Staycation eli lähimatkailu on nouseva trendi ja paitsi ilmastoteko, myös helppo tapa ottaa pieni irtiotto arjesta. Ei lentokentällä jonottelua tai matkastressiä, vaan oikeasti rentouttava mini(hotelli)loma mahdollisesti jo tutuissa maisemissa ilman suorituspainetta kaikkien nähtävyyksien näkemisestä.

Sain työpaikaltani lahjaksi lahjakortin Hotel Kämpiin jäädessäni äitiyslomalle, ja viime viikonloppuna pääsin Miksun kanssa viimein käyttämään sen. Ajoitus hotelliyölle ei olisi voinut olla täydellisempi, koska J edelleen valvottaa meitä öisin.

En ole koskaan ollut viiden tähden hotellissa, ja kokemukseni Kämpistä rajoittuivat vain aulabaarissa nautittuun 15 euron minttukaakaoon, joten oli mielenkiintoista päästä näkemään hotelli sisältä ihan kunnolla – ja nauttimaan viiden tähden palvelusta tietenkin. Suunnitelmamme oli ottaa miniloma mahdollisimman rennosti, ja siinä kyllä onnistuimme. Pitkästä aikaa hitaasti ja rauhassa nautittu aamukahvi maistui muuten taivaalliselta.

Saavuimme hotellille hieman kolmen jälkeen. Mukanamme oli vain pieni käsimatkatavaran mitat täyttävä vetolaukku, joten sisäänkirjautuessa vastaanottovirkailijan kysymys ”tarvitsetteko apua laukun kanssa?” nosti hieman huvittuneen hymyn huulilleni. Nyt jälkikäteen harmittaa, etten pyytänyt laukkua toimitettavaksi koristeellisella laukkukärryillä, joita luulin olevan olemassa vain elokuvissa (koska olisin tietenkin halunnut hypätä sen kyytiin itse).

Saatuamme tavaramme huoneeseen, lähdimme saman tien syömään todella myöhäistä lounasta. Päädyimme Santa Féhen, joka sijaitsee vain muutaman minuutin kävelymatkan päässä Kämpistä. Naposteluhengessä tilasimme lajitelman alkuruokia ja kanansiipiä. Syötyämme palasimme takaisin hotellille, vaihdoimme aamutakin yllemme ja matkustimme hissillä hotellin ylimpään kerrokseen, josta sviittien lisäksi löytyy pieni spa-osasto. Osastolla oli tavallisen saunan lisäksi höyrysauna, suihkut ja oleskelutilaa. Saunoimme, istuimme, olimme ja nautimme lasilliset kuoharia. Täydellistä.

Minilomallemme olin tehnyt illaksi varauksen Yes Yes Yes -ravintolaan, joka sekin sijaitsee alle kymmenen minuutin matkan päässä hotellilta. Ravintolan juttu on kasvisruoka, joita maistelumenun tyylisesti tilataan useampi pieni annos, jotka jaetaan seurueen kesken. Myöhäinen lounas painoi vielä aavistuksen verran vatsassa, joten tilasimme pari annosta suositusta vähemmän: Halloumiranskalaisia, tandoorileipää paahdetuilla tomaateilla ja labnehilla, paahdettua maa-artisokkaa cashewpähkinä-hollandaisilla, raikasta palmunydinsalaattia ja maa-artisokka-omenarisottoa. Jälkiruuaksi tilasimme vielä suklaaganachea ja omenafrangipanea. Nam!

Olin nyt toista kertaa käymässä ravintolassa, ja vaikka ruoka oli jälleen todella hyvää, ei palvelu yltänyt ihan edelliskerran tasolle. Tarjoilija melkein unohti halloumiranskalaisemme, mutta pienen muistuttamisen jälkeen saimme ranet nopeasti pöytään.

Tähän väliin pieni yleinen ravintolavinkki: Lähtiessämme syömään ”vähän paremmin” ja pidemmän kaavan mukaan, teemme varauksen usein viimeiseen kattaukseen. Näin saamme yleensä nauttia illasta rauhassa, eikä meitä hoputeta pois pöydästä seuraavan seurueen saapuessa syömään. Myöhäinen kattaus on myös takuuvarma tapa saada viettää ilta täysin täysi-ikäisessä seurassa. 😉

Viiden tähden hotellissa on onneksi astetta parempi sänky, ja heräsinkin täysien yöunien jälkeen suhteellisen levänneenä. Virkeä en voinut sanoa olevani, sillä kuukausien aikana kertynyt univaje ei valitettavasti kuittaannu yhdessä yössä.

Aamiainen tarjoiltiin hotellin alakerrassa Ravintola Brasserien tiloissa. Aamiainen oli periaatteessa kuin mikä tahansa hyvä hotelliaamiainen, mutta kaikkea ruokaa leimasi se pieni viiden tähden twisti, jonka ansiosta kaikki oli astetta parempaa. Tuorepuristettua mehua – ei yhtä vaan viittä laatua, ihanaa artesaanileipää, juustoja ja ehkä maailman parasta vispipuuroa. Kahvin tarjoilija toi luonnollisesti pöytään pienessä kannussa.

Kotimaanmatkailu on kallista, ja tässä vaiheessa kaikkia varmastikin kiinnostaa, mitä minilomamme tuli kustantamaan. Vastaus: 530 euroa. Kallista vai edullista, sen jokainen päättäköön itse.

