Pinossa

Ihanaa ja aurinkoista lauantaiaamua sinne ruutujen ääreen! Hidas aamu alkaa viimein kääntyä voiton puolelle parin kahvikupillisen jälkeen ja jo pikkuhiljaa voisikin alkaa valmistautua viikkosiivoukseen ja kaivaa kameran esille. Tai hetkinen, ennen sitä siivousta kaivetaankin kamera esille samantien.

Char and the City -blogin Carita heitti ilmoille blogihaasteen, jossa sisustusbloggarit yksi toisensa jälkeen ovat paljastaneet totuuden kauniiden ja stailattujen sisustuskuvien takana. Olen usein raottanut ”täydellisyyden verhoa” Insta storien puolella, mutta koskaan aikaisemmin tällaista kuvamateriaalia ei ole blogin puolelle eksynyt. Kiinnittäkää siis turvavyöt ja pitäkää kädet ja jalat laitteen sisäpuolella, nyt starttaa kierros blogikodin kulisseissa!

Keittiö, tuo kodin sydän. Ja samalla oivaillinen paikka kaiken säilyttämiseen, koska laskutilaa riittää. Keittiön välittömästä läheisyydestä löytyykin vyö, tarraharja, kuittikasa ja nippu avaimia. Huomatkaa myös, miten kauniisti aamuaurinko paljastaa rosterisen kaapinoven naarmut ja roiskeet.

Niin siitä laskutilasta…

Tiesittekö että se, joka keksii koneessa pestävät termosmukit, tulee kuolemaan multimiljonäärinä?

Kaksi koiraa ja uudehko villamatto saavat vakavasti harkitsemaan robotti-imurin ostoa.

…Sitä odotellessa imuri asuu eteisessä.

Sänkyä olisi hyvä tuulettaa hetki ennen petaamista. Itse otan varman päälle ja tuuletan petivaatteita n. 48 tuntia. Sängynpäädyn päällä on myös kätevä säilyttää jalkarasvaa, kirjaa ja sängyn kaukosäätimiä. Ainakin kirja tulee olemaan tuossa vielä hetken – en ymmärrä mitä ajattelin kun päätin valita kirjan, jossa murhaajan sijaan jahdataan terroristia.

Entäpä sitten ne kaikkien rakastamat koristetyynyt ja torkkupeitot? Ihan kivasti tämäkin asettelu toimii. Huomatkaa myös kasvivalo, joka oikeasti on suunnattukin niihin kasveihin!

Pöydillä ja tasoilla lojuvat lasit ja kahvikupit kuuluvat myös meidän arjen vakiosomisteisiin. Äkkiseltään laskettuna niitä on tällä hetkellä kymmenkunta ympäri asuntoa.

Pöly täyttää tänään seitsemän, mutta vielä siinä ajassa hän ei ole oppinut siivoamaan leikkejään iltaisin. Koirien leluja löytyykin ympäri asuntoa mitä mielikuvituksellisimmista paikoista. Ja parastahan on astua vinkulelun päälle keskellä yötä kun on menossa käymään vessassa.

Hei kato tuollakin on yksi!

Harmi, kun lakanapyykin pesen vasta huomenna, ovien päällä kuivuvat lakanat jos jotkin olisivat luoneet kodikasta tunnelmaa.

***

Seuraathan blogiani jo myös Instagramissa ja Bloglovinissa?

Keittiön pöydällä on ruskea kirjekuori, jonka saapumisen odottaminen on tuntunut piinaavan pitkältä. Jännittyneenä avaan varovaisesti kirjekuoren varjellen samalla ruskean kuoren sisältöä. Kirjeen sisältä paljastuu kaksi vielä painomusteelle tuoksuvaa lehteä, lehteä, jonka kannessa komeilee meidän koti!

Oletteko koskaan miettineet, miten koti päätyy sisustuslehden sivuille? Pääsevätkö sinne vain sisustussuunnittelijoiden ja taiteilijoiden persoonalliset kodit? Ennen kuin edes ensimmäisiä oikeita ajatuksia oli heitetty ilmoille siitä, että meidän koti voisi joskus lehteen päätyä, olin pohtinut näitä kysymyksiä ja tullut siihen tulokseen, että meidän koti ei varmasti koskaan tulisi lehteen päätymään. Samalla kuitenkin ajattelin, että kyllähän jokaisen oikean sisustusbloggarin kodin pitäisi komeilla lehden sivuilla edes kerran.

Aika tarkalleen vuosi sitten valokuvaaja Sari Rantanen otti minuun yhteyttä Facebookissa näkemänsä kuvan perusteella ja kysyi, olisiko meillä kiinnostusta kuvauttaa kotimme lehteen. No totta helkkarissa oli! Tohkeissani hehkutin asiaa kaikille vaikka edes kuvauspäivääkään ei oltu vielä sovittu. Olihan se nyt niin siistiä kun joku ajatteli että kotimme voisikin kelvata painettavaksi. Kuvaukset järjestyivät marraskuulle ja olin aivan varma, että kuvat kodistamme päätyisivät julkaisuun vasta tulevana syksynä. Se veikkaus meni päin mäntyä ja tadaa, juttu meistä julkaistiinkin tämän maaliskuun Meidän Talo –lehdessä. Ja päädyttiinpä samalla ihan kanteen asti!

Halusin päästä kokemaan tämän ihan vain jo kokemuksenkin kannalta – miten juttu syntyy, millaista on olla haastateltavana ja millainen on ulkopuolisen näkemys kodistamme. Oma naama lehdessä näyttää tietenkin aivan kauhelta (varsinkin koska unohdin varata kampaajan ajoissa), mutta olin iloisesti yllättynyt siitä, että ammattikuvaajan näkemys kodistamme vastasi aika lailla omaani.

Itse kuvauspäivä sujui todella hyvin vaikka ennakkoon jännitin ja panikoin (kuten kaikki muutkin) aivan hulluna. Imuroin varmaan viisi kertaa kahden tunnin sisällä ja hysteerisesti pöyhin sohvatyynyjä pitkin aamua. Kiersin koko asunnon kaikki asetelmat läpi moneen kertaan ja mietin, että onko tämä nyt varmasti se asetelma joka kuvaan kelpaisi. Kaikki stressaaminen oli tietenkin täysin turhaa. Kuvaus ja haastattelu sujui leppoisasti ja ammattilaisten ollessa asialla hetkeksi jo unohdinkin että nyt tehdään jotain niinkin pelottavaa kuin lehtijuttua.

Kuvaukset kestivät muutaman tunnin ja lopulta päivän tuotoksista muodostui viiden aukeaman juttu uusimpaan Meidän Talo –lehteen. Paljastan näissä kuvissa vain osan, loput näette sitten oikeasta lehdestä 😉 Mukavaa sunnuntai-illan jatkoa kaikille!

 

Lue myös: Paniikkisiivousta ja valoa piemyteen

Seuraathan blogiani jo myös Instagramissa ja Bloglovinissa?