”Mikä tuo seinän sävy on?”
”Mistä tuo pöytä on tehty?”
Siinä kaksi eniten kysyttyä kysymystä meidän kodista. Seinän sävy on Tikkurilan kalsiitti ja pöytä on avomiehen betonista valama. Tai siis oli. Toivon, että en nyt tuota teillä kovin suurta pettymystä, mutta sitä kysyttyä pöytää ei enää ole.
Rakastan pyöreää pöytää. Mielessäni kuvittelen kattavani pöydän täyteen herkkuja ystävien kerääntyessä sen ympärille nauttimaan illasta ja hyvästä seurasta. Tuon ajatuksen siivittämänä halusinkin meille pyöreän pöydän pari vuotta sitten. Avomies halusi valaa betonia, joten siitähän se ajatus sitten syntyikin. Kaksi vuotta nautimme pöydästä ja vastaanotimme siitä lukemattomia kehuja teiltä. Valitettavasti se vain ei ollut tarkoitettu meille.
Meidän olohuoneen, keittiön ja ruokailutilan yhdistelmä on muodoltaan hieman haastava. Ja vaikka kuinka olisin halunnut pitää pyöreän pöydän, piti minun lopulta hyväksyä se tosiasia, että käytössä olevaan tilaan suorakaiteen mallinen pöytä olisi 100-kertaa parempi.
Kerroinkin jo aikoa sitten käynnistäneeni uuden pöydän etsinnän, jonka tuloksena löysin vain uudet tuolit. Muutaman viikon etsinnän jälkeen löysin lopulta soivan pöydän tori.fistä (ylläri). 50-luvun koivupöytä majaili Porvoossa, mutta ajan saatossa se oli valitettavasti saanut ylleen yhden kerroksen valkoista maalia.
Maalipinta oli epäsiisti (ja valkoinen), mutta koska pöytä maksoi 20 euroa, ostin sen. Viikon verran pöytä hengaili eteisessämme kun pohdin, mitä sille tekisi. Päätin hioa sen ja käsitellä Osmo Colorin konjakin sävyisellä puuvahalla. Myös mustaksi maalaamista pohdittiin, mutta tämä puuvaha päätettiin kokeilla ensin. Vaha oli yllättävän vaikea levittää tasaiseksi, mutta jos joku tätä kokeilee niin rätillä levittäminen on ehkä se paras vaihtoehto.
Ihan täydellinen pöydästä ei tullut, sillä hionnan yhteydessä jaloista paljastui kittiä, joka käsittelyn yhteydessä ei värjäytynyt ihan samalla tavalla kuin puu. Elämme nyt tämän kanssa hetken ja katsotaan sitten myöhemmin, päätämmekö maalata pöytän uudestaan. Tai valaa sittenkin sen taas betonista.
___
Translation:
50’s dining room table
Pakko kommentoida, että tämä sinun blogisi on aivan ihana. Ja kotisi ei ole mitään tusinatavaraa, vaan persoonallinen ja kutsuva. Ahmin taas monta postausta peräkkäin ja eritysesti tykkäsin Flatlay-postauksesta. Olen joskus muinoin postannut aiheesta itsekin, mutta silti edelleen kiinnostaa.
Voi kiitos Kati! Täällä ollaan ihan posket punaisina nyt <3
Kiva kun tykkäsit tuosta flat lay -jutusta, täytyykin käydä kaivamassa sinun postauksesi luettavaksi 🙂