Lainakissat Sarppa ja Ilpo

Täytyy tunnustaa, että olen viime aikoina kärsinyt pienestä writer’s blockista. Pää ja viikonloput ovat olleet täynnä kaikkea muuta kuin sisustusta ja siksi aiheet sillä saralla tuntuvat olevan nyt vähissä. Päämäärätöntä ja aiheetonta tekstiä saisin suollettua ulos kyllä romaanin verran, mutta en edelleenkään usko kenenkään olevan niin järjettömän kiinnostunut kuulumisistani, että voisin kirjoitella ihan mitä sattuu päivä kanssani -juttuja tänne. Vaikka kyllähän minä tiedän, että teitä kiinnostaa välillä kuulla miten meillä menee. Oli miten oli, yritän saada ajatuksia nyt vähän kasaan, mutta sillä välin mennään ihan nyt näillä kuulumisilla.

Kun kuulumisia lähdetään purkamaan, niin päällimmäisenä mieleen tulee tietenkin meillä hoidossa olevat kisulit Sarppa ja Ilpo, joista materiaalia Instan storien puolella olenkin jo jakanut aika reippaasti. Kissat ovat meillä tosiaan pari viikkoa hoidossa tätini reissun takia ja nyt viikon jälkeen kissat alkavat viimein kotiutua ja tottua koiriin.

Ensimmäiset pari päivää kissat pysyttelivät visusti saunassa, mutta aika nopeasti erityisesti vanhempi niistä alkoi oleskelemaan myös muualla. Nuorempi on lämmennyt koirille selvästi hitaammin, mutta nyt sekin jo hiippailee saunasta tutkimaan mestoja koirien ollessa paikalla. Päivisinhän koirat ovat meillä ”vankilassa” eli omassa huoneessaan lapsiportin takana, ja silloin kissat saavat hengailla pitkin kämppää kaikessa rauhassa.

Sain jopa tänään napattua pojista muutaman kuvan, vaikka tätini epäilikin niiden suostuvuutta poseerata kameralle. Hiukkasen poikien kameratyöskentelyä täytyy vielä hioa, mutta näin ensikertalaisilta blogieläimen rooli sujui ihan kivasti. Tosin Sarppa (vaalea maski) on aika yhden ilmeen tyyppi…

Meillä ei koskaan ole ollut kissaa ja olen aina tiennyt etten ole kissaihmisiä – kissat eivät välitä minusta enkä minä oikein niistä. Pidän siis kyllä kaikista eläimistä, mutta kissojen kanssa en vain ole päässyt samalle aaltopituudelle. Viikon aikana minun ja kissojen suhde onkin tullut aika selväksi ja kumpikin kissoista viihtyy paremmin Miksun seurassa. Tänään esimerkiksi pojat katselivat yhdessä lätkän finaalin meidän tyttöjen vielä nukkuessa.

Jos kuitenkin joskus ottaisin kissan, harkitsisin roduksi ehdottomasti birmaa (Onhan nämä nyt niitä? Birma ja ragdoll on niin samannäköisiä että en oikeasti erota kumpi on kumpi 😀 ). Mielestäni pojat ovat maailman kauneimpia kissoja ja niiden luonnekin on koirien läsnäolosta huolimatta ihanan leppoisa. Edes minun ei tarvitse pelätä, että nämä antaisivat kynttä vähän väärin rapsuttaessa. Toisin kuin yksi mummuni kissa, joka ehkä aiheuttikin minulle pysyvät kissatraumat lapsena. Pojat ovat myös kovia juttelemaan, vaikka oikeastihan minulla ei ole mitään hajua mitä ne yrittävät minulle sanoa. Koirat ovat siinä suhteessa kyllä niin paljon selvempiä.

Mukavat sunnuntain jatkot kaikille!

EDIT// Tädiltä tuli heti kuitti että rotu on tosiaan pyhä birma ja värit ovat creme tabby ja ruskea tabby!

***

Seuraathan blogiani jo myös Instagramissa ja Bloglovinissa?