Pääruuat maksoivat n. 20 euroa/kpl + lisäke 3 €. Litra talon viiniä maksoi 11 €. Ravintolasta poistuimme onnellisessa ruokakoomassa.

Osteria Der Belli

osteria der belli

osteria der belli2

Tähän ravintolaan löysimme italialaisten kontaktien ansiosta toisena iltana. Ravintola sijaitsee samalla alueella kuin edellinenkin, mutta suositun ravintola-/turistikadun varrella. Via Della Lungaretta -kadun varteen olikin jo valitettavasti pesiintynyt niitä kuuluisia selfietikkumiehiä. Koko kadun ravintoloista tämä oli vaatimattomin ulkoapäin, mutta niinhän se Italiassa taitaa usein ollakin: ei ole ravintolaa karvoihin katsominen.

Täällä meille suositeltiin ostereita ja tilasimmekin mereneläviä. Alkuruuaksi söimme tarjoilijan suositteleman pastan meriahvenella ja kirsikkatomaateilla. Pääruuaksi söin kalaa, jonka englannin kielistä nimeä en tunnistanut enkä enää muista, avomies söin mixed grillin eli kokonaisia ja halkaistuja katkarapuja sekä mustekalaa. Jälkiruuaksi söin perinteisen pannacotan ja avomies amaretto semifreddon.

Ruoka täällä oli konstailematonta, todella hyvää ja tuoretta. Voisin vannoa oikean käteni kautta, että syömäni kala oli nostettu merestä sinä samaisena päivänä! Kolmen ruokalajin illallinen kahdelle täällä maksoi hieman alle 100 euroa, siitä viinipullo söi viideosan. Ruuan lisäksi ravintolassa oli mukava tunnelma ja ammattitaitoinen henkilökunta. Suosittelen!

Said dal 1923

said rome

said rome4

said rome2

Kahden hyvin perinteisen italialaisen ravintolan vastapainoksi kävimme viimeisenä iltana täysin erilaisessa illallispaikassa. Ravintola sijaitsee Rooman vanhimmassa suklaatehtaassa ja lokaatiosta huolimatta se oli todella trendikäs ja ruoka kallistuikin enemmän fine diningin puolelle. Ravintola sijaitsee hämärään aikaan hieman epäillyttävällä alueella Termini-aseman takana.

Samassa tilassa ravintolan kanssa palvelee saman porukan pyörittämä kahvila, myymälä sekä baari. Aluksi luulimme ravintolan olevan suljettu, sillä näimme sisään vain tyhjään myymälään. Onneksi kuitenkin uskaltauduimme nykimään ovea, sillä ravintola oli kyllä kokemisen arvoinen. Ruokasalin kalusteina toimivat puutarhakalusteet, lattia oli päällystetty tekonurmella ja menu oli painettu valkoiselle paperipussille. Seiniä koristivat vanhat suklaamuotit ja luonnollisesti myös leipä tarjoiltiin suklaamunan muotista.

Pyysimme tarjoilijaa suosittelemaan meille ruuan ja pienestä kielimuurista johtuen päädyimme tilamaan yhden alkuruuan sekä kaksi pienempää pääruokaa jaettaviksi, vaikka tarkoitimme tilata kummallekin omat. Lopulta tämä oli kuitenkin ihan onnekas sattuma, sillä kevyt illallinen riittikin meille hyvin. Viinin tarjoilija osasi suositella loistavasti ja siinä vähän törsäsimmekin, valitsimme peräti 30 euron punaviinipullon 😀

Rakennuksen historia ja suklaa näkyivät selkeästi läpi koko menun. Alkuun söimme nautatartarin suklaahipuilla ja -kastikkeella. Ensimmäiseksi pääruuaksi söimme ankka-suklaapastaa ja toisena suklaista possua perunasoseella. Tartari maistui todella hyvälle, mutta muuten suolainen ruoka ei parasta syömääni. Esimerkiksi possu olisi kaivanut hieman lisää makeutta tasapainoittamaan suklaan kitkeryyttä. En ollut valmis kirjoittamaan kovin hyvää arvostelua, mutta sitten tuli jälkiruoan vuoro: suklaabuffet. Olimme kuin (kirjaimellisesti) lapset karkkikaupassa valitessamme täydestä tiskistä herkkuja lautasellemme. Valitsemamme herkut vielä kruunattiin valuttamalla sulaa suklaata pitkin lautasta…!

Suklaa on selvästi ravintolan parasta osaamista ja jälkiruoka olikin illallisen kohokohta. Ihan vain upean miljöön ja suklaan ansiosta voin suositella tätä paikkaa, täällä kannattaa ehdottomasti käydä esimerkiksi päiväkahvilla!

