kuulumisia Archives | Sivu 24 33:stä

Ranskalainen villamatto ja äidin omaa aikaa

04/04/2019

Parhaat kirppislöydöt tekee silloin, kuin ei todellakaan etsi. Niin kävi kuukausi takaperin vieraillessani läheisellä kirpparilla: Pöydän alla rullalla nökötti mitä kaunein ranskalainen villamatto. Hintalapussa komeili kakkonen ja nolla, joka oli mielestäni ihan kelpo hinta kyseisestä matosta.

Kuten meillä on tapana, pienen seilailun jälkeen matto päätti muuttaa työhuoneeseen. Näin kevään kynnyksellä se tuokin sinne ihanasti väriä, vaikka edelleen pidän myös syksyllä hankkimastani matosta. Vanhan maton jätin huoneeseen rullattuna koriin parin torkkupeiton kanssa. Rullattu matto sopii kivasti yhteen vaalean keraamisen maljakon kanssa, jonka löysin myöskin samaiselta kirpparireissulta.

Instagramissa minua seuraavat eilen varmaan huomasivatkin, että olin viettämässä vauvatonta laatuaikaa. J jäi ensimmäistä kertaa mummun hoidettavaksi, ja myös yöunille meno tapahtui ensimmäistä kertaa ilman äitiä. Itse nautin suuresti olostani Yes Yes Yes -ravintolan herkkujen äärellä, enkä kertaakaan (omaksi yllätyksekseni) kokenut huonoa omatuntoa siitä. Poika heräsi yöllä vain yhden kerran enemmän kuin normaalisti, ja eikä tämänkään päivän perusteella voisi arvata, että äiti oli eilen humputtelemassa peräti seitsemän tuntia. Ehkä tässä kohta uskaltaisikin antaa pojan jo yöksi hoitoon.

Eilinen oma aika tuli todellakin tarpeeseen, koska viimeiset viikot olen leikkinyt avomiehen töiden takia käytännössä katsoen yksinhuoltajaa. Kevät on aina kiireistä aikaa avomieheni alalla, joten sinänsä tämä ei tullut mitenkään yllätyksenä. En kuitenkaan osannut varautua siihen, kuinka uuvuttaa on oikeasti hoitaa lasta lähes yksin toisen ollessa pitkiä päiviä töissä – varsinkin, jos lapsi on koko päivän kiukutellut masuvaivojen takia. Nostan erittäin korkealle hattua jokaiselle yksinhuoltajalle.

Ja hei, tajusin tänään, että Game Of Thronesin viimeinen kausi alkaa 15.4.! Olen sarjan suhteen vähän myöhäisherännyt, mutta mielestäni korvasin sen katsomalla kaikki seitsemän julkaistua kautta putkeen. Game Of Thronesin parissa tein myös uuden sarjamaratoni ennätykseni, joka on nyt kahdeksan tuntia. Onko joku muukin pystyttämässä jo kisakatsomoa?

Tajusin muuten myös sen, etten enää millään kykene pysymään yhdessä aiheessa postausta kirjoittaessa. Tämä johtuu varmaan samasta syystä kuin sekin, etten eilen meinannut saada suutani suljetuksi jutun kerran lähdettyä käyntiin. Kun juttuseura koostuu pääsääntöisesti kahdesta koirasta ja yhdestä 12 viikon ikäisestä vauvasta, käytän kaikki mahdolliset tilaisuudet järjelliseen keskusteluun. Tosin niin höperöitynyt en vielä ole, että itse aloittaisin keskustelun esimerkiksi neuvolan odotustilassa tai kaupan karkkiosastolla. Tämä on muuten tositarina, sillä viime viikolla keskustelin kyseisellä käytävällä kasvaimen poistoleikkauksesta erään vanhemman herrasmiehen kanssa.

Koko perheen ensimmäinen miniloma

02/04/2019

Kaupallinen yhteistyö, Hotel Rantapuisto

”Kiinnostaisiko 60-luvun arkkitehtuuri ja hotellilakanat?”

Ehdotuksen kilahtaessa sähköpostiini olin ollut äitiyslomalla jo lähes 100 päivää, siis 100 päivää käytännössä katsoen pelkästään kotona, joten tilaisuus uusien maisemien katseluun ja ensimmäiseen pieneen perhelomaan todellakin kiinnosti.

