matkailu Archives | Sivu 6 8:stä

30 tunnin häät

18/07/2019

Maanantaiaamuna saimme Miksun kanssa kunnian todistaa, kun kaksi ystäväämme sanoivat toisilleen tahdon. Vihkimistä ei seurannut perinteinen hääjuhla, vaan 30 tunnin mittainen hääseikkailu meidän neljän kesken.

Vihkiminen tapahtui Lahdessa, ja ennen ”virallista ohjelmaa” pysähdyimme ottamaan hääkuvat Tönnön sillalla, joka on muuten Suomen ensimmäinen kaarisilta. Todistajana olon lisäksi sain toimia myös virallisena hääkuvaajana. Ydinosaamiseni valokuvauksen suhteen ei ole henkilökuvauksen puolella, mutta vaikka itse sanonkin, tuli kuvista todella hyviä. Toisaalta mitä muuta sitä voikaan odottaa, kun kuvauslokaatio on mitä kaunein ja kuvattavat umpirakastuneita.

Kuvaamisen jälkeen matkamme jatkui kohti Helsinkiä ja Kauppatoria. Siellä astuimme Doris-laivaan, kilistimme tuoreelle avioparille ja söimme lounasta lipuessamme pitkin saaristoa. Lounaan jälkeen suuntasimme Mustikkamaalle Korkee-seikkailupuistoon. Etukäteen vähän jännitin, kuinka puissa kiipeily sujuisi, sillä lihaskuntoni ei vieläkään ole entisellä tasollaan. Kärsin myös pienestä korkeanpaikankammosta. Kiipeily oli kuitenkin todella hauskaa, ja selvisin seinäkiipeilyä lukuun ottamatta kaikista radoista. Jos kaipaatte aktiivista tekemistä kesälle, niin suosittelen ehdottomasti kiipeilyä Korkeessa!

Kiipeilyn jälkeen suuntasimme hotellille ja Flamingo Spa -kylpylään. Lämpimässä altaassa nautittu vadelmamojito oli juuri täydellinen rentouttamaan kiipeilyn väsyttämiä lihaksia. Illallisen söimme La Famigliassa, joka on Flamingon ravintolatarjonnasta suosikkimme.

Kävellessämme puolenyön aikaan ravintolasta hotellille viilentyneessä kesäillassa viini tarjotessa sisäistä lämmikettä, tunsin itseni hetkellisesti taas huolettomaksi 15-vuotiaaksi. Kävelymatka oli niin lyhyt, ettei sinä aikana ehtinyt nauttia edes koko tölkillistä taskulämmintä siideriä, jonka miehet olivat kävelymatkaa varten hankkineet odotellessaan meitä naisia kylpylästä ravintolaan. En myöskään muista enää, mistä matkalla puhuimme, mutta silti se oli yksi parhaimmista kävelyistä naismuistiin (otimme tilanteesta muistoksi selfien, mutta kuten arvata saattaa, se ei ole kovin julkaisukelpoista materiaalia).

Viileän rapsakoissa hotellilakanoissa nukutun yön jälkeen ajoimme Myllypuroon Formula Center Helsinkiin, jossa meille oli varattu mikroautorata 40 minuutin ajoa varten. Ajoimme kolmessa osassa; ensin lämmittely, aika-ajo ja viimeiseksi ajoimme 18 minuutin GP-kisan. Silmälasini eivät mahtuneet kypärän sisään, mutta siitä huolimatta suoriuduin ajosta suhteellisen hyvin. Kisassa miehet veivät voiton, mutta se johtui varmasti pelkästään painoedun suomasta paremmasta pidosta 😉

Ei ehkä uskoisi, mutta mikroautoilu on rankka laji. Ajon jäljiltä sain rakon kumpaankin peukalooni ja käsivarsieni lihakset huusivat hoosiannaa. Lihakset eivät olleet vielä kunnolla palautuneet edellisen päivän kiipeilystä, eikä nyt ohjaustehostimen puute yhtään auttanut asiaa. Morsiamenkin selkä oli seuraavana päivänä täynnä kuppipenkin reunojen aiheuttamia mustelmia.

30 tuntia kestäneen seikkailun jälkeen oli ihana palata kotiin vauvan luokse. Reissu oli ensimmäinen kerta, kun pääsin kahdestaan Miksun kanssa yöksi pois kotoa tai ylipäätään minnekään kahdestaan. Vaikka vauvan hoitoon jättäminen pelotti ja huolestutti, kotona kaikki oli sujunut hyvin, ja pari päivää ennen reissua alkaneen unikoulun ansiosta J nukkui kiltisti lähes koko yön.

