Kun ilmoittaa maalaavansa ikkunakarmit valkoisiksi, herättää se samanlaisen reaktion, kun julistautuisi vegaaniksi kesken metsästysseuran kevätkokouksen. Me ennen 2000-lukua rakennetuissa kodeissa elävät kuitenkin tiedämme vähän turhankin hyvin, miltä haaveilu valkoisista ikkunapokista tuntuu.

”Herranen aika ihmisillä on mielipiteitä meidän karmeista!” Ajattelin, kun ensimmäisen kerran kerroin aloittavani projektin, joka kuulopuheiden perusteella on varsinainen Via Dolorosa. Päätös projektin aloittamisesta ei kuitenkaan syntynyt kevyesti, sillä koko täällä asumisemme aikana olen pohtinut urakkaan ryhtymistä.

Pitkään venytin päätöstä ikkunakarmien maalaamisesta järjettömän työn ja huonon jäljen pelossa, mutta lopulta kokeilunhaluni kasvoi liian suureksi. Laitoin viestiä Eskarolle, josta sainkin projektia varten maalit testiin. Tarkoitukseni olisi tämän vuoden aikana maalata myös olohuoneen ikkunakarmit, mutta ensimmäisen testin päätin suorittaa makuuhuoneen ikkunaan.

Kotimme on rakennettu 90-luvun alussa ja alkuperäiset ikkunat ovat sen mukaiset. Ikkunat ovat kolmikerroksiset, joten jo ennen projektin aloittamista tiesin työtä olevan. Mielestäni kuitenkin tummat karmit rikkovat seinäpinnan ja saavat huoneen näyttämään levottomalta, joten olin valmis uhraamaan pääsiäiseni urakkaa varten. Yhden ikkunan maalaamiseen kului lopulta kolme päivää (aktiivista hommaa riitti muutamaksi tunniksi joka päivä).

Maalaamisen aloitin irroittamalla metalliosat ja kaksi sisimmäistä ikkunaruutua karmeista. En hionut karmeja lainkaan, vaan pölyjen pyyhinnän jälkeen maalasin ne kahteen kertaan Luotto-tartuntapohjamaalilla. Pohjamaalin annoin kuivua maalauskertojen välissä muutaman tunnin. Ikkunan uskalisimme sulkea yöksi noin kuuden tunnin kuivumisen jälkeen.

Pohjamaalin jäljiltä tumma petsi kuulsi vielä hieman läpi (kuvassa yksi kerros), mutta ikkunan sisäpinnoilla yksi paksu kerros Windoora -ovi- ja ikkunamaalia riitti peittämään sen. Näkyvimmät pinnat maalasin kahteen telalla. Pintamaalin Eskaro sävytti minulle maalarinvalkoiseksi, jolloin karmit sulautuvat kauniisti vaaleaan seinään. Puhtaan valkoisena karmit olisivat pompanneet seinästä liikaa.

En teipannut ikkunoiden lasipintoja maalarinteipillä, vaan maalin kuivutta rapsuttelin lasiin menneet maalit pois metallisella lastalla. Enimmät maalit kaavin pois ja loput tökin karmin alle pitämällä lastaa aika pystyssä lasiin nähden. Näin reunoista tuli todella siistit ja varmasti paremmat kuin pelkästään teippaamalla.

En missään vaiheessa ollut aliarvioinut tarvittavan työn määrää, mutta lopulta onnistuin saamaan projektin valmiiksi jopa yllättävän nopeasti ja helposti. Siinä ensimmäistä ikkunaa maalatessani laskeskelin, että kahden viikon kesäloman pitäisi riittää hyvin olohuoneen ikkunoiden laittoon…

Mutta nyt siihen miljoonan dollarin kysymykseen, kannattiko kaikki vaiva? Netistä googlattujen ennen ja jälkeen –kuvien perusteella osasin odottaa huoneen ilmeen raikastuvan hieman, mutta käsi sydämellä vannon, etten ikinä edes uskaltanut haaveilla eron olen näin suuri! Koko huone raikastui huomattavasti ja tuntuu, kuin se olisi saanut korkeuttakin lisää muutaman sentin. Kyllä, karmien maalaus oli todellakin kaiken vaivan arvoista.

