• Info
  • sisustus
  • DIY
  • reseptit

Pinossa

sisustusblogi

RV31 – kuulumiset ja vähän nolo raskausoire

12/11/2018

Pinossa_rv31IMG_6495

Herätyskello soi vielä 21 kertaa ennen äitiysloman alkua. Siis vain 21 kertaa! Aika on mennyt kyllä käsittämättömän nopeasti, ja vaikka kaikki alkaa olla valmista, on silti vaikea uskoa kuinka lähellä pojan syntymä jo on.

Koko raskaus on sujunut minulla tähän asti todella hyvin, ja voin todeta päässeeni helpolla. Vaikka sitä kuuluisaa hehkua ei tänne tullutkaan, olen koko raskausajan jaksanut tehdä asioita normaalisti ilman pahaa oloa tai muita hidastavia tekijöitä. Liitoskivut meinasivat kyllä lamauttaa minut pari viikkoa sitten, mutta onneksi sain ne nopeasti kuriin. Rauhalliset kävelylenkit, sauna ja iso krokotiilipehmolelu jalkojen välissä öisin auttavat paljon. Eipä osannut avomies pikkupoikana arvata, mihin käyttöön pehmolelu vielä päätyy!

Pinossa_rv31IMG_6473-2

Eniten liitoskivut vaivaavat öisin, ja huolimaton kääntyminen tuntuukin aivan puukoniskulta alavatsaan. Kunnon kasvupyrähdyksen ottanut maha alkaa myös haitata unia, ja viimeiset pari yötä olenkin nukkunut todella huonosti. Vielä ei sentään vessaan tarvitse nousta monta kertaa yössä, mutta ei sekään enää kaukana ole. Oikeastaan näin unen kannalta tuo 21 herätystä kuulostaa sittenkin ihan hyvältä – eihän tämä ainakaan helpommaksi ole muuttumassa.

Koska olen päässyt niin helpolla, ei minulle ole tullut kummoisia raskausoireitakaan. Mielialani on edelleen tasaisempi kuin ennen raskautta, enkä ole saanut yhtäkään itkukohtausta sen juustohylly-episodin jälkeen (jos unohdin asiasta mainita, niin aloin itkemään Cittarin juustotiskillä kun katselin mitä kaikkia herkkuja en saa juuri nyt syödä). Sokerihammastani on selvästi kolottanut normaalia enemmän, mutta kuitenkin kokishimoni laantui itsestään pari viikkoa sitten. Nyt vain suklaa maistuu erityisen hyvälle, mutta se on maistunut sille jo vuosia.

Pinossa_rv31IMG_6430 copy

Yhden hassun raskausoireen olen kuitenkin saanut: kuuloni on herkistynyt ja siinä samalla ASMR herkkyyteni on lisääntynyt. En tiedä kuinka tunnetusta ilmiöstä on kyse, mutta lyhyesti sanottuna ASMR tarkoittaa tiettyihin ääniin reagoimista rentoutumalla (lisää voi lukaista äkkiä Wikipediasta). Ennen raskautta en varsinaisesti ollut perehtynyt ASMR-ilmiöön, mutta olin siitä kyllä kuullut. Olin joskus huomannut saavani ASMR-aistielämyksiä esimerkiksi asiakaspalvelutilanteissa, ja osasinkin laskea yksi plus yksi lukiessani artikkelin aiheesta vuosia sitten. Nyt raskauden edetessä ja alkaessani sietää ennen inhoamiani syömisääniä, aloin kiinnittää asiaan enemmän huomiota.

On ehkä vähän noloa myöntää, mutta olen ihan hitusen koukuttunut Gentle Whispering -YouTube-kanavaan. Nolostumista vähän onneksi helpottaa se, että tilillä on 1,5 miljoonaa tilaajaa, joten en todellakaan ole fiksaationi kanssa yksin…!

Filed in: fiilistely, kuulumisia, perhe, random, raskaus • by Essi • 2 Comments

Kyllä mä vielä kerran jaksan – kuuluisat viimeiset sanat

30/10/2018

Pinossa_RV21IMG_5609

”Älä huoli, kyllä mä vielä yhdet treenit jaksan!”, huikkasin avomiehelle eilen treenikassi olalla. Ja hyvinhän minä jaksoin, mitä nyt tänään tuntuu siltä kuin olisin synnyttänyt viime yönä keilapallon.

