Vesi sihahtaa kiviä vasten nostattaen ilmaan lämpimän höyrypilven. Lämpö kutittelee mukavasti, suljen silmäni ja kuuntelen kivien vaimenenevaa sihinää. Tulee täysin hiljaista. Hämärän saunan tuoksu on huumaava ja se täyttää nenäni kuuman höyryn kaikotessa. Tuoksu on sekoitus lämpökäsiteltyä laudepuuta ja koivua – taitoin iltalenkiltä muutaman oksan mukaani juuri tätä varten.

Heitän uudelleen vettä kiville, tällä kertaa hieman liikaa. Vesi iskeytyy harmaata seinää vasten ja kiukkuisesti sihahtaen se nostattaa äskeistä suuremman höyrypilven. Lämpö polttelee korvissa ja minun on pakko käydä makuulle odottamaan kuuman pilven laantumista. Painan pääni pellavaiselle tyynylle ja jään kuuntelemaan tuttua sihinää.

Siinä maatessani tummanharmaalla pellavalaudeliinalla ajattelin, etten koskaan ole oikeastaan ollut sauna-ihmisiä. Huono suomalainen, myönnettäköön. Kuten moni muukin täällä asuva, olen suhtautunut saunaan aina hieman itsestään selvyytenä, jonne on mukava paeta lämmittelemään ensimmäisten pakkasten saavuttua. Ennen viihdyinkin saunassa  tasan kymmenen minuuttia tai kunnes saunajuoma oli juotu loppuun. Korjaan asentoa ja asetan saunatyynyn hieman enemmän niskan alle. Miksi ennen en osannut arvostaa saunomista niin kuin nyt arvostan?

Kaikki alkoi siitä, kun muutin kesäsi Tukholmaan. Asuin kolme kuukautta vanhassa omakotitalossa, joka sijaitsi kauniilla alueella aivan keskustan tuntumassa. Talo oli mitä suloisin ja sen takapihalle kukki ruusu, joka peitti koko terassin katoksen kämmenen kokoisilla kukilla. Kuulostaa täydelliseltä, eikö? No, se ei ollut. Vanha talo vanhalla lämminvesivaraajalla tarkoitti jäätävää suihkua huonolla vedenpaineella. Se kesä oli kuumin vuosiin, mutta silti joka ilta haaveilein pääseväni lämpimään saunaan.

Kesän loputtua muutin takaisin Suomeen. Saunan lämpöä kaivanneena ja syksyn edetessä huomasin lämmittäni saunaa useammin kuin aikaisemmin. Kului noin vuosi, muutimme ja aloitimme kylpyhuoneen remontin. Kylpyhuoneen muut tilat valmistuivat kuukauden aikataulusta myöhässä tammikuussa, mutta sauna jäi täysin kesken. Sinnittelin kylmän alkuvuoden vielä hieman keskeneräisessä asunnossa sen ajatuksen voimalla, että kesällä sauna valmistuisi. Pääsimme toki saunomaan ystävien ja perheen luokse, mutta se ei ollut sama asia.

Se aika remontin keskellä oli jatkuvaa kiirettä. Töissä riitti hommia, samoin kotona. Koti oli täynnä vielä remontissa tarvittavia epämääräisiä nyssyköitä: laattapaketteja, silikonituubeja ja erilaisia laudan kappaleita (joita avomies opetti kutsumaan kakkosneloseksi). Jatkuvaa ärtyneisyyttä keskeneräisyydestä ilman pakopaikkaa.

En varmaan koskaan unohda sitä hetkeä, kun saunan uusi kiuas napsahti päälle ensimmäisen kerran.

Vaadittin kirjaimellisesti koko kesä kylmää vettä niskaan ja puoli vuotta jatkuvaa kaaosta, jotta opin ymmärtämään saunomisen syvimmän olemuksen. Minulle sauna edustaa omaa aikaa, kivien sihinää hiljaisuudessa. Saunominen on hetki, jolloin voi rentouttaa mieleni ja kehoni. Ajatukset Instagramin uusista hauskoista hästägeistä katoavat ja koko päivän näppäimistöllä naputtaneet sormet saavat pysähtyä. Saan vain kuunnella, en ajatuksiani, vaan kivien sihinää.

***

Kuvissa olevat Maininki-tuotteet on saatu Jokipiin Pellavalta. Sen lisäksi, että saan itse nauttia näistä, sain myös luvan arpoa samanlaisen setin yhdelle onnekkaalle! Kilpailu käynnissä nyt Instagramissa.

___

Translation:
Sauna moment and giveaway on Instagram!