Parhaat kirppislöydöt tekee silloin, kuin ei todellakaan etsi. Niin kävi kuukausi takaperin vieraillessani läheisellä kirpparilla: Pöydän alla rullalla nökötti mitä kaunein ranskalainen villamatto. Hintalapussa komeili kakkonen ja nolla, joka oli mielestäni ihan kelpo hinta kyseisestä matosta.
Kuten meillä on tapana, pienen seilailun jälkeen matto päätti muuttaa työhuoneeseen. Näin kevään kynnyksellä se tuokin sinne ihanasti väriä, vaikka edelleen pidän myös syksyllä hankkimastani matosta. Vanhan maton jätin huoneeseen rullattuna koriin parin torkkupeiton kanssa. Rullattu matto sopii kivasti yhteen vaalean keraamisen maljakon kanssa, jonka löysin myöskin samaiselta kirpparireissulta.
Instagramissa minua seuraavat eilen varmaan huomasivatkin, että olin viettämässä vauvatonta laatuaikaa. J jäi ensimmäistä kertaa mummun hoidettavaksi, ja myös yöunille meno tapahtui ensimmäistä kertaa ilman äitiä. Itse nautin suuresti olostani Yes Yes Yes -ravintolan herkkujen äärellä, enkä kertaakaan (omaksi yllätyksekseni) kokenut huonoa omatuntoa siitä. Poika heräsi yöllä vain yhden kerran enemmän kuin normaalisti, ja eikä tämänkään päivän perusteella voisi arvata, että äiti oli eilen humputtelemassa peräti seitsemän tuntia. Ehkä tässä kohta uskaltaisikin antaa pojan jo yöksi hoitoon.
Eilinen oma aika tuli todellakin tarpeeseen, koska viimeiset viikot olen leikkinyt avomiehen töiden takia käytännössä katsoen yksinhuoltajaa. Kevät on aina kiireistä aikaa avomieheni alalla, joten sinänsä tämä ei tullut mitenkään yllätyksenä. En kuitenkaan osannut varautua siihen, kuinka uuvuttaa on oikeasti hoitaa lasta lähes yksin toisen ollessa pitkiä päiviä töissä – varsinkin, jos lapsi on koko päivän kiukutellut masuvaivojen takia. Nostan erittäin korkealle hattua jokaiselle yksinhuoltajalle.
Ja hei, tajusin tänään, että Game Of Thronesin viimeinen kausi alkaa 15.4.! Olen sarjan suhteen vähän myöhäisherännyt, mutta mielestäni korvasin sen katsomalla kaikki seitsemän julkaistua kautta putkeen. Game Of Thronesin parissa tein myös uuden sarjamaratoni ennätykseni, joka on nyt kahdeksan tuntia. Onko joku muukin pystyttämässä jo kisakatsomoa?
Tajusin muuten myös sen, etten enää millään kykene pysymään yhdessä aiheessa postausta kirjoittaessa. Tämä johtuu varmaan samasta syystä kuin sekin, etten eilen meinannut saada suutani suljetuksi jutun kerran lähdettyä käyntiin. Kun juttuseura koostuu pääsääntöisesti kahdesta koirasta ja yhdestä 12 viikon ikäisestä vauvasta, käytän kaikki mahdolliset tilaisuudet järjelliseen keskusteluun. Tosin niin höperöitynyt en vielä ole, että itse aloittaisin keskustelun esimerkiksi neuvolan odotustilassa tai kaupan karkkiosastolla. Tämä on muuten tositarina, sillä viime viikolla keskustelin kyseisellä käytävällä kasvaimen poistoleikkauksesta erään vanhemman herrasmiehen kanssa.
