Pinossa

sisustusblogi

Sitruunarisotto paistetulla parsalla

sitruunarisotto

Jee, ensimmäiset parsat ovat nyt kaupoissa! Rakastan parsaa ja voisin syödä sitä ympäri vuoden, mutta näin keväällä se maistuu superhyvältä sitruunarisoton kanssa.

Risoton ajatellaan suotta olevan vaikea ruoka valmistaa, päinvastoin, oikeasti se on todella helppoa jonka onnistumiseen on vain yksi avain: 15 minuttia ajastasi. Risottoa pitää sekoittaa tauotta koko riisin kypsymisen ajan, jolloin irtoava tärkkelys takaa kermaisen ja suussasulavan risoton.

Tämä sitruunarisotto toimii myös loistavasti ilman parsaa esimerkiksi kalan tai kanan seuralaisena. Resepti on muunnelma Marco Pierre Whiten reseptistä.

Sitruunarisotto ja paistettua parsaa kahdelle
  • 0,8 l kasvislientä (kiehuvaa)
  • 65 g voita
  • 1 tl oliiviöljyä
  • 1 pieni sipuli raastettuna
  • 1 valkosipulinkynsi
  • 200 g hyvää risottoriisiä
  • 0,7 dl kuivaa valkoviiniä
  • 20 g parmesanraastetta +ylimääräistä tarjoiluun
  • 1-2 rkl sitruunanmehua
  • 1 rkl sitruunankuorta
  • suolaa, mustapippuria
  • lisäksi vihreää tankoparsaa ja voita sekä öljyä niiden paistoon.

Raasta sipuli ja hienonna valkosipuli. Raastamalla sipulista irtoaa nestettä, joka vie mukanaan kitkeryyttä. Kuumenna kattila liedellä, lisää 1 tl voita sekä 1 tl oliiviöljyä ja kuullota sipulit rasvassa. Lisää riisi ja sekoita rasva riisiin kunnolla. Anna riisin lämmitä hetki koko ajan sekoittaen. Lisää viini ja anna sen haihtua. Lisää puolet kasvisliemestä riisin joukkoon. Sekoita risottoa jatkuvasti ja lisää vähitellen loput nesteestä. Maistele ja sekoita, kunnen riisi on juuri ja juuri kypsää (n. 15 minuuttia). Sekoita joukkoon raastettu sitruunankuori ja -mehu. Mausta suolalla ja pippurilla. Levitä päälle pieneksi pilkottu voi ja parmesanraaste. Laita kansi päälle anna risoton levätä muutama minuutti parsan paiston ajan.

Valmistele parsa katkaisemalla siitä pois puinen osa alavarresta (Taita parsaa molemmista päistä, parsa napsahtaa poikki sopivasta kohdasta). Kuumenna paistinpannulla 1 rkl öljyä ja voita. Paista parsaa pari minuuttia kummaltakin puolelta, tarkista kypsyys esimerkiksi hammastikulla. Parsaan saa jäädä hieman purutuntumaa. Mausta suolalla ja tarjoile heti yhdessä risoton ja parmesanraasteen kanssa.

Parsan käsittelyyn lisää vinkkejä löytyy esimerkiksi täältä.

A Meal without wine is called breakfast – Rooman ravintolavinkit

Edellisessä postauksessa kerroin, kuinka neljä päivää riittää vallan mainiosti Roomaan tutustumiseen. Vähän valehtelin, sillä neljä päivää riittää kyllä nähtävyyksiin tutustumiseen, mutta ravintoloiden kanssa tuossa ajassa ei raapaise edes pintaa.

Ennen matkan alkua selvittelin hieman Rooman ravintolatarjontaa mm. Tripsteri-blogista sekä kyselemällä työkaverini italialaisilta ystäviltä suosituksia. Sain monta hyvää vinkkiä, mutta vain kolme niistä ehtivät testiin matkan aikana. Pahoittelut muuten vähän huonoista kuvista, keskityin lähinnä syömiseen 🙂

La Taverna De’ Mercanti

La taverna De mercanti

La taverna De mercanti2

Tässä keskiaikaa huokuvassa tavernassa kävimme syömässä ensimmäisenä iltana. Ravintola sijaitsee joen toisella puolella Trasteveren alueella sivussa turistikadulta, ja vahingossa tänne olisikin ollut vaikea eksyä. Ravintola sijaitsee vanhan kivitalon yläkerrassa (kesäkaudella myös terassi on avoinna) ja se oikein huokui vanhaa tunnelmaa kuivattuine valkosipuleineen ja yrttikimppuineen. Tunnelmallisessa miljöössä keskinkertainenkin viini maistui hieman paremmalta.

Annokset olivat rustiikkeja ja ruoka oli rehellistä, täyttävää ruokaa. Itse tilasin grillatun lampaan, joka annoksen koosta päätellen olikin jalkoja lukuun ottamatta lautasella. Avomies tilasi vasikkaa, joka sekin oli kunnon t-luupihvi. Kumpikin liha oli valmistettu hyvin ja myös lisäke, kokonainen artsokka, oli hyvää.

