• Info
  • sisustus
  • DIY
  • reseptit

Pinossa

sisustusblogi

Tauluseinä korkeaan huoneeseen

02/11/2021

Pinossa_MG_2714

Lapsi lähti viikonlopuksi hoitoon, joten pistin pitkästä aikaa hihat heilumaan kotona ja uusin olohuoneemme tauluseinän. Lopputulos vähän jännitti, mutta olen tilan uuteen ilmeeseen enemmän kuin tyytyväinen!

Aikaisemmin meillä oli ruokapöytää vastapäätä ja sohvan yläpuolella kaksi erillistä aluetta tauluille, jotka rajasivat huoneen eri funktiot selkeästi erilleen. Lipaston päällä oli sukulaisen varastosta löytynyt kaavapiirros, jonka kehystimme muuttaessamme tähän kotiin. Olohuoneen päällä oli vaihteleva kollaasi printtejä.

Pinossa_MG_2720

Tauluseinän sävyjen valinta

Kaavapiirros on meille tärkeä, ja se toimi uuden tauluseinän suunnittelun lähtökohtana. Toinen valmiiksi meiltä löytyvä taulu oli vasemman reunan suuri, abstrakti kukkakimppu. Muut taulut ovat Desenion valikoimasta, ja niihin päädyin värikuljetus-tekniikkaa käyttäen, eli valitsin olemassaolevista tauluista sävyn, jota piti löytyä viereisestä taulusta jne. Viimeisenä kollaasiin valitsin vasemman yläreunan pikkutaulun printin, joka kokoaa kaikki kollaasin sävyt yhteen lähes täydellisesti.

Kahdestaan tauluseinän alkuna toimineet taulut eivät ehkä sävyjensä puolesta toimi kauniisti parina, mutta kokoamalla ympärille sopivan setin muita sävyjä, näyttävät punertava vanha paperi ja vihertävän harmaa yllättävän hyviltä yhdessä.

Pinossa_MG_2719

Tauluseinän asettelu

Tauluseinän rakensin tosiaan kaavapiirroksen ympärille. Nappasin siitä kuvan, jonka jälkeen aloin testailla, miten erilaiset kehykset istuvat sen rinnalle. Suunnittelussa käytin apuna Illustrator-ohjelmaa, mutta mikä tahansa ohjelma tai app, jossa voi yhdistellä useampia kuvia, toimii (taulut voi myös asetella lattialle). Koska tauluseinä tuli seinälle, jonka korkeus nousee 5,5 metriin, halusin tauluseinään myös nousevan linja. Samasta syystä valitsin kollaasiin suuria tauluja, sillä suurella seinällä pienet taulut näyttävät vähän hassuilta.

Jotta tauluseinästä tuli hallittu kokonaisuus, pyrin ryhmittämään taulut niin, että ne olisivat mahdollisimman paljon samassa linjassa keskenään edes yhdeltä sivulta – ja koska poikkeus vahvistaa säännön, oikean reunan taulun keskitin keskikohdan mukaan. Ryhmittelyyn en osaa antaa tämän parempaa vinkkiä, sillä kokeilemalla tästä selviää parhaiten. Pienenä vinkkinä mainittakoon, että usein parittomat ja varsinkin kolmen taulun asetelmat toimivat paremmin kuin parillinen määrä.

Pinossa_MG_2716

Koska huonekorkeus on suuri, näyttää sisustus vinksahtaneelta, jos taulut sijoitetaan pelkästään perinteisten oppien mukaan: silmien korkeudelle tai alareuna 30 cm sohvan yläpuolelle jne. Nousevaa linjaa hyödyntämällä osa tauluista nousee reilusti yli katselukorkeuden, joka korostaa huoneen korkeutta kauniisti. Toisaalta matalimmalla olevat taulut ovat juurikin oppien mukaan aseteltu.

Koska kaavapiirros on tauluseinän tähti, asetin sen parhaimmalle katselukorkeudelle eli niin, että sen keskikohta on silmien tasolla. Muut taulut kiinnitin seinään tämän jälkeen (ensin varmistin vielä asettelun rakentamalla kollaasin lattialle). Kevyempien taulujen kiinnittämiseen käytin Commandin kiinnityspaloja.

Vanhojen kiinnitysruuvien reiät pitää muuten vielä kitata ja maalata.

Pinossa_MG_2729

Tauluseinän teon yhteydessä kentiapalmu vaihtoi paikkaa, ja silmilläni kesti hetki tottua muutokseen. En tiedä, onko näissä kuvissa stailaus vielä lopullisessa muodossa, mutta eiköhän se tästä hiljalleen rakennu. Ja ai niin, vaihdoin myös sohvan vieressä olleen DIY-seinävalaisimen By Rydénsin valaisimeen, jonka löysin Torista.

Pinossa_MG_2723

Samaisen viikonlopun aikana maalasimme myös takan muurin ja piipun. Siitä on tulossa oma postauksensa hiukan myöhemmin.

