• Info
  • sisustus
  • DIY
  • reseptit

Pinossa

sisustusblogi

Innostus vaihtui haikeuteen

21/10/2019

Nainen istuu harmaalla sohvalla lapsi sylissään.

Tänään avatessani puhelimen kalenterin todellisuus iski märkänä rättinä kasvoilleni: Tämä on viimeinen kokonainen viikkoni äitiyslomalla. Ensi viikon perjantaina palaan töihin.

Kuinka sitä voikaan olla yhtä aikaa niin iloinen ja surullinen samasta asiasta?

Pinossa_IMG_1941

Olen kesästä asti odottanut töihin paluuta, sillä olen tiedostanut tarpeeni saada omaa aikaa työelämän kautta. Työminäni on suuri pala persoonaani, ja sen hautaaminen kuukausiksi ei ole tuntunut luontevalta. Onneksi olen blogin kautta saanut ”leikkiä töitä” säännöllisesti, muuten olisin jo varmasti tullut hulluksi. Kaipaan silti aivoilleni jälleen uudenlaista tekemistä ja haasteita, joita erilaisten asiakkaiden kanssa työskentely tuo mukanaan.

Töihin paluu tarkoittaa sitä, että tässä omituisessa välitilassa, jota vanhempainvapaaksikin kutsutaan, eläminen loppuu. Se oikea arki alkaa, tosin pehmeällä laskeutumisella, koska avomies jää nyt vuorostaan kotiin pariksi kuukaudeksi.

Pinossa_IMG_1955

Odotukseni muuttui haikeudeksi heti kalenterin kääntyessä lokakuulle. Lokakuun alkaminen teki konkreettiseksi sen, että olisin kotona enää vain kuukauden. Viisaan sanonnan mukaan ”päivät lasten kanssa ovat pitkiä, mutta viikot lyhyitä”, ja noiden pitkien päivien aikana ehdinkin jo unohtaa mitä loppukuukauden läheneminen tarkoittaa. Aikakäsitteeni on muutenkin täysin vääristynyt, sillä kuluneet 10 kuukautta ovat tuntuneet ehkä noin neljältä kuukaudelta.

On ollut valtava etuoikeus pystyä olemaan kotona ja seurata hetki hetkeltä J:n kasvua ja kehitystä. Tietenkään sitä(kään) en osannut arvostaa tarpeeksi unettomina öinä ja liian aikaisina aamuherätyksinä, jolloin mikään ei tuntunut kelpaavan vauvalle.

Olen saanut olla läsnä lukemattomissa ensihetkissä, mutta tällä hetkellä mielessä kaihertavat vain ne tulevat ensihetket, ensiaskeleet ja -sanat, joita en ehkä pääse todistamaan.

Pinossa_IMG_1972 copy

Mietin, olenko osannut olla tarpeeksi läsnä viime kuukausina. Entä osaanko olla tarpeeksi läsnä niinä lyhyinä arki-iltoina, jolloin minulla on mahdollista olla J:n kanssa? Pelkään kotitöiden, somen ja muiden ”pakollisten” askareiden vievän liikaa aikaa yhdessäololta.

Samoja asioita miettii varmasti jokainen työelämään palaava vanhempi, ja itseäni on suuresti lohduttaneet ne tarinat, joissa perhe-elämä, harrastukset ja työelämä on saatu sopimaan yhteen niin, ettei mistään koeta jäävän paitsi. Kuulemma yhteistä aikaa osaa myös arvostaa täysin eri tavalla. Arki ei silti saa muuttua suorittamiseksi. Löydänhän tasapainon?

Samanlaista luopumisen tuskaa olen kokenut imetyksestä, joka näyttäisi olevan lopuillaan vauvan toimesta. Aavistelin imetyksen loppuvan pian töihin paluuni jälkeen, ja tietenkin sen loppuminen ennakkoon ja vieläpä vauvantahtisesti on pelkästään hyvä. Silti sen loppuminen tuntuu niin raastavan haikealta. Koko vuoden halusin lopettaa, mutta nyt en enää toivokaan imetyksen loppumista – ihan sama vaikka näyttäisin Möröltä kaikissa vaatteissani vielä seuraavan vuoden.

Välillä tuntuu, että äitiys onkin pelkkää luopumisen aiheuttamaa haikeutta.