Pääruuat maksoivat n. 20 euroa/kpl + lisäke 3 €. Litra talon viiniä maksoi 11 €. Ravintolasta poistuimme onnellisessa ruokakoomassa.

Osteria Der Belli

osteria der belli

osteria der belli2

Tähän ravintolaan löysimme italialaisten kontaktien ansiosta toisena iltana. Ravintola sijaitsee samalla alueella kuin edellinenkin, mutta suositun ravintola-/turistikadun varrella. Via Della Lungaretta -kadun varteen olikin jo valitettavasti pesiintynyt niitä kuuluisia selfietikkumiehiä. Koko kadun ravintoloista tämä oli vaatimattomin ulkoapäin, mutta niinhän se Italiassa taitaa usein ollakin: ei ole ravintolaa karvoihin katsominen.

Täällä meille suositeltiin ostereita ja tilasimmekin mereneläviä. Alkuruuaksi söimme tarjoilijan suositteleman pastan meriahvenella ja kirsikkatomaateilla. Pääruuaksi söin kalaa, jonka englannin kielistä nimeä en tunnistanut enkä enää muista, avomies söin mixed grillin eli kokonaisia ja halkaistuja katkarapuja sekä mustekalaa. Jälkiruuaksi söin perinteisen pannacotan ja avomies amaretto semifreddon.

Ruoka täällä oli konstailematonta, todella hyvää ja tuoretta. Voisin vannoa oikean käteni kautta, että syömäni kala oli nostettu merestä sinä samaisena päivänä! Kolmen ruokalajin illallinen kahdelle täällä maksoi hieman alle 100 euroa, siitä viinipullo söi viideosan. Ruuan lisäksi ravintolassa oli mukava tunnelma ja ammattitaitoinen henkilökunta. Suosittelen!

Said dal 1923

said rome

said rome4

said rome2

Kahden hyvin perinteisen italialaisen ravintolan vastapainoksi kävimme viimeisenä iltana täysin erilaisessa illallispaikassa. Ravintola sijaitsee Rooman vanhimmassa suklaatehtaassa ja lokaatiosta huolimatta se oli todella trendikäs ja ruoka kallistuikin enemmän fine diningin puolelle. Ravintola sijaitsee hämärään aikaan hieman epäillyttävällä alueella Termini-aseman takana.

Samassa tilassa ravintolan kanssa palvelee saman porukan pyörittämä kahvila, myymälä sekä baari. Aluksi luulimme ravintolan olevan suljettu, sillä näimme sisään vain tyhjään myymälään. Onneksi kuitenkin uskaltauduimme nykimään ovea, sillä ravintola oli kyllä kokemisen arvoinen. Ruokasalin kalusteina toimivat puutarhakalusteet, lattia oli päällystetty tekonurmella ja menu oli painettu valkoiselle paperipussille. Seiniä koristivat vanhat suklaamuotit ja luonnollisesti myös leipä tarjoiltiin suklaamunan muotista.

Pyysimme tarjoilijaa suosittelemaan meille ruuan ja pienestä kielimuurista johtuen päädyimme tilamaan yhden alkuruuan sekä kaksi pienempää pääruokaa jaettaviksi, vaikka tarkoitimme tilata kummallekin omat. Lopulta tämä oli kuitenkin ihan onnekas sattuma, sillä kevyt illallinen riittikin meille hyvin. Viinin tarjoilija osasi suositella loistavasti ja siinä vähän törsäsimmekin, valitsimme peräti 30 euron punaviinipullon 😀

Rakennuksen historia ja suklaa näkyivät selkeästi läpi koko menun. Alkuun söimme nautatartarin suklaahipuilla ja -kastikkeella. Ensimmäiseksi pääruuaksi söimme ankka-suklaapastaa ja toisena suklaista possua perunasoseella. Tartari maistui todella hyvälle, mutta muuten suolainen ruoka ei parasta syömääni. Esimerkiksi possu olisi kaivanut hieman lisää makeutta tasapainoittamaan suklaan kitkeryyttä. En ollut valmis kirjoittamaan kovin hyvää arvostelua, mutta sitten tuli jälkiruoan vuoro: suklaabuffet. Olimme kuin (kirjaimellisesti) lapset karkkikaupassa valitessamme täydestä tiskistä herkkuja lautasellemme. Valitsemamme herkut vielä kruunattiin valuttamalla sulaa suklaata pitkin lautasta…!

Suklaa on selvästi ravintolan parasta osaamista ja jälkiruoka olikin illallisen kohokohta. Ihan vain upean miljöön ja suklaan ansiosta voin suositella tätä paikkaa, täällä kannattaa ehdottomasti käydä esimerkiksi päiväkahvilla!

