Pinossa

sisustusblogi

Ompelukaapista pullokaapiksi

Tadaa, siinä hän nyt on: uusi vanha tiikkikaappi! Pahoitteluni muuten, että postaus meni näin myöhään. Jäin ruuan jälkeen tuijottamaan HBO:ta ja sohvalta nouseminen osoittautui lähes mahdottomaksi haasteeksi.

Pinossa vintage sisustus 06062018 1

Pinossa vintage sisustus 06062018 2

Tämän uuden tulokkaan tilalla oli aikaisemmin valkoinen, hieman liian romanttiseen tyyliin taittava kaappi, joka kätki sisäänsä koirien namit, lääkkeet ja palautuspullot. Pitkään etsin uutta kaappia sen tilalle, mutta oikean levyisen kaapin löytäminen osoittautui todella haastavaksi. Lipastoja oli kyllä tarjolla, mutta nimenomaan 90 cm leveää kaappia sain metsästää hetken.

Löysin kaapin Torista ja maksoin siitä 60 euroa. Persoonallinen kaappi on aikoinaan palvellut ompelukonekaappina (onko se edes sana?). Sen oikea puoli on suurempi kuin vasen, joka sopi meille paremmin kuin hyvin: palautuspulloille on kerrankin kunnolla tilaa. Vasemmanpuoleiset pikkulaatikon kätkevät sisäänsä lääkekaappimme ja valkoisessa korissa asuvat koirien namit.

Pinossa vintage sisustus 06062018 4

Pinossa vintage sisustus 06062018 5

Kaappi on edeltäjäänsä matalampi, koska siitä puuttuu yläreunan vetolaatikot. Parissa vuodessa vanhan kaapin laatikot olivat täyttyneet ihmeellisellä sälällä ja ihan jopa pelkällä roskalla, koska siivotessa kaikki ylimääräinen oli niin kätevää sulloa niihin. Käydessäni läpi laatikoita, löysin sieltä kymmenen kynää, kolme pussia purkkaa, lukukelvottomiksi haalistuneita kuitteja ja kaksi Ikean kuusiokulmatyökalua. On siis oikeastaan ihan hyvä, että täytettäviä sälälaatikoita ei enää ole.

Pinossa vintage sisustus 06062018 3

Edellinen kaappi oli myös optimikorkeudella siihen nähden, että sen päälle tuli laskettua aina kaikki ylimääräinen käsistä. Juomalasit, ilmaisjakelu, tarraharja… Tiedättehän sen tason, jolle aina kertyy kaikki. Toivottavasti tämä mataluus auttaa nyt myös siinä asiassa, jotta tavarat tippuisivat käsistä edes saarekkeen toiselle puolelle katseelta piiloon. Ihanteellista olisi tietenkin viedä kaikki aina paikalleen, mutta meidän perheessä se ei ole varmaankaan mahdollista.

Ps. Huonolta näyttää, kaapin päällä on jo nyt kuulokkeet, silmälasit ja puolikas suklaalevy.

 

Lue myös: DIY-ruokapöytä

Seuraathan blogiani jo myös Instagramissa ja Bloglovinissa?

Vaihdetaan sarjavinkit matkavinkkeihin

Heipparallaa täältä kiireen keskeltä! Koko toukokuu meni ohi silmänräpäyksessä terassilla oleskellen ja kesäkuu pääsi vähän yllättämään allekirjoittaneen.

Pinossa midmod sisustus 27052018 3

Näillä näkymin tämän vuoden ainoa ulkomaan reissu lähestyy kovaa vauhtia ja kaikki siihen liittyvä on vielä tekemättä. En ole tehnyt listaa nähtävyyksistä ja ravintoloista, saatika sitten selvittänyt miten ja millä matkaamme päiväksi Tokiosta Kiotoon. Otetaan siis vastaan Japanin matkavinkkejä!

