Niin sitä taas pääsi humpsahtamaan aikamoinen blogitauko. Tarkoituksella ja tarkoituksettomasti. Elämässä on ollut kiire, ja samaan aikaan ei ole tapahtunut yhtään mitään. Aivoni eivät vieläkään ole käsittäneet, että lokakuu alkoi – ja nyt on jo marraskuun puoliväli.
Istuin paikoillani kädet näppäimistöllä pitkään, kun mietin, mitä minulle rehellisesti kuuluu juuri nyt. Mitä kirjottaisin otsikkoa noudattaen. Oikeastaan olen koko syksyn ollut eräänlaisessa välitilassa. Odottanut toisten asioiden loppua tai ratkeamista ja samaan aikaan toivonut uuden sivun kääntyvän. Kaikki vaan junnaa paikoillaan, enkä itse pysty vaikuttamaan mihinkään. Ja sekös turhauttaa. En kestä keskeneräisyyttä ja epävarmuutta.
Koska moni asia on itsestäni riippumaton ja koskettaa läheisiäni, en niitä edelleenkään voi tai edes halua avata sen enempää. Tiedän, että ymmärrätte.
Olen yrittänyt entistä enemmän tasapainottaa arkeani ja panostaa erityisesti uneen. En juurikaan istu enää iltaisin TV:n edessä, vaan iltateen (kyllä, aloitin juomaan iltateetä) jälkeen luen. Luen ja kuuntelen paljon. Koko ajan enemmän, sillä se maadoittaa ja auttaa unohtamaan asiat, joille en voi mitään. BookBeatin sovelluksen mukaan tänä vuonna menossa on 23. kirja. Plus tietenkin kaikki fyysiset kappaleet.
Pään tyynyyn yritän painaa heti kymmenen jälkeen, jotta saisin pyhitettyä nukkumiselle reilut kahdeksan tuntia. Pitkään yritin omaan laatuaikaan vedoten venyttää nukkumaanmenoa, ja liian usein unille aikaa jäi vain reilu kuusi tuntia.
Tasapainotteluun on kuulunut myös entistä tarkempi priorisointi. Sometekemiseni on nykyisin äärimmäisen tylsää, pahoitteluni siitä. Edes tavallista arkea en ole enää jakanut siinä määrin kuin ennen – vain sellaisia hajuttoman mauttomia ja turvallisia vilauksia. Olen kääntynyt sisäänpäin, ja siksi kynnys julkaista mitään henkilökohtaisempaa on valtava. Jopa tämän tekstin kirjoittaminen ja julkaiseminen vähän ahdistaa.
Toivon, että jossain vaiheessa inspiraatio palaa, ja pystyn tuottaa taas teille arvokkaampia sisältöjä. Toinen vaihtoehto on jäädä pidemmälle tauolle. Jouluna pidän kyllä perinteisen someloman, ehkä venytän sen tällä kertaa aiempaa pidemmäksi. Sen näkee sitten.
Muistakaa olla itsellenne lempeitä ❤️
PS. Kyllä tähän syksyyn on mahtunut myös hyvää ja onnistumisia. Aloitimme Langan kanssa viralliset agilitykilpailut, ja toisissa kisoissa onnistuimme suorittamaan kaksi 0-tulosta kolmelta radalta. Ei parempaa starttia kisauralle voisi toivoa!
Hei! Ihana sävy tuossa olohuoneen seinässä. Mikä maali ja sävy on ollut käytössä? Voimia sinulle syksyyn 🙂
-Sanna
Kiitos! Sävy on Tikkurilan Kalsiitti puolihimmeänä. Leppoisaa syksyä myös sinne 🙂
Se hyvä puoli tässä pimeydessä on, että aika helppo on mennä aikaisin nukkumaan. Lempeää ja leppoisaa loppuvuotta, Essi! ♥️
Se on ihan totta, ei edes tee mieli olla hereillä 😅 leppoisaa loppusyksyä myös sinne ❤️
Samat mietteet ajan kulumisesta! Sen on pakko olla joku ikäjuttu, koska mun mielestä aika menee joka vuosi vaan nopeammin. 😬
Ymmärrän tuon turhautumisen keskeneräisyyteen ja epävarmuuteen! Minullakin on nyt hetki, että odotan ja odotan ja hitto odotan yhden asian ratkeamista, joka siis vaikuttaa ihan kaikkeen muuhun elämään. 🙄
Pidä somelomaa jos siltä tuntuu! Se tekee hyvää monesti. Mutta ethän kokonaan jätä blogia? 😊
Kaunista joulunodotusta sinne!
Siellä ollaan siis ainakin osittain samassa veneessä – hurjasti tsemppiä! Toivottavasti asiat nytkähtävät eteenpäin pian. En minä varmaan blogia hylkää. Vaikka postaustahti on verkkainen, kirjoittaminen on kuitenkin minulle edelleen rakas harrastus. 🙂 Kaunista joulunodotusta myös sinne <3