Viime lauantaista tulikin astetta kalliimpi. Terassin kasvien ja koristetyynyjen shoppailun lomassa pyörähdin osittain ex tempore elektroniikkakaupassa ja lähdin sieltä kotiin uuden kameran kanssa.
Viime vuoden joulukuussa ostin kunnollisen kamerapaketin pitkän säästämisen jälkeen. Täyskennokamerani yhdistettynä kunnon linssiin (Canon 6D + EF 24-70 mm f4 USM) painaa parisen kiloa, joten ymmärrettävästi en ole kantanut sitä mukana juuri missään. Kesällä tulevaa Japanin reissua ja muitakin kissanristiäisiä ajatellen olin jo muutaman kuukauden pohtinut kevyemmän kameran ostamista.
Olympus PEN -malliin päädyin lukuisten positiivisten suositusten kautta. PEN-mallin kameroilla on mahdollisuus kuvata RAW-kuvaa, ja se oli suositusten lisäksi yksi suurimmista syistä, miksi kallistuin juuri siihen. PEN on minijärkkäri, joten säätöjä pystyy säätämään (lähes) kuten oikeissa järjestelmäkameroissa. Kamerasta on juuri tullut markkinoille uusi E-PL9 malli, joten edellisestä E-PL8:sta hinta oli valahtanut juuri alle viiden sadan. Hinnan putoaminen olikin viimeinen naula en-osta-kameraa -arkkuuni. Onhan viisi sataa paljon kakkoskamerasta, mutta valitettavasti tämä harrastus on välineurheilua – varsinkin, kun kunnon kuvanlaatuun on kerran tottunut.
Olympus PEN E-PL8:n rungon mukana tuli pienellä zoomilla varustettu pannukakkuobjektiivi. Järkkäreissä runkojen mukana tulevilla kittiobjektiiveilla voi mielestäni heittää vesilintua, mutta tämä linssi vaikuttaisi kokoonsa ja hintaansa nähden ihan pätevältä. Parempiakin linssejä on kyllä saatavilla, mutta ainakin tämän vuoden pidättäydyn uusista kamerahankinnoista.
Ulkonäkönsä puolesta PEN kerää kyllä kaikki pisteet, voiko söpömpää kameraa enää ollakaan! Mustan lisäksi kameraa on ollut saatavilla valkoisilla ja ruskeilla yksityiskohdilla. Pisteitä ropisee myös siitä, että PEN:iin käy sama muistikortti ja jalusta kuin Canonin järkkäriinkin, joten uusia vempaimia ei siinä mielessä tarvinnut hankkia.
Tietenkin Olympus PEN ja Canon 6D eroavat toisistaan kuin yö ja päivä – ja onhan se suotavaakin kun Canonissa pelkkä runko maksaa nelinkertaisesti Olympuksen settiin verrattuna. Mutta kuten jo alussa mainitsin, olisi sulaa hulluutta kantaa reissuilla kahden kilon kameraa mukana näillä toimistotyöläisen hartioilla. Koenkin, että PEN oli paras mahdollinen kompromissi tilanteessa, jossa halusin keveyden ja hyvän kuvanlaadun. Tietenkin minijärkkäri asettaa omat haasteensa kuvaamisen kannalta, mutta edelleenkin perään kuulutan tässä sitä kuuluisaa kompromissia.
Ensimmäistä kuvaa lukuun ottamatta nämä postauksen kuvat on napsaistu tällä uudella minijärkkärillä. Vaikka oma silmäni on tottunut katselemaan astetta laadukkaammalla kameralla otettuja kuvia, väitän, ettei pienellä näytöllä käsiteltyjen kuvien eroa juurikaan huomaa. Vai huomaako?
Seuraathan blogiani jo myös Instagramissa ja Bloglovinissa?