Agilityn harrastamisesta raskauden aikana ei ole varsinaisesti suosituksia, mutta koska kyseessä on kuitenkin laji, jossa tapahtuu nopeita suunnanmuutoksia, olen aika herkällä korvalla yrittänyt kuunnella kehoani viikkojen edetessä. Avomies on ollut minusta ja vauvasta ihanan huolehtivainen koko raskauden, ja jos hän olisi neuvolakäynnillä kuullut, ettei agilityn kaltaista liikuntaa suositella enää raskauden puolivälin jälkeen, olisi hän varmaankin piilottanut autoni avaimet aina treenipäivinä.

Pinossa_RV21IMG_5582

Kasvava maha ei sinänsä ole haitannut kentällä hyppelyä, mutta selvästi se on vaikuttanut kuntooni niin, etten kovin pitkää pätkää ole jaksanut juosta enää viimeiseen kuukauteen. Pari viikkoa sitten päätin, että lokakuuhun loppuu meidän ratatreenimme, ja eilisiin treeneihin olikin todella kiva lopettaa tältä vuodelta. Radalla oli hyvä flow ja meille kummallekin jäi todella hyvä fiilis treeneistä. Mutta näin jälkiviisaana on helppo todeta, että eiliset treenit olisi sittenkin kannattanut jo jättää väliin.

Viime yönä heräsin viiltävään kipuun alavatsassani, kun yritin kääntää kylkeä. Viiltävä kipu osoittautui maailmanluokan lihasjumiksi. Käveleminen sattuu, sukan laittaminen sattuu ja liian pitkään istuminen se vasta sattuukin – tuntuu, kuin olisin synnyttänyt 10 kg:n keilapallon! Vauvalla on kuitenkin kaikki hyvin, ja hän on iloisesti potkinut minua (luojan kiitos) ylävatsaan koko päivän.

Pinossa_RV21IMG_5590

Onneksi pystyin päiväksi jäädä kotiin tekemään hommia kotitoimistoltani, eli sängystä, käsin. Vielä nyt iltaankaan mennessä jumi ei ole helpottanut, joten luultavasti jään kotiin vaappumaan kuin pingviini vielä huomiseksi. Onneksi nykyteknologia mahdollistaa työskentelyn lähes missä tahansa!

En ole ehkä ihan vielä tajunnut omaa kuolevaisuuttani, mitä tulee raskauteen. Sinnikkäästi yritän tehdä samoja asioita ja hivuttaa itseäni samankokoisista aukoista kuin ennenkin. Suureksi ärsytyksekseni en myöskään ole oppinut ymmärtämään vielä sitä, ettei kehoni nyt varoita kesken rankan suorituksen, vaan seuraavana päivänä jumi tuleekin täysin yllätyksenä. Kyse ei missään nimessä ole siitä, ettenkö välittäisi vauvasta. En vain hahmota missä fyysiset ja henkiset rajani tällä hetkellä menevät.

Mutta ollakseni rehellinen; kaikista ärsyttävintähän tässä on se, että avomies oli (taas) kerran oikeassa.

 

PS. Suokaa anteeksi vanhat kuvat! Halusin kovasti kuvittaa tämän postauksen raskauskuvilla, mutta sattuneesta syystä en juuri nyt ole kuvauskunnossa 😀

Filed in: kuulumisia, perhe, random, raskaus • by Essi • 2 Comments

Katseenkestävät puulelut

19/10/2018

Lelut saatu näkyvyyttä vastaan Jollyroomilta

Pinossa_boho_nurseryIMG_6217

Olen aina ollut varautuja, jonka on pitänyt olla hyvissä ajoin valmistautunut kaikkeen. Esimerkiksi reissussa otan mukaani aina puhelimen kuvakaappauskartan julkisesta liikenteestä, nähtävyyksistä ja hotellin ympäristöstä, ja uuteen paikkaan ajaessa tarkistan aina reitin ja matkan keston ennakkoon, vaikka käyttäisinkin navigaattoria koko matkan. Ei siis ole mikään yllätys, että olen varautunut myös vauvan tuloon sisustamalla hänen huonettaan askeleen verran pidemmälle kuin tässä vaiheessa tarvitsisi.

Oikeastaan koko pojan tuloon valmistautuminen on edennyt askeleittain niin, että olen keksinyt itselleni aina uuden etapin, joka on pitänyt suorittaa asap ennen uuden tehtävän hoitamista. Ensin piti ostaa vaunut, sitten päättää seinänväri ja ostaa vaatteita. Kaksi viikkoa sitten panikoin puuttuvia puklurättejä, ja toissapäivänä päätin vauvan kotiintuloasun, vaikka synnytykseen on oletettavasti vielä kolme kuukautta. Nyt listani alkaa vedellä viimeisiään, sillä olen päässyt jo leluihin asti.

