Pr-matkan tarjosi Somessa.com ja Visit Vaasa

Lauantaiaamuna herätyskello pirahti soimaan 5.35, ja kuuden tunnin kuluttua astuin sisään vaaleanpunaisessa kivitalossa sijaitsevaan Hotel Astoriin. Aulassa meinasi tulla jo ahdasta, sillä samaan aikaan kanssani Vaasaan oli saapunut 16 muuta sisustusbloggaajasiskoa, joiden kanssa vietin ihanat 24 tuntia Suomen aurinkoisimmassa kaupungissa. Tästä postauksesta löydät reissultamme 10 vinkkiä Vaasaan.

Maiju Saw -blogin Maijun emännöimänä aloitimme päivän lounaalla ravintola Farosissa. Upeasti sisustettu ravintola sijaitsee mielettömällä paikalla aivan meren äärellä, ja sen terassi onkin kesäkauden alkaessa varmasti täynnä joka päivä. Söimme kevyesti savustettua lohta ja uskomattoman kevyttä kukkakaalipyrettä. Jälkiruokana oli lakritsipannacotta, jonka vanukasmainen koostumus hipoi täydellisyyttä. Vahva suositus tälle paikalle!

Lounaan jälkeen jakauduimme kahteen ryhmään, ja lähdimme kaupunkikierrokselle Vaasan mielenkiintoisiin pikkukauppoihin. Kierroksemme alkoi käsityötalo Loftetista, ja sieltä suuntasimme muun muassa Sisustus Säteeseen eli ”naisten rautakauppaan” ja Arkilivingiin. Arkilivingistä löytyy hyvä valikoima Muubsin tuotteita, ja myymälä olikin täynnä ihania juttuja aina lautasista ruukkuihin. Onneksi olin liikkeellä junalla, joten en voinut tyhjentää olematonta pankkitilin saldoani sinne.

Paikallisten tai lähialueiden käsityöläisten tuotteita myyvästä Verketistä ostin ekologiset metallipillit, joita olinkin jo hetken etsinyt. Liisa Kosken herkkupuodin kautta kierroksemme päättyi minun/min-putiikkiin, josta matkaan lähti House Doctorin keraaminen kaadin sekä neljä pientä puulusikkaa stailauksia varten.

Perinteisten torikahvien jälkeen suuntasimme hetkeksi takaisin hotellille. Hotel Astor on sympaattinen hotelli, joka sijaitsee aivan rautatieaseman kupeessa – eli siis tien toisella puolella. Yli 100 vuotta sitten hotelli toimi voikauppias Laurellin asuntona, mutta nykyisin se palvelee Vaasassa vierailevia 49 persoonallisen huoneen voimin. Lauantaisin ja sunnuntaisin tarjoiltava brunssi näytti olevan todella suosittu, ja jos ja kun ruuan taso vastaa hotellin ihanaa aamiaista, en yhtään ihmettele. Jos tulevaisuudessa vierailen uudemman kerran Vaasassa, varaan huoneen ehdottomasti Hotel Astorista.

Lounaasta olikin ehtinyt kulua jo muutama tunti, joten pohjanmaalaiseen tapaan pientä suolaista oli tarjottava asap. Sitä varten siirryimme noin 25 minuutin ajomatka päässä olevaan Suomen ainoaan UNESCO luonnonperintökohteeseen Merenkurkun saaristoon ja juuri avattuun opastuskeskukseen. Tuulisella terassilla otimme koko reissun ainoan ryhmäkuvan. Taustalla kuvassa näkyy Raippaluodon silta, joka on tällä hetkellä Suomen pisin silta.

Merenkurkulta kurvasimme takaisin hotellille juuri parahiksi näkemään Suomen pelin viimeiset minuutit. Lätkää jännätessä kilistelimme kuplivalla ja valmistauduimme illalliseen, joka tarjoiltiin upeassa miljöössä Villa Sandvikenissa. Villa on rakennettu vuonna 1845, ja se on ollut niin ruotsalais- kuin venäläisomistuksessakin. Kaunis rantamiljöö on suosittu hääpaikka, ja taksikuskimme tiesikin kertoa varausjonon olevan kaksi vuotta.

Kaunis ja valoisa ravintolasali on kuin tehty juhlia suuria varten. Pienempiä kokouksia varten Villa Sandvikenin yläkerrasta löytyy neljä kabinettitilaa, jotka kaikki on sisustettu eri teeman mukaisesti.

Illallisen päätyttyä olimme kohottaneet maljan porukallemme jo niin moneen kertaan, että viisainta oli laittaa kamera loppuillaksi laukkuun. Ilta jatkuikin baarin tanssilattialle, mutta väsymykseni vei voiton juuri vuorokauden vaihtuessa. Aikaisesta herätyksestä ja vauhdikkaasta päivästä huolimatta uni tuli vasta puoli kahden paikkeilla, ja sitten tottumuksesta heräsinkin jo aamukuudelta. Suunnitelmani kahdeksan tunnin yöunista jäikin siis vain suunnitelmaksi, ja kotiin palasin entistä väsyneempänä, mutta samalla uudella tavalla virkistäytyneenä.

Koska vuorokausi Vaasassa oli täynnä tekemistä, ehti koti-ikävä yllättää vasta junassa matkalla kotiin. Muutaman tunnin matka tuntuikin lähes kymmeneltä tunnilta, ja kotiin päästyäni purskahdin hillitsemättömään itkuun saadessani iloisena naureskelevan pojan syliini. Vaikka reissu oli hauska, inspiroiva ja tarpeellinen, ei kotiin ole ollut ikinä näin ihana tulla.