Juuri kun pääsin sanomasta, ettei meillä päivitetä sisustusta kovin usein ja luettelin listan tekosyitä miksi, alkoikin tapahtua! Kerroinkin täällä jo uusista tuoleista, jotka löytyivät juhannuksena ja Instan puolella vilahti myös uusi senkki, joka muutti meille juhannuksen jälkeisellä viikolla.
Uusi senkki haki paikkaansa hetken ensin television alta ja sitten työhuoneesta, kunnes se päätyi eteiseen pienemmän lipaston tilalle. Pieni lipasto taas muutti työhuoneeseen, jossa se käynnistikin oikean sisustus- ja siivousvimman. Kävin mm. vihdoin läpi sen kaapin, johon muutossa tungettiin kaikki ylimääräinen. Tiedättekö sen kaapin, josta löytää aina yhden ylimääräisen laturin, lampun tai nitojan niitit? Meillä siellä asuu myös verhokiskon nipsuja (jotka eivät enää edes käy mihinkään) sekä läjä markan kolikoita. Niin, ja tietenkin pari ruuvia.
Samaan konkurssiin hankittiin vielä pari kasvia, askarreltiin istutuslaatikot sekä poistettiin viimein olohuoneen kamalat verhokotelot. Koteloiden tilalle hankin Ikeasta valkoiset verhotangot ja samalla ostoskärryyn hyppäsi mukaan myös kookospalmu. Palmulle ostin samalla myös ruukun, mutta kotona selvisi että se tarvitsisikin suuren altakasteluruukun. Olipahan muuten operaatio löytää musta 40 cm ruukku! Lopulta se löytyi Bauhausista, jossa olikin yllättävän hyvä valikoima altakasteluruukkuja.
Ajatus lähti nyt hieman rönsyilemään, joten palaanpas siihen senkkiin. Löysin sen vahingossa joltain Facebookin kirpputorilta, kun se pomppasi feedini. Senkki on 60-luvulta ja siinä oli vielä alkuperäiset muoviset vetimet. Vetimien musta väri oli ajan saatossa haalistunut, joten ostin senkkiin uudet metalliset vetimet Bauhausista. Itse senkistä maksoin 60 euroa ja sain vielä kuljetuksen lähes kotiovelle.
Kuten monissa tämän ajan lipastoissa, oli tässäkin sisällä hieman ummehtunut haju. Pesin senkin sisukset sooda-vesi -tahnalla, jonka hankasin puuhun tiskiharjalla. Ovet pyyhin sisäpuolelta etikka-sooda-vesi -sekoituksella. Annoin soodatahnan kuivua yön yli ja aamulla imuroin ylimääräisen soodan pois ja kävin senkin sisukset vielä kostella liinalla läpi. Senkin toiselle puolelle laitoin säilöön verhoja, ja niiden väliin sujautin vielä suodatinpussin, jonka täytin soodalla ja nidoin kiinni.
Kokemuksesta voin kertoa, että tuulettaminen ei auta hajunpoistossa, vaan sooda on kirpparifriikin paras kaveri tässä asiassa.
Vanha koulukaverini kysyi, mistä aina onnistun löytämään näitä aarteita. Suosikkipaikkani etsiä 50- ja 60-luvun huonekaluja on Tori.fi ja nykyisin myös ne jo aiemmin mainitsemani Face-kirpparit. Tälläkin hetkellä Torissa on tarjolla paljonkin erilaisia ihania senkkejä. Nämä kalusteet ovat juuri nyt aika trendikkäitä ja sen näkee myös hinnoissa, hintahaitari näillä onkin mitä tahansa 20 ja 600 euron väliltä.
Tämä 60 euron senkki taitaa olla kallein ostokseni pitkään aikaan. Löytöjen tekemiseen vaaditaan kuitenkin aikaa ja halua notkua nettikirppareilla lähes päivittäin. Olen myös oppinut, että todellisen löydön osuessa kohdalle ei kannata jäädä hidastelemaan ja kyselemään avomiehen mielipidettä, silloin löydön ehtii varmasti nappaamaan joku toinen!
Laitan joskus ensi viikolla kuvia ja juttua tänne työhuoneen uudesta sisustuksesta ja pohdin samalla, miksi niin pienen huoneen laitoissa kesti lähes 1,5 vuotta.
___
Translation:
Another lovely flea market find!