Pinossa_boho_nurseryIMG_6242

Pinossa_boho_nurseryIMG_6219

Tiedän, ettei vauva tule tarvitsemaan huonettaan tai lelujaan vielä pitkään aikaan, mutta oman mielenrauhani takia haluan huoneen olevan mahdollisimman valmis ennen vauvan saapumista. Kontrollifriikkiä luonnettani helpottaa tietää, että vaikka en itse synnytyksessä pysty hallinnoimaan tilannetta, on kotona asiat juuri niin kuin haluan niiden olevan. Pahin painajaiseni olisi tuoda vauva kotiin, jossa ei olisi mitään valmiina.

Yhteistyössä Jollyroomin kanssa sain valita heidän uudelta tuotemerkiltään Hobie & Bearilta ihania puuleluja täydentämään pojan huoneen sisustusta. Valikoimasta valitsin meille leikkiteltan*, kävelyvaunun*, palikkajunan*, kuorma-auton* ja perinteiset puupalikat*. Avomies ja tuleva isoisä ovat testanneet jo magneeteilla varustetun kuorma-auton, ja oletettavasti kummatkin myös totesivat sen pojalle sopivaksi, vaikka kovaa keskustelua käytiinkin sopivasta kytkimen käytöstä ja liikkeelle lähdöstä.

Puusta valmistetut lelut kestävät käyttöä ja katsetta, mikä onkin tärkeää niiden ollessa ensimmäiset kuukaudet oikeastaan vain koristeina. Mutta jos koirilta kysytään, leikkiteltta voisi jo nyt jäädä huoneeseen, sen verran hyvin ne tuntuivat siellä viihtyvän.

Pinossa_boho_nurseryIMG_6239

Pinossa_boho_nurseryIMG_6221

Vaikka kyytiläinen alkaa jo ulospäin osoittaa runsaasti olemassa olemisen merkkejä, on ajoittain ajatus vauvasta tuntunut etäiseltä. Jokaisen hankinnan myötä vauva on kuitenkin alkanut tuntua aina vain todellisemmalta. Nyt, kun vaatekaappi on hyvää vauhtia täyttynyt kokojärjestykseen viikatuista vaatteista, ja huoneen hyllyä koristaa pikkupojalle sopivat lelut, on ajatus vauvasta todellisempi kuin koskaan. Ajatus on selkeytynyt minulle varmasti myös siksi, että kuvatessani näitä kuvia viime viikonloppuna, tunsin ensimmäistä kertaa raskauden vaikuttavan tekemisiini – tai no, lähinnä lattialta nousemiseen.

Pinossa_boho_nurseryIMG_6236

Jos nämä Hobie & Bearin ihanat puulelut kiinnostavat, niin Instassa pyörähti juuri käyntiin arvonta, jossa voi voittaa 150 € arvoisen lahjakortin Jollyroomiin. Lue lisätiedot ja osallistu arvontaan täällä.

 

*Tuotteet saatu näkyvyyttä vastaan

Filed in: lapset, lastenhuone, perhe, sisustus, yhteistyö • by Essi • 2 Comments

  • « Previous Page
  • 1
  • …
  • 19
  • 20
  • 21
  • 22
  • Next Page »

Essi

Pinossa-blogissa sisustetaan lapsi- ja koiraperheen kotia rennolla otteella. Inspiraatiota kotiin saan niin vintagesta kuin skandinaavisesta muotoilustakin. Kierrätys, vastuullisuus ja lapsiperheen arki ovat sisustamisen ohella – tai sen näkökulmasta – blogini kantavia teemoja.

Tervetuloa mukaan!
  • Facebook
  • Instagram
  • Pinterest

Viimeisimmät artikkelit

  • Tyttöjen reissu Barcelonaan
  • Uudet linssit vanhoihin kehyksiin helposti kotoa käsin
  • Minecraft-synttärit ja teemaan sopivat tarjottavat
  • Tilinpäätös 2024
  • Vuosi tässä kodissa ja onnistuneet sisustuspäätökset

Kategoriat

Arkistot

Copyright © 2025 · Theme by Blog Pixie

Copyright © 2025 · Pinossa ·