Olen aina rakastanut 60–70-luvun arkkitehtuuria, ja haaveilen asuvani kodissa, joka ilmentäisi moderniin tyyliin aikakauden arkkitehtonisia helmiä: Koko seinän kokoiset ikkunat (merimaisemalla, totta kai), uniikit puukatot ja oleskelutilat, jotka olisivat täynnä kauniita yksityiskohtia kuten valaisimia ja upotettuja kirjahyllyjä. Valitettavasti kotimme on kuitenkin edelleen rakennettu 90-luvulla, joten mainitsemiani helmiä täältä saa etsiä aika monen kalastajan voimin. Hätä ei kuitenkaan ole tämän näköinen, sillä unelmien kotia etsiessä voi sentään yhden yön ajan leikkiä asuvansa sellaisessa.

Hotel Rantapuisto sijaitsee meren rannalla Helsingin Vuosaaressa, jonne se rakennettiin vuonna 1963 Pohjoismaiden Yhdyspankin koulutuskeskukseksi. Päärakennuksen lisäsiipineen ja yhdyskäytävineen suunnitteli arkkitehtipariskunta Ragnar ja Martta Ypyä, jotka hakivat inspiraatiota rakennukseen Alvar Aallon arkkitehtuurista ja tanskalaisesta modernin taiteen Louisia-museosta.

Koulutuskeskuksen paviljonkimainen pohjakaava ja lasiset yhdyskäytävät yhdistävät ympäröivän luonnon ja sisätilat yhdeksi kokonaisuudeksi. Suurista ikkunoista luonto tulee sisään väkisinkin, ja ulkoapäin katsottuna massiivisen kokoinen rakennus sulautuu ympäröivään maisemaan.

Rakennuksessa aloitettiin hotellitoiminta 2000-luvulla. Hotellista löytyy 74 huonetta, joista meille oli varattu käyttöömme Superior-huone merinäköalalla. Huoneeseen kuului kaksi 100 cm:n levyistä Unikulman sänkyä, ja poikaa varten saimme hotellilta lainaan matkasängyn. Huoneen hintaan olisi kuulunut myös saunomismahdollisuus, mutta se jäi meiltä osittain vauvan vuoksi käyttämättä. Saunan ja kunnollisten sänkyjen lisäksi huoneesta löytyi kaikki tarvittava yhden yön vierailua varten – mukaan lukien kosteusvoide, joka tulikin tarpeeseen unohdettuani lapsiperheen tyypillisen katastrofilähdön seurauksena pakata omani.

Tervehdyksenä huoneessa meitä odotti rasiallinen käsintehtyjä marmeladeja sekä kaksi mehushottia tasapainoittamaan sokeriöveriä. Imetyksen ja väsymyksen aiheuttamissa sokerihimoissani nautiskelin lähes koko rasian kerralla, ja avomiehen pitikin vähän toppuutella, etten pilaisia ruokahaluani ennen illalliselle menoa (ihan kuin se olisi muka mahdollista).

Koska itsehillintäni makean suhteen on taaperon tasolla, päätimme sijaistoimintana nauttia lasilliset hotellin loungessa ravintolan aukeamista odotellessa. Loungen sisustus on tekstiilejä lukuun ottamatta hyvin aikakaudelle uskollista, ja kyllähän Napue GT maistui siellä aika hyvälle.

Illallisen söimme hotellin ravintola Rantapuistossa. Yhdessäolomme aikana minun ja avomiehen maku on hioutunut niin yksiin, että a la carte -listalta päädyimme oitis samoihin annoksiin. Tutkivan journalismin nimissä päädyimme kuitenkin tilaamaan eri annokset. Minä valitsin alkuruuaksi riimihärkää ja piparjuurta, pääruuaksi karitsanpaahtopaistia ja jälkiruuaksi suklaata kolmella tavalla. Avomiehen eteen kannettiin vastaavasti Toast Skagen, härän ulkofileettä sekä juustoja.

Aamulla huoneen hintaan sisältyvä aamiainen tarjoiltiin samassa tilassa, ja eräänkin suuren hotelliketjun aamiaiseen verrattuna Rantapuiston aamiainen voitti kyllä mennen tullen. Valikoima oli runsas, tuore ja erityisesti munakas ja pekoni maistuivat hyviltä, vaikka yleensä juuri ne tuntuvat olevan hotelliaamiaisen kompastuskivi.