Kaiken kaikkiaan ihanan erilaiset häät, joihin oli suuri kunnia saada osallistua. Ainoastaan kaivelemaan jäi Miksun tappio sulhaselle kartingradalla – haaste uusintaan onkin jo heitetty.

Sisustussiskot reissussa – 10 vinkkiä Vaasaan

27/05/2019

Pr-matkan tarjosi Somessa.com ja Visit Vaasa

Lauantaiaamuna herätyskello pirahti soimaan 5.35, ja kuuden tunnin kuluttua astuin sisään vaaleanpunaisessa kivitalossa sijaitsevaan Hotel Astoriin. Aulassa meinasi tulla jo ahdasta, sillä samaan aikaan kanssani Vaasaan oli saapunut 16 muuta sisustusbloggaajasiskoa, joiden kanssa vietin ihanat 24 tuntia Suomen aurinkoisimmassa kaupungissa. Tästä postauksesta löydät reissultamme 10 vinkkiä Vaasaan.

Maiju Saw -blogin Maijun emännöimänä aloitimme päivän lounaalla ravintola Farosissa. Upeasti sisustettu ravintola sijaitsee mielettömällä paikalla aivan meren äärellä, ja sen terassi onkin kesäkauden alkaessa varmasti täynnä joka päivä. Söimme kevyesti savustettua lohta ja uskomattoman kevyttä kukkakaalipyrettä. Jälkiruokana oli lakritsipannacotta, jonka vanukasmainen koostumus hipoi täydellisyyttä. Vahva suositus tälle paikalle!

Pinossa_VAASA_250519_P5259786_ — Kaunis Ravintola Faros

Pinossa_VAASA_250519_P5259795_ — Kevysti savustettua lohta, voikastiketta ja kukkakaalipyrettä

Lounaan jälkeen jakauduimme kahteen ryhmään, ja lähdimme kaupunkikierrokselle Vaasan mielenkiintoisiin pikkukauppoihin. Kierroksemme alkoi käsityötalo Loftetista, ja sieltä suuntasimme muun muassa Sisustus Säteeseen eli ”naisten rautakauppaan” ja Arkilivingiin. Arkilivingistä löytyy hyvä valikoima Muubsin tuotteita, ja myymälä olikin täynnä ihania juttuja aina lautasista ruukkuihin. Onneksi olin liikkeellä junalla, joten en voinut tyhjentää olematonta pankkitilin saldoani sinne.

Paikallisten tai lähialueiden käsityöläisten tuotteita myyvästä Verketistä ostin ekologiset metallipillit, joita olinkin jo hetken etsinyt. Liisa Kosken herkkupuodin kautta kierroksemme päättyi minun/min-putiikkiin, josta matkaan lähti House Doctorin keraaminen kaadin sekä neljä pientä puulusikkaa stailauksia varten.

Pinossa_VAASA_250519_P5259803_ — Käsityötalo Lofted

Pinossa_VAASA_250519_P5259811_ — ”Naisten rautakauppa” eli Sisustus Säde

Pinossa_VAASA_250519_P5259812_ — Inspiroiva Arkiliving

Perinteisten torikahvien jälkeen suuntasimme hetkeksi takaisin hotellille. Hotel Astor on sympaattinen hotelli, joka sijaitsee aivan rautatieaseman kupeessa – eli siis tien toisella puolella. Yli 100 vuotta sitten hotelli toimi voikauppias Laurellin asuntona, mutta nykyisin se palvelee Vaasassa vierailevia 49 persoonallisen huoneen voimin. Lauantaisin ja sunnuntaisin tarjoiltava brunssi näytti olevan todella suosittu, ja jos ja kun ruuan taso vastaa hotellin ihanaa aamiaista, en yhtään ihmettele. Jos tulevaisuudessa vierailen uudemman kerran Vaasassa, varaan huoneen ehdottomasti Hotel Astorista.

Lounaasta olikin ehtinyt kulua jo muutama tunti, joten pohjanmaalaiseen tapaan pientä suolaista oli tarjottava asap. Sitä varten siirryimme noin 25 minuutin ajomatka päässä olevaan Suomen ainoaan UNESCO luonnonperintökohteeseen Merenkurkun saaristoon ja juuri avattuun opastuskeskukseen. Tuulisella terassilla otimme koko reissun ainoan ryhmäkuvan. Taustalla kuvassa näkyy Raippaluodon silta, joka on tällä hetkellä Suomen pisin silta.

