Valkoinen sisustus. Siitä on yhtä monta mielipidettä kuin Facebookin kleinspitz-ryhmässä oikeita ruokavalioita. Moni muukin bloggari on viime aikoina pohtinut valkoista sisustusta ja sitä, mikä siinä viehättää vai viehättääkö mikään?

Itsekin olen tätä miettinyt ja varsin laiskana blogilukijana huomioni onkin enemmän Instagramin puolella. Insta on täynnä toinen toistaan ansioituneempia ”valkoisen sisustuksen tilejä” mm. @pellavaa_ja_pastellia, @toneroede, @keskipiste, @modernistikodikas, @65m2_… Näitähän riittää. Jotkut tileistä ja tyyleistä puhuttelevat minua enemmän kuin toiset, kaikki ovat kuitenkin äärimmäisen kauniita tilejä ja seuraajia on kymmeniä tuhansia. Instagramissa olen huomannut myös toisenkin asian, nimittäin omista kuvista tykätyimpiä ovat kuvat makuuhuoneesta, joka sattuu olemaan kotimme ainoa, lähes kokonaan valkoinen huone! Valkoinen toimii?

Oma suhteeni valkoiseen sisustukseen on vaihdellut. Itse asiassa, se oli se mitä halusin ensimmäistä kotia sisustaessa. Se oli pieni, kerrostalon alimman kerroksen vuokrakaksio omalla pihalla. Kaikki oli mahdollisuuksien mukaan valkoista ja mustaa. Sitten tuli muutto ensimmäiseen, ihan oikeasti omaan kotiin ja jotain tapahtui. Oliko se sitten ylipäätään elämä vai se, että sisustin 20 uutta lisäneliötä opiskelijabudjetilla, mutta eräänä päivänä huomasin asuvani asunnossa, jossa oli tiikkilipasto, vanha singeri, kontiaisen värinen seinä ja turkoosi lamppu. Makuuhuoneestakin tuli tummanvioletti ja haaveilin maalaavani sen katon kultaiseksi. Mitä tapahtui?

Muutin mieltäni valkoisesta. Valkoisesti tuli persoonaton. Valkoiset kodit olivat joko niitä halpoja Ikea-koteja tai sitten niitä sisustussuunnittelijan isolla rahalla tekemiä esittelykoteja. Kovaan ääneen julistin, etten ikinä voisi asua valkoisessa kodissa. Mutta sitten parin vuoden päästä tumma makuuhuone alkoi ahdistamaan ja salaa haaveilinkin jo valkoisista seinistä ja pellavalakanoista.

Nykyinen makuuhuoneemme. Yöpöydät ovat edelleen vanhasta makuuhuoneesta ja odottelevat vaihtoa vaaleampiin.

Tuli aika vaihtaa asuntoa ja remontoida jälleen uusi koti. Teimme valkoisen makuuhuoneen, mutta keittiöön valitsimme rosteria ja olohuoneen jättimäisen seinän maalasimme graniitin harmaalla. En enää kommentoinut valkoisia sisustuksia niin pahasti. Olisin halunnut myös valkoisen kylpyhuoneen (mutta mitä tuli, lue täältä) kultaisilla hanoilla!

Ensin halusin valkoista ja sitten inhosin sitä. Tällä hetkellä kotimme on sekoitus näitä kahta ajatusmaailmaa, enkä enää ole varma, mitä mieltä olen valkoisesta sisutuksesta. Toisaalta rakastan sitä, toisaalta inhoan edelleen. Graafinen, valkoinen tyyli yhdistettynä metalliin ja koivuun kutkuttaa silmää kun taas maalaisromantiikka sisustusteksteineen ei ole minun kuppi teetä. Meillä on kuitenki makuuhuoneessa maalaisromanttinen, vanha ikkuna sängynpäätynä, joten kuka minä olen mitään tähänkään sanomaan.

Sen tiedän, että minun ja valkoisen tulevaisuus on epävarma. Rakastan 50-luvun kalusteita ja tori.fi löytöjä, joten täysin valkoista kotia meille ei varmaan koskaan tule. Vai tulisiko, jos osaisin säntillisesti pysyä siinä? Valkoisella sisustaminen on taito, jota minulla ei taida olla. Se on ihan oikeasti vaikeaa valita juuri ne oikeat valkoiset, kun seilaat läpi satojen eri sävyjen joukon. Onnistunutta valkoista sisustusta ei tehdä vain pyörähtämällä Ikeassa.

