Keittiöstä leijailee huumaava tuoksu. Lampaanpaisti on uunissa, palsternakkapyre soseuttamista vaille valmiina ja pannacotta hyytymässä jääkaapissa. Punaviinipullo on korkattu ja koirat tuhisevat pitkän lenkin jälkeen lattialla. Ihan täydellistä.

Koska talviloma jäi ja jää sattuneesta syystä pitämättä, on tämä muutaman päivän ”loma” tehnyt todella hyvää. Hassua miten pää osaakin heti heittäytyä lomamoodiin, vaikka kyseessä onkin vain pitkä viikonloppu.

Sain vihdoin perjantaina maalipurkin auki ja yhden pitkään odottaneen projektin työn alle: aloitin nimittäin maalaamaan makuuhuoneen tummanruskeita ikkunakarmeja valkoisiksi! Projekti valmistuu tänään, ja olen lopputulokseen enemmän kuin tyytyväinen. Olen kirjoittamassa aiheesta omaa postausta hieman myöhemmin, joten ei siitä nyt sen enempää.

Viime päivinä olen myös löytänyt jälleen uutta inspiraatiota kokkaamiseen. Tänään ruokalistalla on uunissa muhiva yrttinen lammas, kun taas eilen kokeilin ensimmäistä kertaa paistaa kampasimpukoita sitruunarisoton kaveriksi. Kokkaamisesta ja ruuasta ylipäätään tulee niin hyvä fiilis, että on oikeasti todella ihanaa kun energiaa keittiössä touhuamiseen on löytynyt. Usein muuten tämä kokkausintoni on kulkenut samaa tahtia Masterchef Australian tuotantokausien kanssa, viimeisimpänä tästä muistuttavat ne vieläkin karistamattomat kesäkilot.

Maalaaminen ja kokkaaminen tarkoittavat sitä, ettei koti ole juuri nyt ihan tip top kunnossa. Oikeastaan en jaksa edes välittää pienestä sotkusta juuri nyt, huomenna on aikaa siivota. Jos maalausprojektin suojapaperit eteisessä alkavat kuitenkin ärsyttää (en siivonnut niitä vielä koska Pöly nukkuu niiden päällä), riittää kun kääntää katseen hetkeksi tähän upeaan kukkakimppuun, jonka hieman haikein mielin torstaina nappasin mukaani suosikkikukkakaupastani.

Uuden työn myötä myös työmatka muuttuu, eikä Anitan kukkakauppa ole enää kätevästi siinä matkan varrella. Kuten olen jo aikaisemmin kertonut, Anitalla on mielettömän hyvä valikoima hieman erikoisempiakin kukkia, joten sieltä on ollut todellinen ilo hakea kukat kotiin viikonlopuksi. Lämmin suositus siis hänelle jos Käpylän suunnalla olette!

Mutta nyt ei ole aikaa murehtia uuden kukkakaupan löytymistä, lampaan sisälämpötila on ihan kohta 65. Leppoisaa sunnuntaita kaikille!

Lue myös: Uusi alku

Seuraathan blogiani jo myös Instagramissa ja Bloglovinissa?

Tämä viikko on ollut stressaavin, tunteellisin ja jännittävin viikko pitkiin aikoihin. Viimeinen kuukausi on sujunut minulla todella sekalaisissa tunnelmissa, ja se on heijastunut myös tänne ajoittaisena hiljaisuutena. Viimeisimmät päivät kuitenkin tiivistivät nuo kuluneet viikot ja on aika kääntää uusi sivu.

Tällä viikolla irtisanouduin nykyisestä markkinointiassistentin tehtävästäni ja allekirjoitin uuden työsopimuksen Content Designerin tittelillä.

Seitsemän vuotta sitten aloittaessani jalkinemuotoilun opinnot en olisi voinut kuvitellakaan, että vielä joskus urapolkuni kulkisi niin, että löytäisin itseni mainostoimistosta tuottamasta sisältöä asiakkaiden some-kanaviin. Oikeastaan en osannut arvata sitä edes allekirjoittaessani toistaiseksi vielä nykyisen työni työsopimuksen lähes kolme vuotta sitten.

Kun aloitin tekemään sisällöntuotantoa someen nykyisessä työssäni, huomasin, että se oli työni parhaita puolia. Samoihin aikoihin aloitin blogini ja ihastuin Instagramiin. Ajatus kypsyi hiljalleen ja ehkä noin vuosi sitten ymmärsin, että some ja sisällöntuotanto sinne ovat se minun juttuni. Siihen asti olin elänyt go with the flow –hengessä ja olikin aikoimoinen fiilis viimein tajuata, mikä minusta oikeasti tulisi isona.

Uudessa työssäni aloitan pääsiäisen jälkeen ja tällä hetkellä fiilikset ovat sekoitus haikeutta, iloa, jännitystä ja pelkoa. Vaikka toisaalta olen suunnattoman onnellinen tästä uudesta mahdollisuudesta, olen samaan aikaan todella surullinen jättäessäni nykyisen työni ja työkaverini.

Vaikka olin käynyt päässäni irtisanoutumistilanteen moneen kertaan läpi, tuli se jopa minulle yllätyksenä kuinka tunteelliseksi tilanne omalla kohdallani meni. Itken jopa lasten piirretyille, mutta en silti kuvitellut itkeväni päättäessäni itse oman työsuhteeni. Vähän noloa, I know. Suurinta hämmennystä itsellekin tässä on aiheuttanut kuitenkin se, miten nopeasti asiat lähtivät etenemään ja kuinka onnistuin saamaan sen unelmieni työpaikan ilman ”oikeita papereita”. Siis aivan hullua olla tässä nyt.

Viimeiset viisi kevättä ovat olleet minulle ja avomiehelle aika raskaita ja vaikeita, mutta nyt pitkästä aikaa minulla on sellainen fiilis, että tästä keväästä on tulossa todella hyvä ja merkittävä. Kevät ja kesä 2018, odotan teiltä nyt paljon.

Seuraathan blogiani jo myös Instagramissa ja Bloglovinissa?