Kaupallinen yhteistyö, Hotel Rantapuisto

”Kiinnostaisiko 60-luvun arkkitehtuuri ja hotellilakanat?”

Ehdotuksen kilahtaessa sähköpostiini olin ollut äitiyslomalla jo lähes 100 päivää, siis 100 päivää käytännössä katsoen pelkästään kotona, joten tilaisuus uusien maisemien katseluun ja ensimmäiseen pieneen perhelomaan todellakin kiinnosti.

Olen aina rakastanut 60–70-luvun arkkitehtuuria, ja haaveilen asuvani kodissa, joka ilmentäisi moderniin tyyliin aikakauden arkkitehtonisia helmiä: Koko seinän kokoiset ikkunat (merimaisemalla, totta kai), uniikit puukatot ja oleskelutilat, jotka olisivat täynnä kauniita yksityiskohtia kuten valaisimia ja upotettuja kirjahyllyjä. Valitettavasti kotimme on kuitenkin edelleen rakennettu 90-luvulla, joten mainitsemiani helmiä täältä saa etsiä aika monen kalastajan voimin. Hätä ei kuitenkaan ole tämän näköinen, sillä unelmien kotia etsiessä voi sentään yhden yön ajan leikkiä asuvansa sellaisessa.

Hotel Rantapuisto sijaitsee meren rannalla Helsingin Vuosaaressa, jonne se rakennettiin vuonna 1963 Pohjoismaiden Yhdyspankin koulutuskeskukseksi. Päärakennuksen lisäsiipineen ja yhdyskäytävineen suunnitteli arkkitehtipariskunta Ragnar ja Martta Ypyä, jotka hakivat inspiraatiota rakennukseen Alvar Aallon arkkitehtuurista ja tanskalaisesta modernin taiteen Louisia-museosta.

Koulutuskeskuksen paviljonkimainen pohjakaava ja lasiset yhdyskäytävät yhdistävät ympäröivän luonnon ja sisätilat yhdeksi kokonaisuudeksi. Suurista ikkunoista luonto tulee sisään väkisinkin, ja ulkoapäin katsottuna massiivisen kokoinen rakennus sulautuu ympäröivään maisemaan.

Rakennuksessa aloitettiin hotellitoiminta 2000-luvulla. Hotellista löytyy 74 huonetta, joista meille oli varattu käyttöömme Superior-huone merinäköalalla. Huoneeseen kuului kaksi 100 cm:n levyistä Unikulman sänkyä, ja poikaa varten saimme hotellilta lainaan matkasängyn. Huoneen hintaan olisi kuulunut myös saunomismahdollisuus, mutta se jäi meiltä osittain vauvan vuoksi käyttämättä. Saunan ja kunnollisten sänkyjen lisäksi huoneesta löytyi kaikki tarvittava yhden yön vierailua varten – mukaan lukien kosteusvoide, joka tulikin tarpeeseen unohdettuani lapsiperheen tyypillisen katastrofilähdön seurauksena pakata omani.

Tervehdyksenä huoneessa meitä odotti rasiallinen käsintehtyjä marmeladeja sekä kaksi mehushottia tasapainoittamaan sokeriöveriä. Imetyksen ja väsymyksen aiheuttamissa sokerihimoissani nautiskelin lähes koko rasian kerralla, ja avomiehen pitikin vähän toppuutella, etten pilaisia ruokahaluani ennen illalliselle menoa (ihan kuin se olisi muka mahdollista).

Koska itsehillintäni makean suhteen on taaperon tasolla, päätimme sijaistoimintana nauttia lasilliset hotellin loungessa ravintolan aukeamista odotellessa. Loungen sisustus on tekstiilejä lukuun ottamatta hyvin aikakaudelle uskollista, ja kyllähän Napue GT maistui siellä aika hyvälle.

Illallisen söimme hotellin ravintola Rantapuistossa. Yhdessäolomme aikana minun ja avomiehen maku on hioutunut niin yksiin, että a la carte -listalta päädyimme oitis samoihin annoksiin. Tutkivan journalismin nimissä päädyimme kuitenkin tilaamaan eri annokset. Minä valitsin alkuruuaksi riimihärkää ja piparjuurta, pääruuaksi karitsanpaahtopaistia ja jälkiruuaksi suklaata kolmella tavalla. Avomiehen eteen kannettiin vastaavasti Toast Skagen, härän ulkofileettä sekä juustoja.

Aamulla huoneen hintaan sisältyvä aamiainen tarjoiltiin samassa tilassa, ja eräänkin suuren hotelliketjun aamiaiseen verrattuna Rantapuiston aamiainen voitti kyllä mennen tullen. Valikoima oli runsas, tuore ja erityisesti munakas ja pekoni maistuivat hyviltä, vaikka yleensä juuri ne tuntuvat olevan hotelliaamiaisen kompastuskivi.

Yleensä teen sen klassisen virheen, että syön hotelliaamiaisella itseni aivan liian täyteen. Nyt buffassa piti kuitenkin olla tarkkana, jotta tilaa jäi vielä Rantapuiston sunnuntaibrunssille. Lähes jokainen pöytä oli brunssille varattu, enkä kyllä yhtään ihmettele miksi. Tarjolla oli niin paljon vaihtoehtoja, etten hyvästä yrityksestä huolimatta jaksanut maistaa jokaista (koko menu löytyy täältä). Erityismaininnan ansaitsee kuitenkin vohvelibaari – koska hei, vohvelibaari.

Totesin muuten juuri itselleni, ettei minun heti kannata harkita ruokakriitikon uraa. Vakavasti otettava kriitikko olisi nostanut vohvelibaarin(!) sijasta esille ehkä esimerkiksi punajuurihummuksen tai Peltolan supermaukkaan Blue sinihomejuuston…

24 tunnin irtiotto arjesta teki kyllä hyvää. Vaikka vauva-arki on koko ajan mennyt ”ihan kivasti”, oli tämä juuri sitä mitä me avomiehen kanssa tarvitsimme. Miniloman jälkeen tosin kotiin palaaminen kieltämättä harmitti, sillä ruoka piti taas kokata itse, eivätkä hieman käyneelle maidolle tuoksahtavat petivaatteet sittenkään voittaneet niitä hotellin lakanoita.