Yritykseni ottaa itseäni niskasta kiinni postausaktiivisuuden suhteen epäonnistui surkeasti – tällä kertaa syytän siitä kahta kulmahammasta ja konttaamista, jotka ovat valvottaneet J:tä pari viikkoa. Systemaattisesti keikumme hereillä kolmesta neljään, eikä mikään tuon tunnin aikana saa poikaa rauhoittumaan ja nukahtamaan uudelleen. Heikkona hetkenä yritin tarjota maitoa yöunien palauttamiseksi, mutta siitä ei ollut hyötyä lainkaan.
Vauvavuosi on vaihetta vaiheen perään, ja nyt eletään tässä. Ei auta muuta kuin kestää ja toivoa yöunien palaavan pian normaaliksi. Viimeksi kirjoitin kunnolla J:n kuulumisia 6 kk:n kohdalla, joten täytyy tässä täsmentää, että unikoulu antoi meille yhtenäiset unet kahdeksasta viiteen.
Alkukuusta J täytti kahdeksan kuukautta, ja (taas) viimeisen kuukauden aikana kasvu ja kehitys on ollut päätä huimaavaa seurattavaa: ryömiminen löytyi vahingossa, kontata osataan jo muutama askel ja seisomaankin yritetään ilman apua. Keksittyään tavan edetä tehokkaasti J viihtyy nyt pidempiä aikoja yksin lattialla, mutta vastapainona sille meillä on nyt keksitty kukat, johdot ja koirien kupit. Eikun babyproofaamaan.
Alkuvuodesta kävimme tiuhaan neuvolassa painokontrollissa, ja nyt saimme käskyn käydä seuraavaksi pituuskontrollissa. Kyllä on vauvan kasvaminen tarkkaa puuhaa. Kuudessa viikossa J oli kerännyt pituutta yli neljä senttiä, ja sehän oli enemmän kuin tarpeeksi hyppäyttämään käyrään hälyttävän piikin. Pituutta pojalla oli viimeisimmässä mittauksessa 74,3 cm, eli sen puolesta huitelemme käyrien yläpuolella muutenkin.
Mutta siinäpä taas tärkeimmät. Hetken aikaanne haluan kuitenkin käyttää vielä siihen, että saan taas taivastella ajan kulumista. Puhelimeni kalenteri tietää kertoa, että työpaikan avaimet olisi kaivettava esiin sieltä jostain eteisen tietämiltä viimeistään 43 päivän kuluttua. Olen ollut fyysisesti poissa työelämästä lähes vuoden, ajatella! En olisi koskaan voinut kuvitella ajan menevän näin nopeasti. Äiti oli muuten tässäkin oikeassa (toivottavasti oma lapseni tulee joskus tulevaisuudessa käyttämään samaa lausetta vielä useaan otteeseen).
Moi! Meillä on ihan samanikäinen muksu ja samat meiningit täällä, unikoulun avulla yösyötöt loppui ja nukkui 20-6, mutta nyt jostain kumman syystä valvotaan klo 2-3 eikä mikään auta. Ei ole vinkkejä jakaa, mutta I feel you.
Ps täällä töihinpaluuseen 38pv
Moikka Laura ja kiva kun pysähdyit hetkeksi kommentoimaan! Virtuaalinen vertaistuki tulee aina tarpeeseen, vauvavuoteen kun näitä ihme vaiheita mahtuu ihan tarpeeksi. Tsemppiä töihinpaluuseen!
Hampaat on ihan saatanasta. 🙈 Meillä ei esikoinen oireillut, mutta kuopus senkin edestä. Onneksi nyt on kaikki hampaat kasvatettu.
Nauti nyt tästä viimeisestä kuukaudesta.
Voi kyllä Jenni, samaistun kommenttiisi täysin 😀 Viime yönä taas kiljuttiin niin, että kuulosuojaimille olisi ollut käyttöä. Onneksi toinen kulmuri on nyt vihdoin läpi, joten eiköhän tämä tästä pian helpota.