Olinko siis aina vaan kateellinen niille, jotka siihen pystyivät ja siksi aloin inhoamaan valkoista? Ovatko kaikki valkoisen sisustuksen inhoajat oikeasti vain värisokeita mitä tulee valkoisen eri sävyihin?

Nyt herää kysymys, miksi kirjoitin tämän jos kerran en aio puolustella tai lynkata valkoisia koteja? Ehkä halusin synninpäästön sille, mitä ajattelin muutama vuosi sitten tai ehkä halusin pohjustaa avomiestäni tulevaan remonttiin. Sen kuin tietäsi.

Translation:
White interior, to love or hate, that’s the question.
 

Jutun lopussa on haaste kaikille sisustusbloggareille!

Ovikellon kilahdus synnyttää riehakkaan haukun paritaloasunnon oven takana. Oven avautuessa näkymä aukeaa suureen eteiseen, vastassa ovella ovat Pöly ja Villa, kaksi suloista koiraa sekä heidän omistajansa, markkinoinnin parissa työskentelevä Essi ja hänen kirvesmiehenä työskentelevä miehensä Mikael. Pariskunta osti asunnon reilu vuosi sitten ja ovat itse remontoineet sen lähes lattiasta kattoon. 

”Täysin valkoiset, perinteiset sisustusblogi-kodit ovat kauniita, mutta eivät minua varten.”

Pariskunta on sisustanut kotia omannäköisekseen persoonallisella otteella yhdistäen uutta ja vanhaa. ”Täysin valkoiset, perinteiset sisustusblogi-kodit ovat kauniita, mutta eivät minua varten.” Essi summaa tyyliään sisustajana. ”Pidän älyttömästi 50- ja 70-luvun kalusteista. Ne ovat ajateltuja, keveitä ja persoonallisia. Uudet, 2000-luvun huonekalut eivät vain iske”. Niinpä sisustusta on jouduttu hakemaan kirppareilta ja sukulaisten varastoista.
 

Kodin sydämen, massiivisen vuolukivitakan, vieressä komeilee Mikaelin löytö isänsä varastosta, kauniisti patinoitunut senkki, jonka päälle on aseteltu muistoja elämän varrelta: Kultakehyksinen peili on peräisin Essin edellisen työpaikan taukohuoneesta, peltirasia on tuliainen anopilta ja puiset lestit kertovat Essin koulutuksesta jalkinemuotoilun parissa. Senkin yläpuolelle on kehystetty Mikaelin isän rakentaman talon asemakaavapiirros. ”Piirros löytyi vähän vahingossa, mutta tiesimme heti, että sille pitäisi löytää paikka uudessa kodissamme. Kyseinen talo merkitsee ja on mahdollistanut meille paljon.” Pari toteaa.

Sisustukselle on annettu aikaa kehittyä ja saada kerroksia. ”Olen mulle kaikki heti nyt -tyyppi, joten kesti kauan opetella siihen, ettei sisustus ole heti muuton jälkeen valmis. Haluaisin sen olevan mutta samalla haluan nähdä vaivaa oikeiden esineiden löytämiseen, koska kodin pitää olla persoonallinen ja meidän näköinen. Se on vähän ristiriistaista.” Essi toteaa. ”Muuttaessamme käytin kokonaisen illan valitsemalla senkin päälle tulevia esineitä.”

Koti on tehty käytännöllisyys ja estetiikka edellä vuoronperään, Mikael on painottanut käytännöllisiä ratkaisuja kun taas Essi on keskittynyt enemmän visuaaliseen puoleen. ”Koko asunto on täynnä kompromisseja” Pariskunta naureskelee harmaalla sohvallaan, joka oli yksi harvoja, juuri tähän kotiin ostettuja tavaroita. ”Jos valaisimia ei lasketa, olohuoneessa on ehkä kaksi tänne uutena ostettua esinettä.” 80-luvun sohvapöytä oli edullinen löytö nettikirpparilta, kun taas tv-taso on löytö roskalavalta. Sohvan yläpuolella roikkuvat taulut ovat Essin 13-vuotiaana tekemät grafiikkavedokset. ”Muistan, kun tein vedoksia. Inhosin sitä koska kuparilaatta piti pestä naurettavan tarkasti jokaisen vedostuksen välissä! Ihme, että en heittänyt niitä silloin roskiin.” Mitä pidemmälle keskustelu asunnon sisustuksesta etenee selviää, että asunnon omistajilla on tarina kerrottavana lähes jokaisesta esineestä, oli se sitten löytö roskalavalta, matkamuisto, tuliainen tai lahja. Hallitussa sillisalaatissa kaikelle on löydetty paikkansa. ”Kyllä mä kuitenkin usein shoppailen Ikeassa, osaan vaan piilotta ne tänne hyvin!” Essi naureskelee. Mikä oli viimeisin osto Ikeasta? ”5 kauhan setti ja led-lamppu, vaikka menimme osamaan paperitähteä.”

