Kiitos ihanan sään, inspiroiduin viimein laittamaan takapihan terassin kesäkuntoon. Nämä kuvat nappasin sen kummempia stailaamatta puhelimella, eli rento postaus on tiedossa. Terassin sisustus jäi vielä hiukan kesken, joten palailen siihen vielä erikseen myöhemmin.

Kuten yleensä projekteillani on taipumus, homma pääsi jo heti alussa vähän eskaloitumaan. Meillä on yhdellä sivulla takapihalla alue, jossa nurmikko ei ole kasvanut kunnolla. Siinä on ollut sammalta ja voikukkaa, mutta nyt siinä ei vihertänyt enää juuri mitään. Omaksenikin yllätykseksi päätin lauantaina kuopsuttaa maan parempaan kuntoon, ja kylvää siihen uuden nurmikon. Ensin suoritin maanvaihdoin muutaman neliön alueelle. Maa oli todella tiivistä ja savista, joten ei ihme, ettei siinä oikein mikään enää kasvanut. Kesken kaivuun lähetin Miksun ostamaan multaa, koska enhän minä tosiaan ollut varautunut projektiin ollenkaan. Uuteen kasvualustaan istutin lemmikkiä, kesäkukkasekoitusta ja nurmikkoa. Lisäksi varastosta löysin pari pussia ketoneilikan siemeniä (niissä oli mennyt jo päiväys, mutta saattavathan ne siltikin vielä itää).

Sunnuntaina päätin jatkaa maanparannusprojektia, vaikka edellisenä päivänä päätin jättää homman toiseen viikkoon. Käänsin ja ilmasin noin viiden neliömetrin alueen. Maa salavan ympärillä oli hiukan parempaa, joten uutta multaa ei tarvittu. Nurmikonsiementen kylvämisen jälkeen viritin alueen suojaksi verkkoaidan. En löytänyt varastosta kuin kaksi aurauskeppiä, joten ne saivat kelvata.

Samansuuntaisesti kuopsuttelemani maakaistaleen kanssa menee tie, jossa liikkuu paljon jalankulkijoita ja muita koiria. Lanka vahtii tehokkaasti kaikki ohikulkijat, ja koska Lanka pentuna kaivoi itsensä aidan alta vahingossa, olen edelleen vähän varuillani sen kanssa, ettei tapahtuma pääse toistumaan. Puuaidan alareuna on verkotettu (itse asiassa osittain tuplaverkotettu sisäpuolelta Langan karkaamisen seurauksena), mutta halutessaan pampai pääsisi työntämään verkon sivuun. Sen takia Miksu laittoi tänään aidan alareunaan yhden ylimääräisen laudan, ja se näkyykin maalaamattomana noissa parissa kuvassa.

Ei se kaunis ole, mutta huomattavasti kauniimpi kuin betoniset vesikourut, joita käytin tukkeena aikaisemmin. Alan ehkä jo muutenkin hyväksyä sen, ettei tästä pihasta koskaan tule valmista tai edes ”tarpeeksi hyvää”.

Terassin sain myös aika hyvälle mallille. Lauantaina kävimme Plantagenissa, ja ostin takapihalle mm. riippabegonian, rungollisen kesäkoison, erilaisia heiniä, daalian ja kaksivärisen timjamin. Kasveja ostin vähemmän kuin yleensä, mutta tänä vuonna taidankin kaivata terassille selkeämpää ilmettä – rahaa meni kuitenkin ihan yhtä paljon kuin ennenkin.

J touhusi koko päivän kanssamme pihalla. Ihanaa, kun hän on jo sen verran itsenäinen, ettei häntä tarvitse enää koko ajan vahtia niin, ettei omista hommista tule yhtään mitään. J auttoi minua kuljettamaan pois kitkettyjä voikukkia kuorma-autollaan, ja sen jälkeen poika huristeli potkupyörällä pitkin pihaa.

Suunnittelin myös seuraavalle viikonlopulle jo lisää hommia: Terassin voisi käsitellä ja marjapensaiden ympärystän siistiä kuorikatteella. On tuo piha kyllä yksi aika- ja rahasyöppö!

PS. Vaikka kaivoin käsipelillä, yksikään lihakseni ei VIELÄKÄÄN ole kipeä. Todella omituista. Ehkä taaperon kantaminen on toiminut salitreeniä tehokkaammin?