Minne marraskuu oikein katosi? Lähes 30-vuotta kestäneen empiirisen tutkimuksen pohjalta voin todeta sen olevan vuoden pisin kuukausi, joka kestää suunnilleen 54 päivää. Joskus pitkään jatkuneet sateet ja +3 lämpötila ovat saaneet sen jatkumaan jopa yli 60 päiväiseksi.
Nuorempana kuulin vanhemmilta jatkuvasti siitä, kuinka aika menee vuosi vuodelta vain nopeammin – ja se on täysin totta. Neljä vuotta ammattikorkeakoulussa tuntuivat ikuisuudelta, jonka aikana elämä oli pause-tilassa. Tämä syksy on taas mennyt pikakelauksella, vastahan olin kesälomalla viettämässä Masterchef Australia –maratonia!
Marraskuu hujahti ohi silmän räpäyksessä ja jouluunkin on enää alle 20 päivää. Vuosi 2018 kolkuttelee aivan nurkan takana ja tuntuu, etten tänä vuonna ole saanut aikaiseksi juuri mitään. Paljonhan on toki tapahtunut, mutta nuorempana (eli viisi vuotta sitten) asiat tuntuivat tapahtuvan niin paljon nopeammin ja koko ajan elämään tuli jotain uutta. Tiedättehän, kun ensin pääsee lukioon, sitten on vanhojen tanssit, pääsee baariin, saa ajokortin ja sitten onkin jo ylioppilas. Välivuotena muutin pois kotoa, tein kahta eri työtä, hankin koiran ja hain kouluun.
Ammattikorkeakoulussa aika tuntui todelta pitkältä (vaikka kyllä nautin alasta), mutta silti elämässä tapahtui paljon: oli harjoittelua, muotinäytös ja kisamatka Wieniin. Valmistumisen jälkeen ostimme nykyisen asuntomme, remontoimme ja sain nykyisen työpaikkani. Vuosi 2016 meni töitä opetellessa ja blogia suunnittellessa. Sitten tuli vuosi 2017 ja elämä tasaantui.
Tämä vuosi tuntuu olevan ensimmäinen vuosi, kun mitään suurta ei ole tapahtunut. Remontti on valmis, töissä menee kivasti ja bloginkin suhteen asiat ovat aika hyvin hanskassa. Toki vuoteen on mahtunut pieniä kohokohtia kuten tänne Casaan pääsy ja marraskuun lopussa olleet kuvaukset, mutta muuten elämä on ollut aika tasaista ja mukavaa. Olen aika varma, että kolmenkympin kriisi on tehty juuri näistä aineksista. Joku projekti siis vuodelle 2018 olisi saatava. Vähän jo Miksun kanssa leikimmekin ajatuksella, jos laittaisimme tämän asunnon keväällä myyntiin…
Uskokaa tai älkää, mutta aloitin tekstin kirjoittamisen otsikolla kestävä ja tunnelmallinen kukkakimppu, ja tarkoitukseni oli kehua kuvissa näkyvän kukkapuskan kestävyyttä. Noh, tällä kertaa kävi näin 😀
😀 Joskus voi vähän harhautua alkuperäisestä aiheesta, mutta mitä sitten. Tästä tuli varmasti kiinnostavampi postaus näin. Hyvää itsenäisyyspäivää!
Hanna, ihan totta! Mun jorinat tuosta puskasta olisi jäänyt aika pinnalliseksi 😉