Yleensä teen sen klassisen virheen, että syön hotelliaamiaisella itseni aivan liian täyteen. Nyt buffassa piti kuitenkin olla tarkkana, jotta tilaa jäi vielä Rantapuiston sunnuntaibrunssille. Lähes jokainen pöytä oli brunssille varattu, enkä kyllä yhtään ihmettele miksi. Tarjolla oli niin paljon vaihtoehtoja, etten hyvästä yrityksestä huolimatta jaksanut maistaa jokaista (koko menu löytyy täältä). Erityismaininnan ansaitsee kuitenkin vohvelibaari – koska hei, vohvelibaari.

Totesin muuten juuri itselleni, ettei minun heti kannata harkita ruokakriitikon uraa. Vakavasti otettava kriitikko olisi nostanut vohvelibaarin(!) sijasta esille ehkä esimerkiksi punajuurihummuksen tai Peltolan supermaukkaan Blue sinihomejuuston…

24 tunnin irtiotto arjesta teki kyllä hyvää. Vaikka vauva-arki on koko ajan mennyt ”ihan kivasti”, oli tämä juuri sitä mitä me avomiehen kanssa tarvitsimme. Miniloman jälkeen tosin kotiin palaaminen kieltämättä harmitti, sillä ruoka piti taas kokata itse, eivätkä hieman käyneelle maidolle tuoksahtavat petivaatteet sittenkään voittaneet niitä hotellin lakanoita.

Synttärikakku

28/03/2019

Alkuviikosta mittariin napsahti 28. Toisaalta luku antaa aihetta ikäkriisille, mutta samaan aikaan koen itseni vielä aika nuoreksi – jota tietenkin olen, vaikka siihen maagiseen kolmeenkymppiin ei aikaa olekaan enää kuin kaksi vuotta. Enkä nyt tietenkään tarkoita sitä, että 30 olisi vanha, mutta jossain vaiheessa sitä on kai ajateltava olevansa aikuinen.

Olin aika varma, että tänä keväänä kokisin ensimmäisen kunnon ikäkriisin, mutta itse asiassa tämä kevät on mennyt niin mukavasti, ettei kriisille ole aihetta. Aionkin reteäsi kehua itseäni: Kaiken suhteen on mennyt niin hyvin, että koen olevani aika hyvällä mallilla elämässäni. Olen maailman ihanimman pojan äiti, ja elän ehkä tähän mennessä elämäni jännittävintä aikaa hänen kanssaan kotona. Ja kun kotona olo päättyy, saan palata mitä mahtavimpaan työhön! Lisäksi blogilla menee kivasti. Muuton seurauksena kadonneet lukijat ovat löytäneet takaisin, ja koen löytäneeni jälleen uutta inspiraatiota kirjoittamiseen.

Ja vaikka ikäkriisi joskus meinaisikin nostaa päätään, niin aina lohduttaa se, että avomies on silti vuoden vanhempi.

Ristiäiskakkua harjoitellessa leivontakärpänen pääsi puraisemaan oikein kunnolla, joten pitihän sitä kakku merkkipäivän kunniaksi leipoa. Ristiäiskakussa käytin perinteistä sokerikakkupohjaa, mutta tähän kakkuun testasin Kinuskikissan aitoa suklaakakkupohjaa. Täytteeksi pääsi raikas punaherukkamousse, jonka tein Annin Uunissa ohjeella.

Tämä resepti sopii 15 cm:n vuokaan, josta riittää noin 10 hengelle.

Suklaakakku punaherukkamoussella

Aito suklaakakkupohja

3 munaa
90 g taloussuklaata
1,5 dl vehnäjauhoja
0,5 rkl vaniljasokeria
0,5 tl leivinjauhetta
120 g voita
1,2 dl fariinisokeria
ripaus suolaa
kostutukseen n. 0,3 dl maitoa ja ripaus vaniljasokeria

Voitele ja jauhota 15 cm:n kokoinen kakkuvuoka korppujauhoilla. Laita uuni kuumenemaan 170 asteeseen. Sulata suklaa varovaisesti mikrossa välillä sekoittaen. Erottele kananmunat ja yhdistä kuivat aineet keskenään fariinisokeria lukuun ottamatta. Vaahdota voi ja fariinisokeri vaaleaksi vaahdoksi. Lisää joukkoon yksitellen keltuaiset koko ajan vatkaten. Lisää joukkoon sulatettu suklaa muutamassa erässä edelleen vatkaten. Lisää joukkoon kuivat aineet osissa ja sekoita tasaiseksi. Vaahdota valkuaiset puhtaassa ja kuivassa kulhossa. Lisää valkuaisvaahto suklaaseokseen varovaisesti käännelleen. Kaada kakkutaikina vuokaan ja paista 170 asteessa 30–40 minuuttia.

