Huhheijakkaa, pojan ristiäisiä vietetään jo ensi viikonloppuna! Testikakun viimeinen (ja hyväksytty) versio on syöty, ja oikean kakun kakkupohjat leivottu pakkaseen valmiiksi. Tänään kävin kaupassa hakemassa monta kassillista raaka-aineita kaikkiin muihin leivonnaisiin, ja jääkaapin jokainen tyhjä kolonen onkin nyt ahdettu täyteen tuorejuustoa, kermaa ja voita. Ensi viikko mennään varmasti eineksillä, sillä uunifetapastan aineksia lukuun ottamatta kaikki ”oikea ruoka” jäi nyt ostamatta tilanpuutteen vuoksi.
Tällaisena DIY-tyyppinä tein tietenkin itse kutsut pojan kastejuhlaa varten. Less is more -ajattelu on toiminut kantavana voimana joulukorttiaskarteluissani jo useamman vuoden, ja samaa ajatusta sovelsin nyt myös näihin kutsuihin – pienet siniset varpaat, rusetit ja kultaiset tekstitarrat jäivät tällä kertaa pois näistä ristiäiskutsuista.
Kutsukorttien linnut leikkasin Fiskarsin kuvioleikkurilla, ja samalla stanssilla ajattelin leikata myös lintukonfettia juhlapöytää koristamaan. Paperilintujen lisäksi kirkon juhlatila tullaan koristelemaan sinisellä serpentiinillä ja kukilla. Ja löytyyhän paikalta myös huonomuistisia varten hopeiset foliopallot, jotka muodostavat pojan nimen.
Ja kun kerran nimestä tuli nyt puhe, niin arvatkaa onnistuinko lipsauttamaan sen pari päivää sitten perheeni kuullen? Monta viikkoa onnistuin pitämään suuni kiinni, mutta nyt olin niin tohkeissani näyttämässä pojasta kuvaamaani videota, etten edes tajunnut kytkeä suodatinta päälle ennen suuni avaamista. Helkkari! Toista nimeä en sentään vielä paljastanut, eli saavatpahan nyt elää ainakin jonkinasteisessa jännityksessä ensi viikonloppuun saakka 😉
Miten suloiset kutsut. Esikoisen kutsut minäkin askartelun, mutta kuopuksen kutsuina toimi tekstiviesti. 🙄 Ehkä yritän tsempata niin, että mahdollinen kolmonen saa myös oikeat kutsut.
Tsemppiä juhlajärjestelyihin.
Kiitos Jenni! Täällä on ihan kamala stressi päällä, onneksi nää juhlat on kohta ohi 😀
Meillä on aina paljastettu lasten nimet siinä samalla, kun on ilmoitettu heidän syntyneen.
Silloinkin, kun tullklaan sukupuoli on ollut vielä arvoitus odottaessa meille vanhemmillekin, on nimi kuitenkin ollut valmiina taskussa ennen laitokselle menoa.
Esikoisella ei ollut syntyessään niitä yoisia nimiä vielä päätettynä, mutta nuoremmilla julkaistiin syntymän hetkellä koko rotla.
Ja tämä on siis makuasia, miten kukakin tykkää tehdä. Itse en vaan ole nähnyt nimen ”pihtaamisesta” mitään lisäarvoa.
Jos meillä olisi ollut nimi selvillä jo hyvissä ajoin, niin varmaan oltaisiin voitu vauvasta puhua oikealla nimellä. Nyt kun nimi keksittiin syntymän jälkeen, niin päätettiin pihtailla ihan kunnolla loppuun asti 😉