Kansikuvakoti

Keittiön pöydällä on ruskea kirjekuori, jonka saapumisen odottaminen on tuntunut piinaavan pitkältä. Jännittyneenä avaan varovaisesti kirjekuoren varjellen samalla ruskean kuoren sisältöä. Kirjeen sisältä paljastuu kaksi vielä painomusteelle tuoksuvaa lehteä, lehteä, jonka kannessa komeilee meidän koti!

Oletteko koskaan miettineet, miten koti päätyy sisustuslehden sivuille? Pääsevätkö sinne vain sisustussuunnittelijoiden ja taiteilijoiden persoonalliset kodit? Ennen kuin edes ensimmäisiä oikeita ajatuksia oli heitetty ilmoille siitä, että meidän koti voisi joskus lehteen päätyä, olin pohtinut näitä kysymyksiä ja tullut siihen tulokseen, että meidän koti ei varmasti koskaan tulisi lehteen päätymään. Samalla kuitenkin ajattelin, että kyllähän jokaisen oikean sisustusbloggarin kodin pitäisi komeilla lehden sivuilla edes kerran.

Aika tarkalleen vuosi sitten valokuvaaja Sari Rantanen otti minuun yhteyttä Facebookissa näkemänsä kuvan perusteella ja kysyi, olisiko meillä kiinnostusta kuvauttaa kotimme lehteen. No totta helkkarissa oli! Tohkeissani hehkutin asiaa kaikille vaikka edes kuvauspäivääkään ei oltu vielä sovittu. Olihan se nyt niin siistiä kun joku ajatteli että kotimme voisikin kelvata painettavaksi. Kuvaukset järjestyivät marraskuulle ja olin aivan varma, että kuvat kodistamme päätyisivät julkaisuun vasta tulevana syksynä. Se veikkaus meni päin mäntyä ja tadaa, juttu meistä julkaistiinkin tämän maaliskuun Meidän Talo –lehdessä. Ja päädyttiinpä samalla ihan kanteen asti!

Halusin päästä kokemaan tämän ihan vain jo kokemuksenkin kannalta – miten juttu syntyy, millaista on olla haastateltavana ja millainen on ulkopuolisen näkemys kodistamme. Oma naama lehdessä näyttää tietenkin aivan kauhelta (varsinkin koska unohdin varata kampaajan ajoissa), mutta olin iloisesti yllättynyt siitä, että ammattikuvaajan näkemys kodistamme vastasi aika lailla omaani.

Itse kuvauspäivä sujui todella hyvin vaikka ennakkoon jännitin ja panikoin (kuten kaikki muutkin) aivan hulluna. Imuroin varmaan viisi kertaa kahden tunnin sisällä ja hysteerisesti pöyhin sohvatyynyjä pitkin aamua. Kiersin koko asunnon kaikki asetelmat läpi moneen kertaan ja mietin, että onko tämä nyt varmasti se asetelma joka kuvaan kelpaisi. Kaikki stressaaminen oli tietenkin täysin turhaa. Kuvaus ja haastattelu sujui leppoisasti ja ammattilaisten ollessa asialla hetkeksi jo unohdinkin että nyt tehdään jotain niinkin pelottavaa kuin lehtijuttua.

Kuvaukset kestivät muutaman tunnin ja lopulta päivän tuotoksista muodostui viiden aukeaman juttu uusimpaan Meidän Talo –lehteen. Paljastan näissä kuvissa vain osan, loput näette sitten oikeasta lehdestä 😉 Mukavaa sunnuntai-illan jatkoa kaikille!

 

Lue myös: Paniikkisiivousta ja valoa piemyteen

Seuraathan blogiani jo myös Instagramissa ja Bloglovinissa?