Kylläpä tuntui hyvältä vähän avautua ja purkaa ajatuksia edellisessä postauksessa. Vielä paremmalta tuntui kuitenkin kaikki ne tsemppiviestit, joita sain postauksen julkaisun jälkeen. Moni kehoitti vain olemaan ja ottamaan omaa aikaa ja otinkin neuvoista vaarin.

Vietin eilisen hyvin rennoissa merkeissä keittiössä fiilistellen. Viime sunnuntaina Miksu ravisteli mummun omenapuun latvasta viimeiset omenat ja niistä keitin sitruunalla ja kanelilla maustettua hilloa. Eilen pyöräytyin myös pellillisen superhelppoa ja hyvää siemennäkkileipää. Tälläisiä helppoja reseptejä on kiva kokkailla juuri silloin, kun on pienen keittiöterapian tarpeessa.

Keittiössä hääräily ei todellakaan ole minulle se pakollinen paha. Kiireessä kokkaamista inhoan ihan yhtä paljon kuin muutkin, mutta juuri tälläiset hitaat viikonloput on ihana viettää hellan ääressä. Omenoita kuoriessa mieli rauhoittuu ja olohuoneen kaaos sekä työkiireet jäävät taka-alalle. Kokatessa olen läsnä juuri siinä hetkessä ja saan fiilistellä sellaisia pikkuasioita kuten omenan tuoksua ja sen pilkkomisesta lähtevää ääntä. Kuulostaa ehkä vähän hölmöltä, mutta tuollaisille pienille asioille ei oikein arkena tunnu olevan aikaa. Tai ainakaan kierroksilla käyvät aivot eivät huomaa niitä.

Samasta syystä tykkään käydä ruokakaupassa ajan kanssa tuoksuttelemassa illallisen aineksia. Olen varmaan Klaukkalan S-marketin ainoa asiakas, joka on jo viisikymmentä kertaa tunkenut nenänsä ostoskoriin päätyvään korianteriin ja todennut sen tuoksuvan aina yhtä hyvältä.

Siemennäkkileipä (vegaaninen ja gluteeniton)

• 2 dl tattarijauhoja
• 1 dl auringonkukansiemeniä
• 1 dl seesaminsiemeniä
• 0,75 dl pellavansiemeniä
• 1 tl suolaa
• 3 rkl oliiviöljyä
• 2,5 dl kuumaa vettä
• 1 rkl hienoksi silputtua rosmariinia

Sekoita kaikki aineet kulhossa keskenään rosmariinia lukuun ottamatta. Anna taikinan seistä sen aikaa, kun uuni lämpenee. Levitä seos lusikalla ohueksi leivinpaperin päälle. Ripottele päälle rosmariini. Paista 150 asteessa 50-60 minuuttia. Jäähdytä ja paloittele.

Tähän siemennäkkileipään tulee oikein himo ja pellillinen saattaa hyvinkin kadota ensimmäisen illan aikana! Onneksi tämä on kuitenkin terveellistä ja täynnä hyviä rasvoja, proteiinia ja kivennäisaineita ja näin ollen parempi vaihtoehto esimerkiksi sipseille. Jos näkkäriä kuitenkin jää, kannattaa se säilyttää ilmatiiviissä rasiassa.

Leppoisaa sunnuntai kaikille ja muistakaa rentoutua!

Huh, kuinka älyttömän kiire viikko takana! Töissä oikeastaan koko syksy on ollut normaalia kiireisempää uuden verkkokauppaprojektin takia ja pian alkavat ystävämyynnit ja pop up –myymälöiden aukaisu eivät ole helpottaneet kiirettä yhtään. Töitä on ollut niin paljon kuin vain jaksaa tehdä, mutta en valita! Onneksi töitä on ja voi vapaasti tuudittautua siihen että lomautuslappua ei tarvitse odotella.

Kiireen takia myös arkikokkailut ovat jääneet vähemmälle, mutta viikonloppuna tulin testanneeksi tätä Jamie Oliverin selleri-omenakeittoa. Selleri kuuluu suosikkeihini, joten odotuksen keitolle olivat kovat – ja hyväähän tämä olikin! Hyvä on vielä parempaa kiertoon laitettuna, joten tässäpä olisi minun versioni tästä Jamien reseptistä.

Selleri-omenakeitto 8:lle

2 sipulia
5 varsisellerin vartta
400 g juuriselleriä
4 Granny Smith omenaa
2 l hyvää kanalientä
200 ml ranskankermaa
tuoretta timjamia
oliiviöljyä
suolaa, pippuria
päälle paahdettuja hasselpähkinöitä

Pilko sipuli ja sellerinvarret ja kuullota ne kattilassa tilkassa öljyä miedolla lämmöllä n. 10 minuuttia. Kuori ja paloittele omena sekä juuriselleri ja lisää ne kattilaan. Nypi sekaan tuoretta timjamia ja kuullota vielä pari minuuttia. Lisää kiehuva kanaliemi, mausta suolalla ja pippurilla ja anna kiehua kunnes selleri on kypsää eli noin 30 minuuttia. Kun selleri on kypsää, siivilöi suurin osan liemestä pois, soseuta keitto ja lisää joukkoon ranskankerma. Tarkista maku ja lisää lientä jos koostumus on liian paksu.

Tarjoile rouhittujen ja paahdettujen hasselpähkinöiden kanssa.

Vinkki! Älä heitä keiton lientä pois vaan käytä se esimerkiksi kurpitsarisoton valmistukseen.