Kodin sisustuksessa ei ole vain yhtä selkeää tyyliä, eikä päällepäin pysty sanomaan, mistä inspiraatio sisustukseen on tullut. Erityyliset ja eri aikakauden esineet sulautuvat toisiinsa saaden aikaan yllättävän rauhallisen ja harmonisen lopputuloksen. ”Valitsen esineet aika lailla fiilispohjalta, jos pidän siitä se todennäköisesti sopii meille. Ja sitä paitsi kontrastit mielestäni tekevät sisustuksesta mielenkiintoisen. Esimerkiksi työhuoneeseen valittiin graafinen tapetti juuri siksi, että se toimii kivana parina vanhan työpöydän kanssa. Niin, ja olihan se tapetti alessa! Ylipäätään on kiva, jos sisustuksessa on vähän ylläreitä!” Essi naureskelee.

Yllätyksiä kodista löytyykin, esimerkiksi 50-luvun jäätelöbaari-henkeen sisustettu, mintunvihreä vierasvessa. ”Vierasvessassa oli alunperin vanhat, vaaleanpunaiset posliinit ja vitsillä ajattelimme säilyttää ne. Mottoni on; if it’s worth doing, it is worth over doing, joten siitä idea vessan sisustukseen tuli. Seinistä tuli mintunvihreät ja lattia laatoitettiin mustavalko-ruudulliseksi. Kokonaisuus kruunattiin vielä Elviksen lp-levystä tehdyllä taululla, joka onkin oikeasti seinään upotetun kaapin ovi. Vähän porukka on katsonut kieroon vessaa, mutta onhan se nyt hauska!” Pariskunta naureskelee.

Muiden mielipiteistä pariskunta ei ole välittänyt muutenkaan remonttia ja sisustusta tehdessä. ”Aika paljon muilta, erityisesti vanhemmilta tuli kommenttia suunnitteluvaiheessa. Hyväähän kommentit tarkoittivat, mutta oman päämme mukaan remontoimme ja sisustamme. Onhan tämä varmasti vanhempien mielestä hieman erikoinen koti.” Pariskunta pohtii. Esimerkisi keittiön rosteriset kaapinovet ja avohylly herättivät keskustelua. ”Lapsiperheessä kaapinovet olisivatkin kamalat ja niitä saisi olla jatkuvasti putsaamassa!”

Haastattelun edetessä tunnelma asunnossa on rauhoittunut ja koiratkin ovat paenneet hälinästä muualle nukkumaan. Tuuli humisee takan korkeassa piipussa ja vesipuutarhasta kuuluu rentouttava liplatus. Hallittu sillisalaatti kuvaa tätä kotia hyvin, pariskunta on saanut palapelin vaikeatkin palat loksahtamaan hyvin paikoilleen.

***

Toivottavasti nautitte, minulla oli ainakin järjettömän hauskaa kirjoittaa tätä! Tämä toimi myös loistavana itsetunnon kohottajana, koska oli pakkoa kaivaa ne kaikista mielenkiintoisimmat ja parhaimmat yksityiskohdat omasta kodista ja tyylistä. HAASTANKIN nyt jokaisen sisustusbloggarin Oman elämänsä sisustuslehtistara -haasteeseen tekemään saman ja kirjoittamaan oman haastattelunsa.  Odotan innolla teidän tekstejä!

#omanelämänsäsisustuslehtistara

Ps. Vielä kun olisi Avotakan kuvaaja mukana tekemässä tätä päivitystä! 😉

Translation:
If our home was in interior magazine.