Illallisemme täällä maksoi 93 €, mutta jos olisimme tilanneet omat annokset, olisi kokonaishinta ollut n. 150 euroa.

Tämä viikko menee aika ruokapainoitteisesti, tulossa olisi todella hyvä sitruunarisoton resepti! Tämän jälkeen lupaan keksittyä taas hetkeksi sisustukseen.

___
Translation:
Few places where to eat in Rome.

 

Terveiset keväisestä Roomasta!

rooma kadut

rooma colosseum

rooma kattoterassit

rooma selfie 1

Aurinkoiset (kuva)terveiset ihanasta Roomasta!

Aikaisemmin totesin pienen loman tulevan enemmän kuin tarpeeseen ja voi että pitkä viikonloppu hengailua ja ruuasta nauttimista tekikin hyvää! Tämä oli minun ja avomiehen ensimmäinen kerta Roomassa ja oli kyllä käymisen arvoinen kaupunki. Neljän päivän loma riitti juuri sopivasti kaupungin näkemiseen, joka mielikuvista huolimatta olikin yllättävän pieni ja kompakti.

Keväinen sää Roomassa oli mitä parhain, joka päivä aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja lämpö kipusi helposti yli 25 asteen. Aamut ja myöhäiset illat olivat näin maaliskuun lopussa vielä viileitä, mutta Suomen säähän tottunut pärjäsi ohuella kevättakilla mainiosti.

Kameran muistikortti täyttyi ääriään myöten muutamassa päivässä, niin paljon Roomassa on nähtävää ja ihmeteltävää. Kuvasatoa läpi käydessä listasin myös meidän matkan plussat ja miinukset.

Rooman plussat

+ Keväinen Rooma on äärimmäisen kaunis.

+ Koko kaupunki itsessään on nähtävyys ja katseltavaa riittää.

+ Vatikaanin museo. Tämä pitää mainita erikseen koska kattomaalaukset!

+ Kaupunki on mukavan pieni ja intiimi tutustua lyhyessäkin ajassa.

+ Kaupungissa on ihanan rento ilmapiiri.

+ Julkinen liikenne on hyvä, toisaalta sitä ei välttämättä edes tarvitse käyttää.

+ Varoituksista huolimatta paikalliset olivat todella ystävällisiä (kun vain tervehti ja kiitti italiaksi).

+ Ruoka. Huonokin ruoka on Italiassa hyvää koska yksinkertaisesti raaka-aineet maistuvat itsessään niin paljon paremmilta.

+ Edullinen viini. Toimme kotiin muutaman 3-5 euron viinipullon, joista ainankin yksi osoittautui todella hyväksi!

rooma sillalta

Rooman miinukset

– Jo nyt turisteja oli aika paljon.

– Roomassa on n. 10 000 selfietikkumyyjän armeija, joita löytyy jokaiselta nähtävyydeltä vähintään 100.

– Siellä missä on selfietikkumyyjiä, on myös matkaoppaita jotka lähes pakkomyyvät opastetun kierroksen ja ”pääsyn jonon ohi”.  Vatikaaniin jouduimme oppaan mukaan jonottamaan 3 tuntia ja lippu maksaisi 20 euroa. 35 eurolla opas lupasi viedä meidät jonon ohi. Totuus oli kuitenkin se, että jonossa seisoimme tunnin ja lippu maksoi 16 euroa

– Nähtävyyksiin sai hieman jonottaa, mutta ajat olivat vielä inhimillisiä verrattuna kesään.

– Liikenne on hullu eikä suojatietä kunnioiteta lainkaan. Ihme, ettemme todistaneet yhtäkään kolaria!

– Turistien määrän huomaa ravintoloissa sekä kaupoissa ja autenttista Italiaa on vaikea löytää. Hintataso ravintoloissa on suht korkea ja tarjonnan laatu vaihtelee. Pizzasta sai maksaa mitä tahansa 5-20 euron väliltä.

– Turvatoimet. Sinänsä tämä on positiivinen asia, mutta rynnäkkökiväärein varustautuneet vartijat hieman latistavat romanttista lomatunnelmaa.

Rooma_kukkiva kirsikka

rooma hotellin ovi

rooma auringonlasku

Meidän kokemuksemme perusteella voimme suositella Roomaa pitkäksi viikonlopuksi, viikko siellä saattaa olla jo hieman pitkä. Tulevaisuudessa palaamme varmasti Italiaan, mutta Rooman luulen olevan tältä erää nähty.

Seuraavassa postauksessa on tulossa muutama ravintolavinkki, eli jos Roomassa syöminen kiinnostaa, pysykää kuulolla 🙂

___

Translation:
Long, lovely weekend in Rome.