Pinossa_VAASA_250519_FB_IMG_1558794526788_ — Koko porukka! At Home, Musta Ovi, Kuistin kautta, Valkoinen Harmaja, Inspired by Love, Oblik, Char and the City, Marulla, Pilkkeitä, Pinossa, Muoti Mielessä, Esmeralda’s, Pihkala, Modernisti Kodikas, Talostakoti, Minishow, Sliik ja Maiju Saw

Merenkurkulta kurvasimme takaisin hotellille juuri parahiksi näkemään Suomen pelin viimeiset minuutit. Lätkää jännätessä kilistelimme kuplivalla ja valmistauduimme illalliseen, joka tarjoiltiin upeassa miljöössä Villa Sandvikenissa. Villa on rakennettu vuonna 1845, ja se on ollut niin ruotsalais- kuin venäläisomistuksessakin. Kaunis rantamiljöö on suosittu hääpaikka, ja taksikuskimme tiesikin kertoa varausjonon olevan kaksi vuotta.

Pinossa_VAASA_250519_P5259842_ — Villa Sandvikenin upea miljöö

Pinossa_VAASA_250519_P5259847_ — Villan ravintolasali

Kaunis ja valoisa ravintolasali on kuin tehty juhlia suuria varten. Pienempiä kokouksia varten Villa Sandvikenin yläkerrasta löytyy neljä kabinettitilaa, jotka kaikki on sisustettu eri teeman mukaisesti.

Pinossa_VAASA_250519_P5259864_ — Villa Sandviken, Kesähuone-kabinetti

Pinossa_VAASA_250519_P5259862_ — Villa Sandviken, Sanmark-kabinetti

Illallisen päätyttyä olimme kohottaneet maljan porukallemme jo niin moneen kertaan, että viisainta oli laittaa kamera loppuillaksi laukkuun. Ilta jatkuikin baarin tanssilattialle, mutta väsymykseni vei voiton juuri vuorokauden vaihtuessa. Aikaisesta herätyksestä ja vauhdikkaasta päivästä huolimatta uni tuli vasta puoli kahden paikkeilla, ja sitten tottumuksesta heräsinkin jo aamukuudelta. Suunnitelmani kahdeksan tunnin yöunista jäikin siis vain suunnitelmaksi, ja kotiin palasin entistä väsyneempänä, mutta samalla uudella tavalla virkistäytyneenä.

Pinossa_VAASA_250519_P5259829_ — Pakollinen peiliselfie, Arkiliving

Koska vuorokausi Vaasassa oli täynnä tekemistä, ehti koti-ikävä yllättää vasta junassa matkalla kotiin. Muutaman tunnin matka tuntuikin lähes kymmeneltä tunnilta, ja kotiin päästyäni purskahdin hillitsemättömään itkuun saadessani iloisena naureskelevan pojan syliini. Vaikka reissu oli hauska, inspiroiva ja tarpeellinen, ei kotiin ole ollut ikinä näin ihana tulla.

Koko perheen ensimmäinen miniloma

02/04/2019

Kaupallinen yhteistyö, Hotel Rantapuisto

”Kiinnostaisiko 60-luvun arkkitehtuuri ja hotellilakanat?”

Ehdotuksen kilahtaessa sähköpostiini olin ollut äitiyslomalla jo lähes 100 päivää, siis 100 päivää käytännössä katsoen pelkästään kotona, joten tilaisuus uusien maisemien katseluun ja ensimmäiseen pieneen perhelomaan todellakin kiinnosti.

Olen aina rakastanut 60–70-luvun arkkitehtuuria, ja haaveilen asuvani kodissa, joka ilmentäisi moderniin tyyliin aikakauden arkkitehtonisia helmiä: Koko seinän kokoiset ikkunat (merimaisemalla, totta kai), uniikit puukatot ja oleskelutilat, jotka olisivat täynnä kauniita yksityiskohtia kuten valaisimia ja upotettuja kirjahyllyjä. Valitettavasti kotimme on kuitenkin edelleen rakennettu 90-luvulla, joten mainitsemiani helmiä täältä saa etsiä aika monen kalastajan voimin. Hätä ei kuitenkaan ole tämän näköinen, sillä unelmien kotia etsiessä voi sentään yhden yön ajan leikkiä asuvansa sellaisessa.

Hotel Rantapuisto sijaitsee meren rannalla Helsingin Vuosaaressa, jonne se rakennettiin vuonna 1963 Pohjoismaiden Yhdyspankin koulutuskeskukseksi. Päärakennuksen lisäsiipineen ja yhdyskäytävineen suunnitteli arkkitehtipariskunta Ragnar ja Martta Ypyä, jotka hakivat inspiraatiota rakennukseen Alvar Aallon arkkitehtuurista ja tanskalaisesta modernin taiteen Louisia-museosta.