Yksi pääsyy kiireeseeni on ollut uusi työni. Vaikka alan pikkuhiljaa tottua mainostoimiston hektiseen arkeen, en ole vieläkään tottunut siihen, että olen kotona reilua tuntia myöhemmin kuin yleensä (nyt vielä kotimatkalle on syntynyt mystisesti kaksi infernaalista ruuhkapesäkettä).

Pinossa midmod sisustus 27052018 1

Pyrin edelleen menemään nukkumaan tunnollisesti kymmeneltä, joten tunnin viivästys kotiintuloajassa hävittää arki-illoistani viisi tuntia. Luulisi, että uuteen rytmiin sopeutuisi parissa kuukaudessa, mutta vieläkään en ole saanut uudesta arjestani oikein kiinni.

Kaiken lisäksi aloin vihdoin ja viimein katsomaan Game of Thronesia, ja kunnon sarjamaratoonarin tapaan katsoinkin sitä putkeen yhtenä perjantai-iltana kahdeksan tuntia (enkka!). Niin että mihinköhän se vapaa-aika oikein katosikaan…

Täytyy muuten myös suositella toista HBO:n sarjaa: Handmade’s Tale. Sarjassa on aivan päätön meno, ja hulluinta siitä tekee se fakta, että se voisi aivan hyvin olla totta. Sarjan toinen kausi on nyt käynnissä HBO:lla, mutta ykköskauden kolme ensimmäistä jaksoa ovat myös katsottavissa nyt Yle Areenasta.

pinossa eklektinen sisustus 12052018 10IMG_4705

Muistatteko, kun joskus kerroin etsiväni uutta lipastoa tuohon keittiön saarekkeen viereen? Etsintäni palkittiin vihdoin ja lauantaina kävin Tuusulasta hakemassa uuden vanhan tiikkikaapin tämän valkoisen (kamaluuden) tilalle. Laittelen siitä kuvia tänne blogiin torstaina 🙂

 

Seuraathan blogiani jo myös Instagramissa ja Bloglovinissa?

Ei rakkaudest lajiin vaan rahan takii

Ah raha, tuo vuoden 2018 selkein blogiteema! Kuinka moni kävi lukemassa Juliaihmisen postauksen Miksi töitä ei saa tehdä rahan takia? Minä kävin ja aihe herätti sen verran ajatuksia, että ajattelin kantaa oman korteni tämän blogiaiheen kekoon. Mielestäni töitä saa tehdä rahan takia, mutta sen ei todellakaan pitäisi olla se tärkein syy.

IMG_4757pinossa flatlay 20052018 2

Ajattelen, että minut on kasvatettu järkevässä ympäristössä rahaa ajatellen. Äitini on palkkatöissä ja isäni yrittäjä, joten jo pienestä pitäen minut opetettiin siihen, ettei raha kasva puissa. En koskaan kokenut, että meiltä olisi rahan takia puuttunut mitään, mutta ymmärsin myös, ettei ilman työtä tule tulostakaan.

Oikeista euroista meillä ei koskaan puhuttu, enkä esimerkiksi tänäkään päivänä tiedä, mitä äitini tienaa. Äiti tietää kyllä minun tuloni, mutta en koskaan ole uskaltanut kysyä hänen tulojaan. Vaikka osaan kuluttaa rahaa suhteellisen järkevästi (pieniä lipsahduksia lukuun ottamatta), rahasta puhuminen on silti minulle vaikeaan. Haluaisin olla niin rohkea, että voisin avoimesti kirjoittaa tienaavani xxxx,xx € kuussa. En kuitenkaan ole niin rohkea, että uskaltaisin kirjoittaa palkkaani numeroina ylös.

