Ah raha, tuo vuoden 2018 selkein blogiteema! Kuinka moni kävi lukemassa Juliaihmisen postauksen Miksi töitä ei saa tehdä rahan takia? Minä kävin ja aihe herätti sen verran ajatuksia, että ajattelin kantaa oman korteni tämän blogiaiheen kekoon. Mielestäni töitä saa tehdä rahan takia, mutta sen ei todellakaan pitäisi olla se tärkein syy.

Ajattelen, että minut on kasvatettu järkevässä ympäristössä rahaa ajatellen. Äitini on palkkatöissä ja isäni yrittäjä, joten jo pienestä pitäen minut opetettiin siihen, ettei raha kasva puissa. En koskaan kokenut, että meiltä olisi rahan takia puuttunut mitään, mutta ymmärsin myös, ettei ilman työtä tule tulostakaan.

Oikeista euroista meillä ei koskaan puhuttu, enkä esimerkiksi tänäkään päivänä tiedä, mitä äitini tienaa. Äiti tietää kyllä minun tuloni, mutta en koskaan ole uskaltanut kysyä hänen tulojaan. Vaikka osaan kuluttaa rahaa suhteellisen järkevästi (pieniä lipsahduksia lukuun ottamatta), rahasta puhuminen on silti minulle vaikeaan. Haluaisin olla niin rohkea, että voisin avoimesti kirjoittaa tienaavani xxxx,xx € kuussa. En kuitenkaan ole niin rohkea, että uskaltaisin kirjoittaa palkkaani numeroina ylös.

Tällä hetkellä koen olevani taloudellisesti aika hyvässä jamassa. Tilistä jää jonkin verran säästöön ja olen onnistunut kasvattamaan pienen puskurin. Tietenkin enemmän aina kelpaisi, eihän siinä mitään. Vähemmällä en kuitenkaan tulisi ehkä enää toimeen. Opiskeluaikoina jouduin laskemaan jokaikisen euron, joten siitäkin puolesta on kyllä kokemusta, enkä siihen välittäisi enää palata.

Minulle on parissa vuodessa muodostunut kiinteät kuukausittaiset kulut, jotka hyvin pitkälti määrittelevät sen, paljonko nykyisellä elämäntavallani minun on tienattava. Maksan kahta asuntolainaa, bensaa kuluu viikossa tankillinen ja agility-harrastukseni maksaa vähintään 50 euroa kuussa. Lisäksi arvostan hyvää ruokaa, enkä periaatteestakaan suostu ostamaan X-tra tomaattimurskaa tai syöttämään koirilleni Luppaa.

Totta h*lvetissä siis raha on minulle merkittävä motiivi tehdä töitä. Jos tyytyisin mihin tahansa elintasoon, voisin saman tien lopettaa työnteon kokonaan. Avomiestäni lainaten ”kyllä mä teen töitä ihan vaan siksi, että voisin viettää vapaa-aikaa”.

Työskentelen sillä Juliaihmisen mainitsemalla mainosalalla, jolla palkat ovat kuulemma keskimääräistä parempia. Myönnän kyllä tienaavani enemmän kuin mitä tienasin baarimikkona, mutta ei minusta siltikään olla vielä miljonääriä tekemässä. Raha ei kuitenkaan ole se ainoa motiivini tehdä töitä, vaan minun täytyy myös nauttia työstäni ja kokea voivani kehittyä siinä.

Työn mielekkyys on niin tärkeää minulle, että voisin jopa kuvitella valitsevani kahdesta eri vaihtoehdosta työn, josta pidän enemmän, vaikka toisesta saisinkin korkeamman korvauksen kuukausittaisesta panoksestani. Jos vaikka minulle nyt tarjottaisiin vanhaa baarimikon pestiäni huomattavasti korkeamman palkan kera, en varmastikaan hyväksyisi tarjousta.

Koska koen tekeväni mielekästä työtä ja olevani taloudellisesti ihan ok tilanteessa, olen ehkä jäävi keskustelemaan siitä, voittaako raha työn mielekkyyden. Tässä mielessä olen ehkä pelannut korttini oikein tai ollut vain onnekas.

En lähde kommentoimaan siihen keskusteluun, onko hoitoala kutsumusala vai ei, mutta itseäni en voisi kuvitellakaan esimerkiksi juuri hoitoalalle. Olen joskus miettinyt, paljonko minun pitäisi saada kuukausittain korvausta siitä, että työskentelisin lähihoitana kuten ihmisrakas siskoni. Voin sanoa, että nykyisen pohjapalkan saisi kertoa kolmella, jotta voisin edes kuvitella pysyväni alalla puolta vuotta pidempään. Vaikka minusta ei niin ihmisläheiseen työhön olisikaan, arvosta silti suunnattomasti jokaista, joka sillä alalla on, kutsumuksesta tai ei. Ilman heitä maailma olisi huomattavasti vaikeampi paikka elää ja he todellakin ansaitsisivat tuntuvan korotuksen palkkaansa.

Mielestäni on täysi ok sanoa, että töitä tehdään rahan takia. Mielestäni siinä ajatuksessa ei ole mitään väärää, mutta se, että epämieluisaa työtä tekee vain rahan takia, särähtää korvaani ikävästi. Jos tekee elämässään 50 000 tuntia töitä, eikö se aika pitäisi käyttää johonkin, josta jää hyvä fiilis?

Seuraathan blogiani jo myös Instagramissa ja Bloglovinissa?