Pinossa_IMG_1957

Vaikka ensi viikko pelottaa ja itkettää, on minulla onneksi mitä ihanin työpaikka, jonne palata. Ja mikä parasta, on minulla ehkä maailman ymmärtäväisin esimies ja työkaverit, jotka varmasti pyrkivät tekemään paluuni mahdollisimman helpoksi. Proikkari jo kommentoikin Insta-tarinaani, että onneksi pystyn tekemään etätöitä lähes aina kun siltä tuntuu. <3

Filed in: äitiys, kuulumisia, lapset, perhe • by Essi • Leave a Comment

Staycation Helsingissä

13/10/2019

Hotel Kämpin aula

Staycation eli lähimatkailu on nouseva trendi ja paitsi ilmastoteko, myös helppo tapa ottaa pieni irtiotto arjesta. Ei lentokentällä jonottelua tai matkastressiä, vaan oikeasti rentouttava mini(hotelli)loma mahdollisesti jo tutuissa maisemissa ilman suorituspainetta kaikkien nähtävyyksien näkemisestä.

Pinossa_IMG_2123

Pinossa_IMG_2110

Sain työpaikaltani lahjaksi lahjakortin Hotel Kämpiin jäädessäni äitiyslomalle, ja viime viikonloppuna pääsin Miksun kanssa viimein käyttämään sen. Ajoitus hotelliyölle ei olisi voinut olla täydellisempi, koska J edelleen valvottaa meitä öisin.

pinossa_IMG_2130

En ole koskaan ollut viiden tähden hotellissa, ja kokemukseni Kämpistä rajoittuivat vain aulabaarissa nautittuun 15 euron minttukaakaoon, joten oli mielenkiintoista päästä näkemään hotelli sisältä ihan kunnolla – ja nauttimaan viiden tähden palvelusta tietenkin. Suunnitelmamme oli ottaa miniloma mahdollisimman rennosti, ja siinä kyllä onnistuimme. Pitkästä aikaa hitaasti ja rauhassa nautittu aamukahvi maistui muuten taivaalliselta.

Pinossa_IMG_2017

pinossa_IMG_2018

Pinossa_IMG_1978

Saavuimme hotellille hieman kolmen jälkeen. Mukanamme oli vain pieni käsimatkatavaran mitat täyttävä vetolaukku, joten sisäänkirjautuessa vastaanottovirkailijan kysymys ”tarvitsetteko apua laukun kanssa?” nosti hieman huvittuneen hymyn huulilleni. Nyt jälkikäteen harmittaa, etten pyytänyt laukkua toimitettavaksi koristeellisella laukkukärryillä, joita luulin olevan olemassa vain elokuvissa (koska olisin tietenkin halunnut hypätä sen kyytiin itse).

Saatuamme tavaramme huoneeseen, lähdimme saman tien syömään todella myöhäistä lounasta. Päädyimme Santa Féhen, joka sijaitsee vain muutaman minuutin kävelymatkan päässä Kämpistä. Naposteluhengessä tilasimme lajitelman alkuruokia ja kanansiipiä. Syötyämme palasimme takaisin hotellille, vaihdoimme aamutakin yllemme ja matkustimme hissillä hotellin ylimpään kerrokseen, josta sviittien lisäksi löytyy pieni spa-osasto. Osastolla oli tavallisen saunan lisäksi höyrysauna, suihkut ja oleskelutilaa. Saunoimme, istuimme, olimme ja nautimme lasilliset kuoharia. Täydellistä.

Pinossa_IMG_1993

Pinossa_IMG_2005

Pinossa_IMG_2045

Minilomallemme olin tehnyt illaksi varauksen Yes Yes Yes -ravintolaan, joka sekin sijaitsee alle kymmenen minuutin matkan päässä hotellilta. Ravintolan juttu on kasvisruoka, joita maistelumenun tyylisesti tilataan useampi pieni annos, jotka jaetaan seurueen kesken. Myöhäinen lounas painoi vielä aavistuksen verran vatsassa, joten tilasimme pari annosta suositusta vähemmän: Halloumiranskalaisia, tandoorileipää paahdetuilla tomaateilla ja labnehilla, paahdettua maa-artisokkaa cashewpähkinä-hollandaisilla, raikasta palmunydinsalaattia ja maa-artisokka-omenarisottoa. Jälkiruuaksi tilasimme vielä suklaaganachea ja omenafrangipanea. Nam!