Filed in: koti, olohuone, sisustus, sisustusideat • by Essi • 6 Comments

Uusia tekstiilejä kotona ja kevyitä sisustuspäivityksiä

13/08/2021

pinossa__MG_2168

Siitä on muuten aikaa, kun olen viimeksi shoppaillut jotain uutta kotiin. Sisustajana muutokset tuntuvat kuitenkin välillä kivoilta, ja niinpä Instagramissa minut influenceröitiin hankkimaan pellavainen päiväpeite. Päiväpeitteen kaveriksi tilasin tyynynpäälliset, ja sitten tuli vielä äkillinen tarve uudelle kylppärin matolle.

pinossa__MG_2172

Päiväpeite on Elloksen Penny. Se on kooltaan 260 x 260 cm ja valmistettu ranskalaisesta pellavasta. Peitettä on saatavilla useissa sävyissä, ja pitkään pohdin tämän vaaleimman ja ruskean välillä – päädyin tähän, sillä vaalea on helpommin yhdisteltävissä muihin sävyihin. Peitteen toinen puoli on lähes puhtaan valkoinen ja toinen luonnonvalkoinen, joten silläkin saa pientä vaihtelua ilmeeseen.

pinossa__MG_2177

Petausta varten tilasin myös kaksi uutta tyynynpäällistä, myöskin pellavaa. Vaaleat Liva-tyynynpäälliset näyttivät kuvassa kauniin kermansävyisiltä, mutta meidän makkarissa ne saavat aavistuksen liian keltaisen vivahteen (varsinkin aavistuksen punertavan päiväpeitteen vieressä väriero on melko näkyvä). Melkein jo meinasin palauttaa ne, mutta päätin kuitenkin pitää päälliset. En tiedä kaduttaako vähän, mutta ainahan voin värjätä nämä, jos sävy ei millään istu.

pinossa__MG_2170

Pellava on suosikkimateriaalini makuuhuoneessa ja yksi suosikeistani ylipäätään. Pellava kasvaa pystysuunnassa korkeaksi, joten sen viljelyyn tarvitaan vähemmän pinta-alaa esimerkiksi puuvillaan verrattuna – samoin vettä. Pellava imee itseensä kosteutta, joten se tuntuu miellyttävältä ihoa vasten, mutta se ei sido itseensä bakteereja (täydellinen materiaali siis lakanoihin). Pellavan viljelystä saadaan myös sivutuotteena pellavaöljyä, joten kasvi hyödynnetään paremmin. Toki pellavan, kuten minkään materiaalin, valmistaminen ei ole täysin ongelmatonta, mutta pellava on yksi vähiten huono vaihtoehto.

Laadukas ja vastuullisesti tuotettu pellava on huomattavasti kalliimpi valinta, mutta se myös kestää käyttöä jopa vuosikymmeniä. Meidän vanhimmat pellavalakanat on ostettu 2016, eikä niissä vieläkään ole mitään kulumisen merkkejä. Toki viisi vuotta on vielä lyhyt aika, mutta lakanat ovat olleet meillä käytössä melkein jatkuvasti.

pinossa__MG_2174

Pöly on selvästi alkanut mummoutua, sillä hän meni ja pissi vanhan kylppärimme maton niin monta kertaa, ettei sitä kannattanut enää edes yrittää pelastaa (Tokmannin vuosia vanha 7 euron löytö ei vain kestänyt niin kovaa pesua). Pyöreät ja erityisesti ovaalit muodot kiinnostava juuri nyt, joten samaan tilaukseen pellavien kanssa napsuttelin soikean Chenille-maton. Maton otin koossa 80 x 140 cm, joka oli juuri täydellinen koko meidän kylppäriin. Edellinen matto olikin liian pieni.

pinossa__MG_2182

Nimensä mukaisesti matto on tehty kierrätetystä polyesterista valmistetusta chenillelangasta, ja se on jalan alla hurmaavan pehmeä! Väri on sopivan neutraali, ei liian tumma tai liian vaalea, karvaa ja likaa ajatellen. Ainoa huonopuoli matossa on se, että se imee paljon vettä ja kuivuu huonosti. Välillä J suihkuttelee vähän suuremmalla kaarella, ja sen jälkeen olen kirjaimellisesti puristanut vettä pois matosta.

pinossa__MG_2194

Filed in: koti, makuuhuone, sisustus, sisustusideat • by Essi Raivio • 4 Comments

6-vuotias peikonlehti – Tee ja älä tee näin!