Illallisemme täällä maksoi 93 €, mutta jos olisimme tilanneet omat annokset, olisi kokonaishinta ollut n. 150 euroa.

Tämä viikko menee aika ruokapainoitteisesti, tulossa olisi todella hyvä sitruunarisoton resepti! Tämän jälkeen lupaan keksittyä taas hetkeksi sisustukseen.

___
Translation:
Few places where to eat in Rome.

 

Ravintolasuositus: Farang

farang logo_silverPMS



”Farangin kaakkois-aasialainen ruokailutapa perustuu sosiaaliseen syömiseen, ruoan jakamiseen ja maistelemiseen. Hyvä ruoka, fiilis ja kokonaisvaltainen hyvä olo ajavat vauhdilla jäykkyyden ohi. Ole niin kuin syöt, nauti niin kuin taiteilet.”

Käymme avomieheni kanssa suhteellisen harvoin ulkona syömässä, mutta silloin kun käymme, tykkäämme syödä vähän ”paremmin”. Ruoka on meillä kummallakin lähellä sydäntä ja meille ei ehkä olekaan parempaa tapaa viettää laatuaikaa yhdessä kun syöminen.

Lauantaina pääsimme ensimmäisen kerran testaamaan Ainonkadulla sijaitsevan Farangin kaakkois-aasialaisia makuja (melkein hävettää ettei aikaisemmin ole tullut käytyä). Ravintola kuuluu Tomi Björckin ja Matti Wikbergin luotsaamaan ravintolaperheeseen, johon Farangin lisäksi kuuluu Bronda, Gaijin sekä Boulevard Social. Jälkimmäisessä olemme vierailleet jo kahdesti ja sitä voimme suositella lämpimästi!

Koska ilta oli pyhitetty yhdessäololle, en vaivautunut ottamaan kameraa mukaan vaikka avomies niin ehdottikin. Minusta on myös jotenkin vaivaannuttavaa kuvata annoksia ravintolassa, jossa syömisen pitäisi olla se juttu. Muutaman nopean räpsäisyn otin kuitenkin puhelimeni surkealla kameralla.

Olimme varanneet pöydän klo 21 alkavaan kattaukseen. Ravintolan kummankin salin kaikki pöydät olivat varattuja, joten varaus kannattaa ehdottomasti tehdä hyvissä ajoin lauantai-illalle.

farang

 A’ la carten lisäksi listalta sai valita kahden maistelumenun väliltä ja päädyimmekin näistä syömään laajemman, ”Saphan Mai” maistelumenun (66 €/henkilö), johon sisältyi 9 annosta. Kaksi ensimmäistä  ruokalajia olivat pieniä suupaloja, jotka tulivat pöytään nopealla tahdilla. Loput menusta olivat vähän suurempia annoksia jotka tarjoiltiin hitaammalla tempolla. Maistelumenun kylkeen otimme suositellun viinimenun (49 €/henkilö), johon kuului kaksi valkoviiniä, punaviini sekä jälkiruokaviini.

Ravintola on valittu Suomen parhaaksi ravintolaksi 2011, joten kenellekään ei varmaan tule yllätyksenä, jos sanon ruuan olleen taivaallista. Oma suosikkini syömästämme maistelumenusta oli toinen alkuruoka, kun taas avomiehen suosikkisi oli illan aloittanut vihersimpukka. Aivan älyttömän hyviä annoksia molemmat! Viineistä mieleen jäi erityisesti saksalainen punaviini Punainen, jota valitettavasti ei ole saatavilla muualta kuin kyseisestä ravintolasta. 

Vaikka ruoka oli loistavaa, pieni kömmähdys keittiöllä kävi karamellisoidun possun kanssa. Haudutettuun potkaan oli vahingossa jäänyt pieni luunpalanen, joka sattui osumaan avomiehen lautaselle. Suurempaa vahinkoa ei onneksi tapahtunut, hampaat pysyivät ehjänä ja tarjoilija hoiti tilanteen todella ammattitaitoisesti ja nopeasti. Hyvityksenä talo tarjosi meille vielä illan lopussa kolmannen jälkiruuan.

Illasta ja ravintolasta meille jäi todella hyvät fiilikset ja ruoka oli todella hyvää. Parasta Farangissa oli kuitenkin veitsien puuttuminen. Tämän (hinta)tason ravintolassa tulee helposti pönötettyä liikaa ja tunnelmasta tulee jäykkä. Mielestäni tämä oli ratkaistu oivallisesti kattamalla pöytään haarukan lisäksi lusikka. Veitsen puuttuminen sai väkisinkin rentoutumaan, sillä ruokaa ei voinut syödä pienesti ja siististi närppien. Salissa olikin koko illan mukavan rento tunnelma ja leppoinen puheensorina piti huolen siitä, ettei edes taustamusiikkia tarvittu.

___

Translation:
Farang, that restaurant is definitely worth a try!