Maanantaiaamuna saimme Miksun kanssa kunnian todistaa, kun kaksi ystäväämme sanoivat toisilleen tahdon. Vihkimistä ei seurannut perinteinen hääjuhla, vaan 30 tunnin mittainen hääseikkailu meidän neljän kesken.

Vihkiminen tapahtui Lahdessa, ja ennen ”virallista ohjelmaa” pysähdyimme ottamaan hääkuvat Tönnön sillalla, joka on muuten Suomen ensimmäinen kaarisilta. Todistajana olon lisäksi sain toimia myös virallisena hääkuvaajana. Ydinosaamiseni valokuvauksen suhteen ei ole henkilökuvauksen puolella, mutta vaikka itse sanonkin, tuli kuvista todella hyviä. Toisaalta mitä muuta sitä voikaan odottaa, kun kuvauslokaatio on mitä kaunein ja kuvattavat umpirakastuneita.

Kuvaamisen jälkeen matkamme jatkui kohti Helsinkiä ja Kauppatoria. Siellä astuimme Doris-laivaan, kilistimme tuoreelle avioparille ja söimme lounasta lipuessamme pitkin saaristoa. Lounaan jälkeen suuntasimme Mustikkamaalle Korkee-seikkailupuistoon. Etukäteen vähän jännitin, kuinka puissa kiipeily sujuisi, sillä lihaskuntoni ei vieläkään ole entisellä tasollaan. Kärsin myös pienestä korkeanpaikankammosta. Kiipeily oli kuitenkin todella hauskaa, ja selvisin seinäkiipeilyä lukuun ottamatta kaikista radoista. Jos kaipaatte aktiivista tekemistä kesälle, niin suosittelen ehdottomasti kiipeilyä Korkeessa!

Kiipeilyn jälkeen suuntasimme hotellille ja Flamingo Spa -kylpylään. Lämpimässä altaassa nautittu vadelmamojito oli juuri täydellinen rentouttamaan kiipeilyn väsyttämiä lihaksia. Illallisen söimme La Famigliassa, joka on Flamingon ravintolatarjonnasta suosikkimme.

Kävellessämme puolenyön aikaan ravintolasta hotellille viilentyneessä kesäillassa viini tarjotessa sisäistä lämmikettä, tunsin itseni hetkellisesti taas huolettomaksi 15-vuotiaaksi. Kävelymatka oli niin lyhyt, ettei sinä aikana ehtinyt nauttia edes koko tölkillistä taskulämmintä siideriä, jonka miehet olivat kävelymatkaa varten hankkineet odotellessaan meitä naisia kylpylästä ravintolaan. En myöskään muista enää, mistä matkalla puhuimme, mutta silti se oli yksi parhaimmista kävelyistä naismuistiin (otimme tilanteesta muistoksi selfien, mutta kuten arvata saattaa, se ei ole kovin julkaisukelpoista materiaalia).

Viileän rapsakoissa hotellilakanoissa nukutun yön jälkeen ajoimme Myllypuroon Formula Center Helsinkiin, jossa meille oli varattu mikroautorata 40 minuutin ajoa varten. Ajoimme kolmessa osassa; ensin lämmittely, aika-ajo ja viimeiseksi ajoimme 18 minuutin GP-kisan. Silmälasini eivät mahtuneet kypärän sisään, mutta siitä huolimatta suoriuduin ajosta suhteellisen hyvin. Kisassa miehet veivät voiton, mutta se johtui varmasti pelkästään painoedun suomasta paremmasta pidosta 😉

Ei ehkä uskoisi, mutta mikroautoilu on rankka laji. Ajon jäljiltä sain rakon kumpaankin peukalooni ja käsivarsieni lihakset huusivat hoosiannaa. Lihakset eivät olleet vielä kunnolla palautuneet edellisen päivän kiipeilystä, eikä nyt ohjaustehostimen puute yhtään auttanut asiaa. Morsiamenkin selkä oli seuraavana päivänä täynnä kuppipenkin reunojen aiheuttamia mustelmia.

30 tuntia kestäneen seikkailun jälkeen oli ihana palata kotiin vauvan luokse. Reissu oli ensimmäinen kerta, kun pääsin kahdestaan Miksun kanssa yöksi pois kotoa tai ylipäätään minnekään kahdestaan. Vaikka vauvan hoitoon jättäminen pelotti ja huolestutti, kotona kaikki oli sujunut hyvin, ja pari päivää ennen reissua alkaneen unikoulun ansiosta J nukkui kiltisti lähes koko yön.

Kaiken kaikkiaan ihanan erilaiset häät, joihin oli suuri kunnia saada osallistua. Ainoastaan kaivelemaan jäi Miksun tappio sulhaselle kartingradalla – haaste uusintaan onkin jo heitetty.