IMG_4759pinossa flatlay 20052018 5

Tällä hetkellä koen olevani taloudellisesti aika hyvässä jamassa. Tilistä jää jonkin verran säästöön ja olen onnistunut kasvattamaan pienen puskurin. Tietenkin enemmän aina kelpaisi, eihän siinä mitään. Vähemmällä en kuitenkaan tulisi ehkä enää toimeen. Opiskeluaikoina jouduin laskemaan jokaikisen euron, joten siitäkin puolesta on kyllä kokemusta, enkä siihen välittäisi enää palata.

Minulle on parissa vuodessa muodostunut kiinteät kuukausittaiset kulut, jotka hyvin pitkälti määrittelevät sen, paljonko nykyisellä elämäntavallani minun on tienattava. Maksan kahta asuntolainaa, bensaa kuluu viikossa tankillinen ja agility-harrastukseni maksaa vähintään 50 euroa kuussa. Lisäksi arvostan hyvää ruokaa, enkä periaatteestakaan suostu ostamaan X-tra tomaattimurskaa tai syöttämään koirilleni Luppaa.

IMG_4644pinossa flatlay 20052018 4

Totta h*lvetissä siis raha on minulle merkittävä motiivi tehdä töitä. Jos tyytyisin mihin tahansa elintasoon, voisin saman tien lopettaa työnteon kokonaan. Avomiestäni lainaten ”kyllä mä teen töitä ihan vaan siksi, että voisin viettää vapaa-aikaa”.

Työskentelen sillä Juliaihmisen mainitsemalla mainosalalla, jolla palkat ovat kuulemma keskimääräistä parempia. Myönnän kyllä tienaavani enemmän kuin mitä tienasin baarimikkona, mutta ei minusta siltikään olla vielä miljonääriä tekemässä. Raha ei kuitenkaan ole se ainoa motiivini tehdä töitä, vaan minun täytyy myös nauttia työstäni ja kokea voivani kehittyä siinä.

Työn mielekkyys on niin tärkeää minulle, että voisin jopa kuvitella valitsevani kahdesta eri vaihtoehdosta työn, josta pidän enemmän, vaikka toisesta saisinkin korkeamman korvauksen kuukausittaisesta panoksestani. Jos vaikka minulle nyt tarjottaisiin vanhaa baarimikon pestiäni huomattavasti korkeamman palkan kera, en varmastikaan hyväksyisi tarjousta.

IMG_4754pinossa flatlay 20052018 1

Koska koen tekeväni mielekästä työtä ja olevani taloudellisesti ihan ok tilanteessa, olen ehkä jäävi keskustelemaan siitä, voittaako raha työn mielekkyyden. Tässä mielessä olen ehkä pelannut korttini oikein tai ollut vain onnekas.

En lähde kommentoimaan siihen keskusteluun, onko hoitoala kutsumusala vai ei, mutta itseäni en voisi kuvitellakaan esimerkiksi juuri hoitoalalle. Olen joskus miettinyt, paljonko minun pitäisi saada kuukausittain korvausta siitä, että työskentelisin lähihoitana kuten ihmisrakas siskoni. Voin sanoa, että nykyisen pohjapalkan saisi kertoa kolmella, jotta voisin edes kuvitella pysyväni alalla puolta vuotta pidempään. Vaikka minusta ei niin ihmisläheiseen työhön olisikaan, arvosta silti suunnattomasti jokaista, joka sillä alalla on, kutsumuksesta tai ei. Ilman heitä maailma olisi huomattavasti vaikeampi paikka elää ja he todellakin ansaitsisivat tuntuvan korotuksen palkkaansa.

Mielestäni on täysi ok sanoa, että töitä tehdään rahan takia. Mielestäni siinä ajatuksessa ei ole mitään väärää, mutta se, että epämieluisaa työtä tekee vain rahan takia, särähtää korvaani ikävästi. Jos tekee elämässään 50 000 tuntia töitä, eikö se aika pitäisi käyttää johonkin, josta jää hyvä fiilis?

 

Seuraathan blogiani jo myös Instagramissa ja Bloglovinissa?