kuulumisia Archives | Sivu 28 34:stä

3 viikkoa

29/01/2019

Aika todellakin lentää vastasyntyneen kanssa ja tuntuu aivan siltä, kun hän olisi vasta eilen lähtenyt mukaamme sairaalasta. Toisaalta taas tuntuu, että hän olisi ollut kanssamme jo paljon pidempään kuin vasta kolme viikkoa.

Viimeisen viikon aikana pojan elämässä on tapahtunut paljon, vaikka hän ei sitä itse vielä tiedäkään. Kävimme ensimmäisellä shoppailureissulla kauppakeskuksessa, Alkossa hakemassa pullon valkoviiniä (ja vauvankin kanssa sain edelleen näyttää paperit) ja mikä tärkeintä: viikonloppuna aamukahvia hörppiessämme päätimme vihdoin pojalle nimen. Koska emme julkaise pojan kasvoja blogissa tai muissa somekanavissa, emme myöskään tule kertomaan pojan nimeä. Varmasti ymmärrätte.

Viime perjantaina saimme neuvolan painokontrollista hyviä uutisia, ja pystyimme vihdoin lopettamaan lisämaidon antamisen. Sairaalassa jouduimme turvautumaan korvikkeeseen radi-diagnoosini takia, ja koska maito alkoi nousta kunnolla vasta neljäntenä päivänä. Sairaalasta lähdön jälkeen pojan paino nousi toivottua hitaammin, mutta onneksi viime viikolla otimme mahtavan kirin kerryttämällä painoa 70 grammaa päivässä.

Viikossa poika on kasvanut hurjasti. Tirautin jo ensimmäiset kyyneleetkin sen pienen ja hentoisen vastasyntyneen perään, jonka peukalo on kolmessa viikossa kasvanut jo lähes pikkurillini paksuiseksi. Kuinka toinen voikaan kasvaa niin huimaa vauhtia!

Mutta on hän kyllä edelleen niin valloittava tyyppi ❤️

PS. Hän on niin suloinen, että ihan aikuisten oikeasti olisin halunnut julkaista nämä kuvat sensuroimattomina. Onneksi kuitenkin avomies pysyy vierelläni järjen äänenä tässäkin asiassa.

Kuulumisia vauvakuplasta

19/01/2019

Olen ollut äiti maailman ihanimmalle pojalle nyt 11 päivää. Vau, huh ja apua – kuinka paljon tunteita vajaaseen kahteen viikkoon voikaan mahtua!

Päällisin puolin kaikki on mennyt mukavasti. Olemme kotiutuneet hyvin, ja omat rutiinit alkavat hiljalleen löytyä. Myös jonkinlainen vuorokausirytmi meille ja vauvalle on jo muodostunut. Syömään herätään kolme kertaa yössä, ja aamiainen sängyssä nautitaan yleensä siinä yhdeksän aikoihin.

Eilen oli ensimmäinen päivä, kun väsymys alkoi todella tuntua, eikä mikään mennyt kuten siellä Strömsössä. En ole varmaan kahteen kuukauteen saanut nukutuksi oikeasti kunnollisia yöunia, joten yllättävän pitkälle hormonit jaksoivatkin pitää minua virkeänä. Toissayönä poika heräsi parin tunnin välein syömään, enkä pystynyt kuittaamaan rikkonaista yötä nukkumalla myöhään neuvola-ajan takia. Keitetty aamukahvi jäi kokonaan juomatta, ja kotiin päästyä lounaskeittokin ehti jäähtyä lautaselle pojan päättäessä herätä juuri mikron kilahtaessa. Illalla saunassa sain sentään rentoutua rauhassa ja nauttia yhden kylmän siiderin.

Eilisen syvistä vesistä herättiin tyyneen säähän, ja kaikki onkin sujunut tänään paljon paremmin. Yöllä sain nukutuksi pidempiä pätkiä, ja päivällä poika on jaksanut syödä hyvin – myös äiti sai juoda aamulla kahvin ja syödä lounaan lämpimänä. Nyt pieni nyytti tuhisee tyytyväisenä vaunuissa lenkin jäljiltä vapauttaen pienen hetken kirjoittamiselle.

Vauvan kanssa aika todellakin lentää siivillä, ja päivät katoavat kuin tuhka tuuleen. Monta asiaa jää päivän aikana tekemättä ja hampaat ehdin harjata ehkä vasta puolilta päivin, mutta sellaistahan se pienen vauvan kanssa onkin. Kaoottista ja todellakin hetkessä kiinni elämistä.

Olen viimeisen 11 päivän aikana lausunut kiitoksia enemmän kuin koskaan eläessäni, ja vielä kerran haluaisin kiittää kaikkia onnitteluista ja vointini kyselystä. Ajoittaista väsymystä lukuun ottamatta voin edelleen loistavasti. Synnytyksen jälkeiset, noh, kylkiäiset, alkavat olla selätetty, eikä oloni ole enää ”kuin synnyttäneellä”. Turvotukset ovat kadonneet lähes kokonaan, ja eilen saunassa ihastelinkin jalkapöytäni jännettä, jota en ole nähnyt sitten elokuun.

Vauvakuplassa siis kaikki hyvin <3

Hän on täällä

13/01/2019

Ehkä jo osasitte arvata tai huomasitte Instasta, miksi blogissa on viime päivät ollut hieman hiljaista: Ihana terve poikamme saapui maailmaan 12 päivää ennen laskettua aikaa tiistaina 8.1.

Valtavasta mahastani ja lääkärin ennustuksissa huolimatta maailmaan tupsahti solakka ja pitkäraajainen poika mitoilla 52 cm ja 3 418 g. Itse synnytys sujui hyvin, ja sairaalasta pääsimme kotiin torstaina. Karvalapset ottivat tulokkaan vastaan paremmin kuin hyvin, ja uusi ja ihmeellinen arkemme on muutenkin lähtenyt rullaamaan sujuvasti. Vielä ainakin toistaiseksi poika vaikuttaa rauhalliselta ja nukkuu hyvin.

Keskitymme nyt hetken aikaa pesimään kaikessa rauhassa kotona, enkä ota paineita blogipostauksista nyt hetkeen. Palailen sitten kuulumisten ja uusien postauksien kera myöhemmin.

Sen verran vielä vaan sanon, että eihän tätä tunnetta voi sanoin kuvailla <3