Ja tässä vielä loppuun pieni vinkkilista heille, jotka samaan projektiin ovat ryhtymässä:

Vinkit ikkunakarmien maalaukseen:

• Käytä laadukkaista tarvikkeita. Hyvä maali on itsestäänselvyys, mutta panosta myös pensseliin ja telaan. Halvalla siveltimellä maalausjäljestä tulee huono.
• Hanki metallinen lasta lasipintojen viimeistelyä varten. Näin säästyt lasien teippaamiselta.
• Sävytä maali seinään sopivaksi.
• Maalaa myös listat. Näin laiskan maalarin ei tarvitse edes irroittaa listoja ennen maalauksen alkua ja kokonaisuudesta tulee yhtenäinen.
• Suunnittele työ hyvin, varsinkin jos ikkuna pitää saada yöksi kiinni. Mieti myös, mitkä pinnat vaativat eniten huomioita. Kaikkia pintoja ei tarvitse maalata yhtä huolellisesti, jos ikkunassa on esimerkiksi sälekaihtimet. Tätähän en sitten sanonut ääneen.

Seuraathan blogiani nyt myös Facebookissa?

Jos jokin kasvatusprojekti tässä perheessä on kestänyt ja kohdannut vastoinkäymisiä, niin meidän ananaksen kasvatus! Viime vuoden puolella alkanut projekti ei vieläkään ole tuottanut kovin menestyksekästä satoa.

Runsas puoli vuotta sitten päätin alkaa kasvattaa ananasta ihan kokeilumielessä kaveriksi meidän kookokselle. Nopean googlailun jälkeen päädyin aloittamaan helpolta ja hauskalta vaikuttavan projektin tämän ohjeen mukaan.

Noh, helppoahan ananaksen kasvattaminen on, mutta ei se kovin hauskaa, viihdyttävään tai esteettistä touhua ole. Hatun juurrutusvaiheessa pöydällä saa katsella kituvan näköistä ananasta viikkoja ja kun viimein ananaksen saa multaan, tiputtaa se viimeistään siinä vaiheessa kaikki vanhat käpristyneet lehtensä. Tuloksena on säälittävä kasvin alku, joka ei todellakaan läpäise blogisuodatinta. Näin jälkiviisaanahan voin todeta, ettei lokakuu ole ehkä se parhain aika juurrutusprojektin aloittamiselle.

Tammikuussa meidän ananakselle meinasi käydä kalpaten, kun pari kuukautta istutuksesta onnistuin nyppäämään uudet vihreät lehdet irti niin, että kaikki vaivalla kasvatetut juuret jäivät multaan. Jos kasvatusprojekti ei olisi tuolloin kestänyt jo kuukausia, olisin varmasti heittänyt ananaksen menemään, mutta koska olin jaksanut yrittää jo niin pitkään, päätin aloittaa lehtien juurruttamisen alusta.

Pari kuukautta katselin työhuoneessa folioon käärittyä juomalasia kunnes viimein ananas suvaitsi kasvattaa juuret uudestaan ja viime viikonloppuna sain vihdoin ananaksen takaisin multaan. Edelliskerrasta viisastuneena käsittelin ananasta todella hellästi…

Jotkin ohjeet suosittelevat kaktusmultaa, mutta itse istutin ananaksen tällä kertaa ihan tavalliseen kukkamultaan. Viimeksi taisin kastella ananasta myös liikaa, joten vedenkin kanssa olen nyt tarkkana. Kun ananas pääsee juurtumaan kunnolla, se viihtyy lähes missä tahansa ja myös todella kuivassa maassa.

Nyt toivotaan, että kevätaurinko tekee tehtävänsä ja ananas saisi jonkin sortin kasvupyrähdyksen tässä tulevien kuukausien aikana. Hedelmää meillä ei ole tavoitteena kasvattaa (eikä siitä näillä leveyspiireillä edes tulisi ihanan makeaa), mutta ananas itsessään olisi jo aika näyttävän näköinen viherkasvi tuohon kookoksen viereen.

 

Lue myös: Mitä kuuluu kookospalmulle?
Seuraathan blogiani jo myös Instagramissa ja Bloglovinissa?