Koulutuskeskuksen paviljonkimainen pohjakaava ja lasiset yhdyskäytävät yhdistävät ympäröivän luonnon ja sisätilat yhdeksi kokonaisuudeksi. Suurista ikkunoista luonto tulee sisään väkisinkin, ja ulkoapäin katsottuna massiivisen kokoinen rakennus sulautuu ympäröivään maisemaan.

Rakennuksessa aloitettiin hotellitoiminta 2000-luvulla. Hotellista löytyy 74 huonetta, joista meille oli varattu käyttöömme Superior-huone merinäköalalla. Huoneeseen kuului kaksi 100 cm:n levyistä Unikulman sänkyä, ja poikaa varten saimme hotellilta lainaan matkasängyn. Huoneen hintaan olisi kuulunut myös saunomismahdollisuus, mutta se jäi meiltä osittain vauvan vuoksi käyttämättä. Saunan ja kunnollisten sänkyjen lisäksi huoneesta löytyi kaikki tarvittava yhden yön vierailua varten – mukaan lukien kosteusvoide, joka tulikin tarpeeseen unohdettuani lapsiperheen tyypillisen katastrofilähdön seurauksena pakata omani.

Tervehdyksenä huoneessa meitä odotti rasiallinen käsintehtyjä marmeladeja sekä kaksi mehushottia tasapainoittamaan sokeriöveriä. Imetyksen ja väsymyksen aiheuttamissa sokerihimoissani nautiskelin lähes koko rasian kerralla, ja avomiehen pitikin vähän toppuutella, etten pilaisia ruokahaluani ennen illalliselle menoa (ihan kuin se olisi muka mahdollista).

Koska itsehillintäni makean suhteen on taaperon tasolla, päätimme sijaistoimintana nauttia lasilliset hotellin loungessa ravintolan aukeamista odotellessa. Loungen sisustus on tekstiilejä lukuun ottamatta hyvin aikakaudelle uskollista, ja kyllähän Napue GT maistui siellä aika hyvälle.

Illallisen söimme hotellin ravintola Rantapuistossa. Yhdessäolomme aikana minun ja avomiehen maku on hioutunut niin yksiin, että a la carte -listalta päädyimme oitis samoihin annoksiin. Tutkivan journalismin nimissä päädyimme kuitenkin tilaamaan eri annokset. Minä valitsin alkuruuaksi riimihärkää ja piparjuurta, pääruuaksi karitsanpaahtopaistia ja jälkiruuaksi suklaata kolmella tavalla. Avomiehen eteen kannettiin vastaavasti Toast Skagen, härän ulkofileettä sekä juustoja.

Aamulla huoneen hintaan sisältyvä aamiainen tarjoiltiin samassa tilassa, ja eräänkin suuren hotelliketjun aamiaiseen verrattuna Rantapuiston aamiainen voitti kyllä mennen tullen. Valikoima oli runsas, tuore ja erityisesti munakas ja pekoni maistuivat hyviltä, vaikka yleensä juuri ne tuntuvat olevan hotelliaamiaisen kompastuskivi.

Yleensä teen sen klassisen virheen, että syön hotelliaamiaisella itseni aivan liian täyteen. Nyt buffassa piti kuitenkin olla tarkkana, jotta tilaa jäi vielä Rantapuiston sunnuntaibrunssille. Lähes jokainen pöytä oli brunssille varattu, enkä kyllä yhtään ihmettele miksi. Tarjolla oli niin paljon vaihtoehtoja, etten hyvästä yrityksestä huolimatta jaksanut maistaa jokaista (koko menu löytyy täältä). Erityismaininnan ansaitsee kuitenkin vohvelibaari – koska hei, vohvelibaari.

Totesin muuten juuri itselleni, ettei minun heti kannata harkita ruokakriitikon uraa. Vakavasti otettava kriitikko olisi nostanut vohvelibaarin(!) sijasta esille ehkä esimerkiksi punajuurihummuksen tai Peltolan supermaukkaan Blue sinihomejuuston…

24 tunnin irtiotto arjesta teki kyllä hyvää. Vaikka vauva-arki on koko ajan mennyt ”ihan kivasti”, oli tämä juuri sitä mitä me avomiehen kanssa tarvitsimme. Miniloman jälkeen tosin kotiin palaaminen kieltämättä harmitti, sillä ruoka piti taas kokata itse, eivätkä hieman käyneelle maidolle tuoksahtavat petivaatteet sittenkään voittaneet niitä hotellin lakanoita.