Tuota noin, vau. Ja kiitos. Vau ja kiitos minkä vastaanoton edellinen postaukseni kiltteydestä sai.
Kun raskaushuuruissani minun oli pakko päästä avautumaan aistimastani negatiivisesta ilmapiiristä, ajattelin puhuvani itsestäänselvyyksistä, joista ei erikseen edes tarvitsisi kirjoittaa. Siksi hämmästyinkin siitä, kuinka moni täällä ja muissa kanavissa reagoi tekstiini ja antoi siitä niin hyvää palautetta.
Hieman jo kriiseilin uuden sivuni hakukonenäkyvyydestä, joka luonnollisesti tippui olemattomiin uuden osoitteen myötä. Senkin takia sydäntä lämmittää nähdä Google Analyticsin tilastoista niin monen löytäneen blogiini parin viime päivän aikana. Sanoinko jo kiitos? No mutta kiitos vielä kerran varmuuden vuoksi!
Tänään töissä oli vähän erilainen päivä, kun puolilta päivin lähdin asiakkaan kanssa kuvaamaan haastattelua videoon, johon olen tehnyt oikeastaan vain tekstejä. Vaikka (tätäkään) päivää ei kovin rankaksi voi kutsua, olen silti huomannut väsyväni nyt aika helposti. Pienetkin vaihtelut normirutiinissa aiheuttavat sen, että illallismenusta löytyy väistämättä pakastepizzaa, ja että ilta kuluu sohvalla villasukissa säädyllistä nukkumaanmenoaikaa odottaessa. Noh, ehkä se minulle nyt suodaan.
Lisääntynyt unentarpeeni ei ole vähentynyt minnekään, hyvät yöunet sen sijaan ovat olleet kiven alla. Poika herättää minut nykyisin vähintään kerran yössä, ja jos poika jostain syystä antaisikin minun nukkua, uniini tunkevat zombit kyllä huolehtivat pakollisesta yhdestä herätyksestä. Olen aina osannut arvostaa hyvää unta, joten todella aidon oloiset painajaiset ovat kyllä yksi vähiten toivotuista raskausoireista. Painajaiset kuulemma valmistelevat pääkoppaa uuteen tulokkaaseen, mutta ihan vielä minulle ei ole auennut, miten yölliset seikkailut oman elämän Walking Dead -tähtenä auttavat imetyksessä tai vaipanvaihdossa.
Viikonloppuna saimme vauvanhuoneen todella hyvään vaiheeseen. Hobby Hallista löysimme edullisesti Annon puuvillamaton, tyynynpäälliset ja taas yhden uuden riisikorin. Nämä olivat oikeastaan viimeisiä suurempia hankintoja huoneeseen, joka alkaakin jo näyttää ihan pienen pojan huoneelta. Siitä on kovaa vauhtia tulossa uusi suosikkihuoneeni, enkä millään malttaisi olla jakamatta siitä jo lisää kuvia.
PS. Kaverin puolesta kyselen, mutta onko noloa, jos avomies ”vahingossa” jumittuu katsomaan Love Island Suomea samalla, kun itse näpyttelen todella randomia blogipostausta?
Hui, mitä unia. Minä en puolestani nukkunut ollenkaan. Tai nukuin johonkin yhteen yöllä ja sitten heräsin. Vietin yöni elokuvia katsellen.
Nää painajaiset on kyllä inhottavia, varsinkin kun herätessään muistaa jokaisen yksityiskohdan :/ Mutta en valita, jos tuo nukkumattomuus olisi toinen vaihtoehto! Mulla ei tulis duuneista mitään, jos en sais nukuttua ku muutaman hassun tunnin.