Uuden maton hankinnan myötä meillä alkoi pieni mattojumppa, jonka seurauksena asuntomme aikaisemmat (ihan peräti kaksi) mattoa vaihtoivat kokonaan huoneita. Olohuoneen vanha matto siirtyi makuuhuoneeseen ja makkarin vanha, korkeanukkainen matto siirtyi vähäksi aikaa vain pois tieltä työhuoneeseen.
Jo samana iltana kumpikin karvaisista lapsistamme löysin uuden nukkumapaikan työhuoneesta maton päältä. Aiemmin matoton työhuone onkin optimipaikka koiran torkkumiseen; se on pimeä, yleensä aika viileäkin kun ikkunasta vetää ja lisäksi sieltä on hyvät näkymät muualle asuntoon. Tälläkin hetkellä, kun tätä kirjoitan, kumpikin koirista nukkuu maton päällä masu täynnä ihanaa (not) hirvenlihaa, jota ne jyystivät luusta irti pihalla lähes kaksi tuntia. Tuhina vain kuuluu.
Ihanaa, kun koirilla on uusi nukkumapaikka, siinä on vaan yksi mutta: eihän se matto sovi meidän työhuoneeseen! Se on liian paksu, väärän kokoinen ja itse asiassa en edes pidä enää koko matosta. Mutta ei minulla ole sydäntä enää sitä poiskaan viedä. Onko nyt tämä sitä lapsien ehdoilla sisustamista?
Translation:
When your furry kids want to keep the carpet you absolutely hate.
Vastaa