Ajoitimme vierailumme niin, että saimme hotellihuoneen mahdollisimman edullisesti, eli 243 eurolla (kallein löytämäni hinta samalle huoneelle oli 500 euroa). Aamiaiset kustansivat 20 euroa henkilöltä. Myöhäinen lounaamme juomineen maksoi 49 euroa ja illallinen 172 euroa. Lisäksi nautimme hotellin spa-osastolla kuohuviinit 13 e/kpl.

Äkkiseltään ajateltuna yhden yön loman hintalappu kuulostaa kalliilta, mutta avomiehen kanssa olemme jo siinä vaiheessa, että olemme valmiita maksamaan vähän paremmasta. Kun harvoin pääsee käymään jossain kahdestaan, tuntuu pieni panostus pelkästään hyvältä (vaikkakin valitsen edelleen ulkomaanmatkoille selän kustannuksella edullisia b&b-huoneita). Eikä suhteessa yksi viiden tähden hotelliyökään tunnu niin kalliilta, kun ajattelee suurien ketjuhotellien hinta-laatusuhdetta.

Maanantaiaamuna saimme Miksun kanssa kunnian todistaa, kun kaksi ystäväämme sanoivat toisilleen tahdon. Vihkimistä ei seurannut perinteinen hääjuhla, vaan 30 tunnin mittainen hääseikkailu meidän neljän kesken.

Vihkiminen tapahtui Lahdessa, ja ennen ”virallista ohjelmaa” pysähdyimme ottamaan hääkuvat Tönnön sillalla, joka on muuten Suomen ensimmäinen kaarisilta. Todistajana olon lisäksi sain toimia myös virallisena hääkuvaajana. Ydinosaamiseni valokuvauksen suhteen ei ole henkilökuvauksen puolella, mutta vaikka itse sanonkin, tuli kuvista todella hyviä. Toisaalta mitä muuta sitä voikaan odottaa, kun kuvauslokaatio on mitä kaunein ja kuvattavat umpirakastuneita.

Kuvaamisen jälkeen matkamme jatkui kohti Helsinkiä ja Kauppatoria. Siellä astuimme Doris-laivaan, kilistimme tuoreelle avioparille ja söimme lounasta lipuessamme pitkin saaristoa. Lounaan jälkeen suuntasimme Mustikkamaalle Korkee-seikkailupuistoon. Etukäteen vähän jännitin, kuinka puissa kiipeily sujuisi, sillä lihaskuntoni ei vieläkään ole entisellä tasollaan. Kärsin myös pienestä korkeanpaikankammosta. Kiipeily oli kuitenkin todella hauskaa, ja selvisin seinäkiipeilyä lukuun ottamatta kaikista radoista. Jos kaipaatte aktiivista tekemistä kesälle, niin suosittelen ehdottomasti kiipeilyä Korkeessa!

Kiipeilyn jälkeen suuntasimme hotellille ja Flamingo Spa -kylpylään. Lämpimässä altaassa nautittu vadelmamojito oli juuri täydellinen rentouttamaan kiipeilyn väsyttämiä lihaksia. Illallisen söimme La Famigliassa, joka on Flamingon ravintolatarjonnasta suosikkimme.

Kävellessämme puolenyön aikaan ravintolasta hotellille viilentyneessä kesäillassa viini tarjotessa sisäistä lämmikettä, tunsin itseni hetkellisesti taas huolettomaksi 15-vuotiaaksi. Kävelymatka oli niin lyhyt, ettei sinä aikana ehtinyt nauttia edes koko tölkillistä taskulämmintä siideriä, jonka miehet olivat kävelymatkaa varten hankkineet odotellessaan meitä naisia kylpylästä ravintolaan. En myöskään muista enää, mistä matkalla puhuimme, mutta silti se oli yksi parhaimmista kävelyistä naismuistiin (otimme tilanteesta muistoksi selfien, mutta kuten arvata saattaa, se ei ole kovin julkaisukelpoista materiaalia).

Viileän rapsakoissa hotellilakanoissa nukutun yön jälkeen ajoimme Myllypuroon Formula Center Helsinkiin, jossa meille oli varattu mikroautorata 40 minuutin ajoa varten. Ajoimme kolmessa osassa; ensin lämmittely, aika-ajo ja viimeiseksi ajoimme 18 minuutin GP-kisan. Silmälasini eivät mahtuneet kypärän sisään, mutta siitä huolimatta suoriuduin ajosta suhteellisen hyvin. Kisassa miehet veivät voiton, mutta se johtui varmasti pelkästään painoedun suomasta paremmasta pidosta 😉

Ei ehkä uskoisi, mutta mikroautoilu on rankka laji. Ajon jäljiltä sain rakon kumpaankin peukalooni ja käsivarsieni lihakset huusivat hoosiannaa. Lihakset eivät olleet vielä kunnolla palautuneet edellisen päivän kiipeilystä, eikä nyt ohjaustehostimen puute yhtään auttanut asiaa. Morsiamenkin selkä oli seuraavana päivänä täynnä kuppipenkin reunojen aiheuttamia mustelmia.

30 tuntia kestäneen seikkailun jälkeen oli ihana palata kotiin vauvan luokse. Reissu oli ensimmäinen kerta, kun pääsin kahdestaan Miksun kanssa yöksi pois kotoa tai ylipäätään minnekään kahdestaan. Vaikka vauvan hoitoon jättäminen pelotti ja huolestutti, kotona kaikki oli sujunut hyvin, ja pari päivää ennen reissua alkaneen unikoulun ansiosta J nukkui kiltisti lähes koko yön.

Kaiken kaikkiaan ihanan erilaiset häät, joihin oli suuri kunnia saada osallistua. Ainoastaan kaivelemaan jäi Miksun tappio sulhaselle kartingradalla – haaste uusintaan onkin jo heitetty.