random Archives | Sivu 29 31:stä

Oikea kevätfiilis ei synny tulppaaneista vaan…

19/03/2017

… Siitä, kun aamulla tarvitsee töihin mennessä aurinkolasit.

… Siitä, kun illalla ei tarvitse muistaa laittaa autoa tolppaan.

… Siitä, kun ensimmäisen kerran herää auringonpaisteeseen sunnuntaiaamuna.

… Siitä, kun tintit alkavat hengailla etupihan pöntön luona.

… Siitä, kun lenkillä ei tarvitse enää otsavaloa.

… Siitä, kun lenkillä tarvitsee taas gore-tex kengät

… Siitä, kun voi laittaa uudet pastellinsävyiset tennarit jalkaan ja vaihtaa ulkotakin.

… Siitä, kun aurinko lämmittää kasvoja ensimmäisen kerran.

… Siitä, kun huomaat kaupassa hiplaavasi jotain keltaista.

… Siitä, kun kirkas aurinko paljastaa jokaisen pölyhiukkasen ja pakottaa pesemään ikkunat.

Fiiliksen lisäksi kevät on virallisesti täällä, sillä tänään uutisoitiin termisen kevään alkaneen Uudellamaalla, jes!

Ihanaa maaliskuuta just sulle <3

___

Translation:

My spring mood is made from light and small everyday things.

Täydellinen Insta-elämäni

12/03/2017

Tänään minun oli tarkoitus kirjoittaa inspiraatiosta terassimme sisustamiseen. Kuitenkin viikolla lukemani Jennin teksti täydellisestä some-elämästä sekä eilisaamuinen, ei niin loppuun asti ajateltu Insta-julkaisuni saivat minut toisiin ajatuksiin.

Eilen aamulla julkaisin Instagram-tililläni tämän kuvan meidän makuuhuoneesta ja aamukahveista. Kuvan höystin vielä mm. hästägeillä #breakfastinbed ja #saturday.

Kuva keräsi nopeasti tykkäyksiä ja siitä tykkäsi myös pian teini-iässä oleva tyttö. Tyttö, jonka näkisin muutaman tunnin päästä tytön äidin hautajaisissa. Juotiinko meillä sitten aamukahvit sängyssä hautajaisaamuna? Ei todellakaan. Tiesikö tämä tyttö sen? En tiedä.

Kuva ei todellakaan kerro mitään siitä aamusta. Makasin sängyssä tukka pystyssä ja ajattelin, että jotain aamuun sopivaa olisi nyt postattava vaikka ei edes huvittaisi nousta. Herätinkö kuitenkin avomiehen, petasin äkkiä sängyn ja nappasin kuvan? En tietenkään, kaivoin kuvan Flickr-tililtäni, jonne latasin sen edellisellä viikolla. Oliko minun pakko ylipäätään julkaista mitään? Ei ollut, mutta en ajatellut.

Ajattelen, että Insta-tilini on tarkoitus inspiroida ja tuoda hyvää mieltä, siksi julkaisen siellä vain omasta mielestäni kauniita, kunnollisella kameralla otettuja kuvia. Itseasissa, se on tililleni elinehto. Jos olisin äärimmäisen mielenkiintoinen persoona, voisin julkaista puhelimella otettuja random räpsyjä arjestani, mutta en ole. Tilini vaivaiset 350 seuraajaa seuraavat minua vain siksi, koska julkaisen nättejä kuvia.

Työkaverini kysyi kerran, onko meillä aina tuoreita kukkia. Ei ole, mutta silloin kun on, otan niistä varastoon kuvia erilaisissa sommitelmissa. Kuvat lataan käsittelyn kautta Flickr-tilille, josta voin sitten julkaista niitä pitkällä aikavälillä. Silloin siis näyttää siltä, että meillä olisi aina tuoreet horsmat maljakossa.

Tiedän suorastaan valehtelevani kuvillani, mutta tähän asti se on ollut minulle ihan ok, tekeväthän muutkin ihan samalla tavalla ja minä tiedän sen. Mutta sitten, kun tuo tyttö tykkäsi aamukahvi-kuvastani aloin miettimään, miltä tilini vaikuttaa niiden silmissä, joille ei vielä samanlaista suodatinta ole kehittynyt? Luuleeko joku oikeasti, että petaan sängyn joka aamu tai että minulla olisi varaa ostaa joka huoneeseen tuoreita kukkia päivittäin?

Blogissani ja Instagram-tililläni näytän vain ehkä 5% elämästäni. Ja kaikki tämäkin kulkee aika rajun suodattimen läpi (niin kuin kaikilla muillakin). Tämä siksi, koska en edelleenkään ole niin mielenkiintoinen persoona, että kaikki tekemiseni jaksaisi kiinnostaa lukijoitani. Ajattelen myös blogini olevan hyvän mielen ja inspiraation lähde, joten kaikki asiat eivät tänne kuulukaan. Oikeastaan tämä illuusion rikkominenkaan ei tänne kuuluisi.