Kumoa kakku pian uunista ottamisen jälkeen, ja jätä jäähtymään ritilän päälle. Leikkaa valmis kakkupohja kolmeen osaan. Vinkki! Pohjan voi käyttää pakastimen kautta, jolloin leikkaaminen on helpompaa.

Punaherukkamousse

2 dl vispikermaa
1 dl vaahtoutuvaa vaniljakastiketta
150 g maustamatonta tuorejuustoa
0,5 dl sokeria
1 tl vaniljasokeria
4 liivatetta
2–3 dl soseutettuja marjoja

Vaahdota vispikerma ja vaniljakastike erillisissä kulhoissa ja yhdistä vaahdot. Laita liivatelehdet likoamaan kylmään veteen. Vatkaa sekaisin tuorejuusto ja sokerit. Lisää juustoseokseen soseutetut (ja halutessasi siivilöidyt) marjat koko ajan vatkaten. Purista liivatteista ylimääräinen vesi pois, ja liuota ne tilkkaan kiehuvaa vettä. Kaada liivate juustoseokseen ohuena nauhana koko ajan vatkaten. Yhdistä marjaseos kermaan varovaisesti käännellen, ja täytä kakku heti (mousse alkaa hyytyä kylmässä).

Kakun kokoaminen

Vuoraa kakun paistovuoka leivinpaperilla, ja laita alimmaiseksi kakun kansi eli se pala, jonka haluat jäävän päälle (eli paistetun kakkupohjan pohjapala). Kostuta pohja ja leivitä sen päälle puolet marjamoussesta. Laita keskikerros kakkupohjasta vuokaan, kostuta se maidolla ja levitä päälle loput marjamoussesta. Laita viimeinen kakkupohja moussen päälle ja kostuta. Peitä kakku kevyesti kelmulla ja anna hyytyä jääkaapissa vähintään 4–5 tuntia tai seuraavaan päivään.

Kakun koristelu

Kakun voi koristella oikeastaan millä tahansa. Kuorrutteeksi voi valita kerman tai voikreemin, mutta kakun voi jättää myös kuorruttamatta naked cake -tyyliin. Itse valitsin koristeeksi perinteisen voikreemin ja tummasuklaavaluma. Niiden lisäksi koristelin kakun suklaamarengeilla, -karkeilla ja -kekseillä.

Voikreemi (15 cm:n kakulle)

200 g huoneenlämpöistä voita
n. 4 dl tomusokeria
vanilja-aromia
1 rkl maitoa
(valkoista pastaväriä)

Vatkaa huoneenlämpöinen voi vaaleaksi vaahdoksi (useampi minuutti), ja lisää joukkoon tomusokeri pienissä erissä. Jatka vatkaamista vielä hetki, ja lisää joukkoon kylmä maito ja halutessasi aromi- ja väriaine.

Valmis voikreemi on kevyttä ja ilmavaa, eikä maistu voille. Voikreemin voi levittää kakun pinnalle esimerkiksi palettiveitsen ja raapan avulla. Jos levität kreemiä useamman kerroksen (tasainen kuorrutus vaatii 2–3 kerrosta), niin nosta kakku jääkaappiin jähmettymään kuorrutuskertojen välissä.

Tummasuklaavaluma

70 g taloussuklaata
0,5 dl kermaa

Sulata suklaa varovaisesti mikrossa. Lisää joukkoon lämmitetty kerma ja sekoita tasaiseksi.

Suklaaganachen koostumus vaikuttaa siihen, kuinka pitkälle valumat kakun pinnalla valuvat. Paksumpi seos pysähtyy keskelle kakkua, mutta jos haluat valuman menevän koko kakun matkalla, saa seos olla aika juoksevaa. Valuma kannattaa tehdä jäähdytetyn kakun pinnalle, jolloin jähmettynyt kreemi kestää paremmin lämpöisen ganachen alla. Itse levitän ganachen niin, että teen ensin lusikan avulla valumat reunoille, ja sen jälkeen viimeistelen kuorrutteen kaatamalla sitä tasaisesti keskelle.