Olin nyt toista kertaa käymässä ravintolassa, ja vaikka ruoka oli jälleen todella hyvää, ei palvelu yltänyt ihan edelliskerran tasolle. Tarjoilija melkein unohti halloumiranskalaisemme, mutta pienen muistuttamisen jälkeen saimme ranet nopeasti pöytään.

Tähän väliin pieni yleinen ravintolavinkki: Lähtiessämme syömään ”vähän paremmin” ja pidemmän kaavan mukaan, teemme varauksen usein viimeiseen kattaukseen. Näin saamme yleensä nauttia illasta rauhassa, eikä meitä hoputeta pois pöydästä seuraavan seurueen saapuessa syömään. Myöhäinen kattaus on myös takuuvarma tapa saada viettää ilta täysin täysi-ikäisessä seurassa. 😉

Pinossa_IMG_2179-2

Viiden tähden hotellissa on onneksi astetta parempi sänky, ja heräsinkin täysien yöunien jälkeen suhteellisen levänneenä. Virkeä en voinut sanoa olevani, sillä kuukausien aikana kertynyt univaje ei valitettavasti kuittaannu yhdessä yössä.

Pinossa_IMG_2092

Pinossa_IMG_2096

Aamiainen tarjoiltiin hotellin alakerrassa Ravintola Brasserien tiloissa. Aamiainen oli periaatteessa kuin mikä tahansa hyvä hotelliaamiainen, mutta kaikkea ruokaa leimasi se pieni viiden tähden twisti, jonka ansiosta kaikki oli astetta parempaa. Tuorepuristettua mehua – ei yhtä vaan viittä laatua, ihanaa artesaanileipää, juustoja ja ehkä maailman parasta vispipuuroa. Kahvin tarjoilija toi luonnollisesti pöytään pienessä kannussa.

Kotimaanmatkailu on kallista, ja tässä vaiheessa kaikkia varmastikin kiinnostaa, mitä minilomamme tuli kustantamaan. Vastaus: 530 euroa. Kallista vai edullista, sen jokainen päättäköön itse.

Ajoitimme vierailumme niin, että saimme hotellihuoneen mahdollisimman edullisesti, eli 243 eurolla (kallein löytämäni hinta samalle huoneelle oli 500 euroa). Aamiaiset kustansivat 20 euroa henkilöltä. Myöhäinen lounaamme juomineen maksoi 49 euroa ja illallinen 172 euroa. Lisäksi nautimme hotellin spa-osastolla kuohuviinit 13 e/kpl.

Pinossa_IMG_2111

Äkkiseltään ajateltuna yhden yön loman hintalappu kuulostaa kalliilta, mutta avomiehen kanssa olemme jo siinä vaiheessa, että olemme valmiita maksamaan vähän paremmasta. Kun harvoin pääsee käymään jossain kahdestaan, tuntuu pieni panostus pelkästään hyvältä (vaikkakin valitsen edelleen ulkomaanmatkoille selän kustannuksella edullisia b&b-huoneita). Eikä suhteessa yksi viiden tähden hotelliyökään tunnu niin kalliilta, kun ajattelee suurien ketjuhotellien hinta-laatusuhdetta.

Filed in: fiilistely, kuulumisia, matkailu • by Essi • Leave a Comment

Kohti helpompaa hiuselämää

09/10/2019

essi_pinossa_IMG_1918

Lapsiperheessä riittää tekemistä jokaiselle kädelle, ja sen takia pyrin nyt tekemään arjesta mahdollisimman helppoa ja sujuvaa. Ja siksi punainen hiusväri, tavaramerkkini, sai lähteä.

Aloitin hiusten värjäämisen ala-asteen lopulla tai yläasteen alussa, ja silloin pidin kutrini tummina, lähes mustina, vuoteen 2011 asti, jolloin värjäsin hiukseni ”luonnollisen punaisiksi”. Värissä viihdyin hyvin kahdeksan vuotta, ja mikäli en kotonaolon seurauksena olisi kyllästynyt totaalisesti kaikkeen, olisin saattanut viihtyä värissä vielä vuosia.

essi_pinossa_IMG_1875

Fun fact: päätös hiusten värjäämisestä punaiseksi syntyi, kun työmatkalla minua vastaan ajoi nainen, jolla oli juurikin samanlainen skarppi punainen polkka. Aluksi kukaan ei kannattanut päätöstäni vaihtaa väriä punaiseen, mutta lopulta kaikki olivat yhtä mieltä siitä, että se oli juuri oikea sävy minulle. Vuosien aikana omaksuin sävyn niin hyvin, että osa ihmisistä kieltäytyy ajattelemasta minua muuta kuin punapäänä.