Koko eilisen päivän koin valtavan huonoa omatuntoa siitä aamuisesta kuvasta. Toivoisinkin, että tuo tyttö lukisi tämän ja ymmärtäisi, että kaikki ei todellakaan ole niin täydellisistä kuin somessa saattaa näyttää. Aion jatkossakin julkaista vain ”täydellisiä” kuvia, koska en uskalla yrittää vielä realismia. Insta storien puolella julkaisen kyllä vähän rennommalla otteella. Kannattaa kuitenkin muistaa, että nekin klipit ja kuvat käyvät pienen suodattimen läpi.

Jennin loistava kirjoitus tavoittaa tuhat kertaa enemmän lukijoita kuin omani, mutta tämä on mielestäni äärimmäisen tärkeä asia; jos mahdollisimman moni tästä ”huijauksesta” kirjoittaa, näkee sen myös mahdollisimman moni nuori silmäpari, joilla suodatinta ei vielä ole.

Voisitko sinä paljastaa oman huijauksesi?

___

Translation:
Social media is a fake.

Irti somekoukusta lukemalla

12/02/2017

Hei, olen Essi, some-addikti ja keskittymiskyvytön.

Ennen luin todella paljon kirjoja. Kesällä 2013 kahlasin lähes koko Tess Gerritsenin tuotannon läpi (15 kirjaa) ja saatoin päivässä lukea yhden 300-sivuisen romaanin. Lukeminen oli rakas harrastus ja lähes joka ilta tartuin kirjaan yöpöydälläni. Nyt minulla on edelleen kirja yöpöydällä, mutta se vain nimenomaan on. Koristeena. Joulun välipäiviksi lainasin kirjan ajatellen että ihanaa, nyt on aikaa lukea! Koko viikolla en avannutkaan kirjaa, sen sijaan avasin Instagramin varmaan 1000 kertaa päivässä.

Somen ja teknologian kehittymisen myötä ihmisen keskittymiskyky on nykyään sekunnin huonompi kuin kultakalalla. Siis ihan oikeasti?! Valitettavasti kyllä tunnistan tuon itsessäni ja ihan rehellisesti myönnänkin sen. En selviä enää mainostaukoa katsomatta Instagramia. Kun töistä tullessa istahdan hetkeksi sohvalle ennen ruuanlaittoa, istahdan siihen puhelimen kanssa. Toisella kädellä rapsutan koiraa ja toisella surffailen feediä pidemmälle. Illalla viimeiseksi ennen nukahtamista tarkistan vielä Instan. Ja paras aikahan on julkaista ja kommentoida illalla 20-22, sillä silloin kaikki muutkin ovat siellä!

edit IMG_9798

Viime aikoina olen nukkunut levottamasti ja kasvavan insta-addiktioni myötä olen alkanut ajatella, että unettomuuteni ja hullut uneni johtuu juuri siitä. Jotain on nyt tehtävä, sillä aamuisin herääminen on mahdotonta. Olen niitä ihmisiä, jotka tarvitsevat vähintään 8 tuntia unta ja jotka voivat viikonloppuisin nukkua heittämällä 12 tuntia putkeen. Iltaisin menen nukkumaan 22.00 ja nukahdan heti. Herätyskellon soidessa 5.50 en ole vielä mitenkään valmis nousemaan. Aamut ovat yhtä tuskaa, en ikinä pääsisi töihin ajoissa ilman maksimissaan 10 minuutin torkutusta sallivia koiriani.

Tammikuussa tein itselleni haasteen, josta olen pitänyt kiinni tähän asti. Instagramin pyrin sulkemaan joka ilta klo 21.30 ja viimeisen puoli tuntia ennen nukkumaanmenoa luen. Nostan moottorisängyn ihanaan lukuasentoon ja tartun nyt menossa olevaan, kohta luettuun, Wilbur Smithin Petolinnut-romaaniin, jossa lähes 700 sivun ansiosta riittää luettavaa hetkeksi.

irti some koukusta1

Olen nyt kolme viikkoa lukenut lähes joka ilta ja sulkenut somen ajoissa. Väitän huomaavani eron uneni laadussa. Nukun sikeästi enkä heräile keskellä yötä omistuisiin uniini. Herääminen aamulla on ehkä hiuskarvan verran helpompaa. Tuskaa edelleen, mutta saatan selvitä siitä.

Huomasin eron myös lukemisessani: ensimmäisellä viikolla lukeminen oli oikeasti vaikeaa ja jouduin keskittymään rivi riviltä menossa olevaan sivuun. Luin ehkä vartin, jonka jälkeen olin valmis nukkumaan. Toisella viikolla lukeminen oli jo sujuvampaa ja viikon lopulla huomasin ajattelevani: Täytyykin katsoa jakso sitä hyvää sarjaa – Hetkinen, eihän mulla ole sarja kesken vaan kirja! Kolmannen viikon maanantaina luin lähes 1,5 tuntia huomaamattani ajan kulumista lainkaan.

Fiilis on ihan mahtava, osaan sittenkin lukea ja sivut tempaavat mukaansa ihan kuin kesällä 2013! Tästä tavasta täytyy pitää kiinni, seuraava kirjakin on jo tiedossa: Smithin toinen teos Joen Jumala.

Luetaanko teillä, jos ei, niin pitäisikö?

Translation:

I realized, thanks to my Instagram addiction, that I started to sleep really restless. End of January I promised to my self to put down phone 9 pm and started to read half an hour for every night. It’s working, I’m sleeping a lot better and mornings are little bit easier than few weeks ago.

Reading is the best drug!