Hoitoalustan sijasta lipaston päällä on vielä kittipurkki ja ruuvinväännin, mutta muuten voisin sanoa lastenhuoneen olevan nyt valmis. Vaikka huoneessa oli paljon tekemistä, nivoutui homma kasaan kuin itsestään, koska olin päässäni ehtinyt veivata huoneen sisustusta niin pitkään.
Hankinnoissa hyödynsimme kirpputoreja ja toisten vanhoja kalusteita, esimerkiksi pinnasängyn sain vanhalta työkaveriltani. Ne hankinnat, joita emme käytettynä löytäneet, löysimme alennuksesta tai sain näkyvyyttä vastaan. Projektissa blogini osoittautuikin varsin hyödylliseksi kanavaksi noin kustannusmielessä ajatellen. Edelleen huoneen kallein hankinta on käsintehty mobile, kakkosena tulee Annon puuvillamatto, jonka löysimme 40 % alennuksella. Tai no, oikeasti kallein hankinta on vaatekaapin säilytysjärjestelmä, mutta sitähän ei lasketa.
Olen aikaisemmin kertonut osaamiseni verhojen valinnan suhteen, joka siis rajoittuu täysin kokovalkoisiin verhoihin. Hieman riskillä päätin kuitenkin valita lastenhuoneeseen ruskean sävyiset Vallilan Doggy-verhot*. Olohuoneeseen en kyseisiä verhoja laittaisi, mutta lastenhuoneeseen ne sopivat aivan täydellisesti – melkein jo unohdin niiden olevan kuviolliset!
Pinnasängyn yläpuolelle saimme Papurinolta Metsän Kuningas -julisteen* pikkupojan unia valvomaan. Julisteen vihertävän harmaa pohja sopii täydellisesti juuri maalattuun seinään, ja ruskeat sävyt toistuvat kauniisti verhoissa ja muissa sisustuselementeissä. Alunperin suunnittelin pinnasängyn yläpuolelle taulukollaasia, mutta mallailtuamme tauluja seinälle totesimme, että parhaiten siihen sopii tämä yksittäinen juliste.
Ainoa asia, josta en niin välitä tässä nurkkauksessa, on jukkapalmun ruukku. Jukkapalmu asustelee meillä kesät terassilla, ja siitä syystä se on aikoinaan istutettu korkeaan ulkoruukkuun. Näin syksyn tullen tämä huone on ainoa, jossa on enää tilaa valtavan kokoiselle kasville, joten siitä syystä olimme hieman pakotettuja siirtämään kasvin taas talveksi tänne.
Kasvi tuo huoneeseen kivasti särmää ja vihreyttä. Toisaalta mietin, onko sen paras mahdollinen paikka juuri pinnasängyn vieressä, sillä jukkapalmuhan kuuluu helposti allergisoiviin huonekasveihin. Emme ole avomiehen kanssa allergisia millekään, joten siinä mielessä huoli saattaa olla ihan turha.
Jukkapalmun vieressä on varjoviikuna avomiehen tekemällä mäntyjakkaralla. Viime viikonloppuna kävin äitini kanssa keskustelua siitä, miksi en mäntytraumasta kärsivänä voi ottaa taatani tekemää lasten mäntyistä pirttikalustoa meille ilman pensselin heilutusta. Tässä jakkarassa on juuri se määrä mäntyä, jonka juuri ja juuri kestän. Oikeasti tämäkin jakkara on kyllä ollut maalattavien listalla jo hetken. Toisaalta jos oikein kauan odottaa, niin kohtahan kellastunut mänty voi alkaakin näyttää taas ihan kivalta?
*saatu näkyvyyttä vastaan