essi_pinossa_IMG_1881

Oma värini on supisuomalainen maantienharmaa, joten punaisen värin ylläpito vaati työtä. Tyvikasvuni näytti punaisen kanssa vihertävän harmaalta, ja yli sentin tyvikasvu sai kiinni olevat hiukseni näyttämään aina likaisilta. Punainen väri myös haalistui todella nopeasti, joten sopiva aika kampaajakäyntien välillä oli noin viisi viikkoa.

J:n syntymän myötä arjen prioriteetit heilahtivat kerralla uuteen uskoon, ja hiusten värjäyttäminen tipahti siinä rytäkässä monta sijaa alaspäin. Niinpä päätin siirtyä pois punaisesta kohti helppohoitoisempaa väriä, joka olisi mahdollisimman lähellä luontaista hiusteni sävyä.

essi_pinossa_IMG_1868

Koska olen vuosia kyllästyttänyt hiuksiani punapigmentillä, ei punaista vivahdetta saa kerralla pois – tai saisi, mutta siitä käsittelystä hiukseni eivät toipuisi ehkä koskaan. Värimuutosta lähdettiin tekemään taittamalla punaista sävyä pois vastaväriperiaatteella. Ensimmäisellä kerralla hiukseen laitettiin kaksi sävykerrosta, ja toisella kerralla hiuksiin tehtiin vaaleat raidat värinpoiston avulla. Sen jälkeen raitoihin laitettiin keltaista taittava sävy.

Punainen puskee hiuksista edelleen vahvasti läpi, ja muutostyö onkin vielä kesken. Kampaajani sanoja lainatakseni, hän on ”niin tylsä kampaaja, että tekee töitä hiusten kunto, ei asiakkaan toiveet, edellä”. Toivottuun lopputulokseen voikin siis mennä vielä tovi, mutta ehkäpä näihin kutreihin saadaan vielä joskus kaunis tuhkainen sävy.

essi_pinossa_IMG_1938

Mutta miltä elämä näin tylsän ja tavallisen hiusvärin kanssa tuntuu? No kuulkaas ihan samalta kuin sen punaisenkin kanssa. Tai no, onhan elämä asteen verran helpompaa, sillä hius ei näytä enää likaiselta ja tyvikasvu sulautuu jo nyt aika kauniisti uuteen sävyyn. Kertaakaan en ole hätkähtänyt kulkiessani peilin ohi, ja se varmaan kertoo siitä, että muutos oli onnistunut ja kaivattu.

Helppous on matrana soinut päässäni viimeiset viikot, ja tämä hiusmuutos olikin yksi askel kohti helpompaa arkea. Toinen toteuttamani askel on ollut tavaran karsiminen ja sitä kautta järjestyksen palauttaminen – blogisiskoni Lauran tavoin minulle järjestys kaapissa merkitsee järjestystä myös ajatuksissa (vaikka sitä ei ihan heti uskoisi).

Filed in: kuulumisia, muoti, random • by Essi • 2 Comments

  • « Previous Page
  • 1
  • …
  • 14
  • 15
  • 16
  • 17
  • 18
  • …
  • 34
  • Next Page »

Essi

Pinossa-blogissa sisustetaan lapsi- ja koiraperheen kotia rennolla otteella. Inspiraatiota kotiin saan niin vintagesta kuin skandinaavisesta muotoilustakin. Kierrätys, vastuullisuus ja lapsiperheen arki ovat sisustamisen ohella – tai sen näkökulmasta – blogini kantavia teemoja.

Tervetuloa mukaan!
  • Facebook
  • Instagram
  • Pinterest

Viimeisimmät artikkelit

  • Tyttöjen reissu Barcelonaan
  • Uudet linssit vanhoihin kehyksiin helposti kotoa käsin
  • Minecraft-synttärit ja teemaan sopivat tarjottavat
  • Tilinpäätös 2024
  • Vuosi tässä kodissa ja onnistuneet sisustuspäätökset

Kategoriat

Arkistot

Copyright © 2025 · Theme by Blog Pixie

Copyright © 2025 · Pinossa ·