31/07/2021

En ole mikään viherpeukalo, ja viherkasvien kierto kotonamme onkin ollut pysäyttämätön. Mutta jotain tuloksia tämä vuosia kestänyt kokeilu on tuottanut, sillä nyt taidan osittain tietää, kuinka erilaisia viherkasveja kuuluu hoitaa! Ainakin peikonlehteä, jonka lähes tapoin vuosi sitten.

pinossa__MG_2144

pinossa__MG_2145

Ostin ensimmäisen peikonlehteni 2015 (nyt niitä löytyy taloudestamme neljä, joista kaksi on kasvatettu tämän ensimmäisen peikon pistokkaista). Vuosia peikko oli vähän kyseenalaisella hoidolla, sillä vasta viimeisen vuoden aikana olen hoitanut kasvia kunnolla – on suorastaan ihme, että se on vielä hengissä.

Kun ostin peikonlehden, sijoitin sen olohuoneeseen. Peikonlehti kasvoi reippaasti, joten siirsin sen melko pian työhuoneen nurkkaan. Siellä se sai hajavaloa melkein riittävästi, mutta en sumutellut kosteasta huoneilmasta nauttivaa kasvia juurikaan. Parin vuoden aikana peikonlehti kasvatti lehtiä, mutta koska en tukenut kasvia, tuli siitä äärimmäisen epäsiisti. Tavallaan taisin myös vähän unohtaa peikon omaan nurkkaansa, jossa se vain sinnitteli hengissä. Kesään 2020 mennessä räjähtäneellä kasvilla alkoi olla ahdasta nurkassaan työhuoneessa.

IMG_8005
Peikonlehti syyskuussa 2015

Pinossa LukLabel 2
Sama kasvi keväällä 2018

PINOSSA__MG_6213
Peikonlehti kesällä 2020

Koronatalvi oli kohtalokas suurimmalle osalle viherkasveistani – myös jättipeikonlehdelleni. Suurimmat lehdet kuolivat, ja valon puutteen takia se kasvatti lähinnä enää vartta. Istutin peikonlehden kaverin vinkistä multaseokseen, johon sekoitin multaa, orkideamultaa, perliiittiä ja kookoskuitua (googlaa kookoskuitubriketti). Istutusalusta oli hyvä, ja peikonlehti alkoi hiljalleen elpyä.

Keväällä 2021 laitoin VIIMEIN kasville (aivan liian kapean) tuen, ja nostin kasvin keittiöön jääkaapin päälle saamaan elvytyshoitoa lisävalon kera. Lisävalo ja ahkera sumutteli tekivät tehtävänsä, ja peikonlehti alkoi puskea uusia lehtiä hurjaa vauhtia.

pinossa_MG_1519
Peikonlehti keväällä 2021

pinossa__MG_1834
Alkukesä 2021. Muutama kuukausi valohoitoa teki tehtävänsä, ja peikko alkoi kasvattaa uusia lehtiä.

Pari viikkoa sitten sain viimein aikaiseksi ostaa peikolle kunnollisen kookostukikepin Bauhausista. Kunnon tuella kasvista tuli kuin eri peikko, lähes jopa siisti. Tilaakaan peikonlehti ei vie enää samalla tavalla, joten palautin sen lisävalonsa kanssa alkuperäiselle paikalleen työhuoneeseen.

Hämärässä jääkaapin päällä ollessaan peikko sai lisävaloa öisin, mutta nyt ajattelin palautella kasville jonkin sortin päivärytmin antamalla lisävaloa iltaisin. Kun päivät pitenevät, muutan kellokytkimen ajastusta. Sitä ennen pitäisi vain ostaa kirkas kasvivalo, sillä punainen ei varsinaisesti ole ilo silmälle.

Peikonlehden tukemiseen käytin juuttinarua, jonka avulla sidoin varovaisesti kolme pitkää vartta tuen ympäri. Tukiessa kannattaa muistaa, että narut tai teipit suositellaan kiinnitettäväksi ainoastaan varsiin, sillä tuet lehdissä saattavat haitata kasvua.

pinossa__MG_2153

pinossa__MG_2164

Osassa lehdistä näkyy edelleen ruskeita reunoja, jotka kertovat liian kuivasta huoneilmasta tai liian vähäisestä kastelusta. Nykyisin yritän muistaa sumutella peikkoa useamman kerran viikossa joko pelkällä vedellä tai laimealla merileväliuoksella. Näin kasvukaudella on myös antanut kasteluveden mukana ravinnetta 1–2 kertaa viikossa muistamisen mukaan. Btw, opin tässä matkan varrella myös sen, että keltaiset lehdet ovat taas merkki liikakastelusta.

Yhteiselomme tämä yksilön kanssa on kestänyt kuusi vuotta, ja tavoitteenani olisi jatkaa sitä vielä ainakin toinen mokoma. Ehkäpä tästä vielä kasvaa yhtä komea kuin tästä Pauliinan megapeikosta!

PS. Jostain syystä tämä yksilö ei kasvata juuri lainkaan ilmajuuria. Johtunee varmaan kunnollisen tuen puutteesta ja siitä huonosta hoidosta…

PPS. Selvisi, että peikko voi olla kasvattamatta ilmajuuria, koska on sangen tyytyväinen nykyisiin olosuhteisiinsa, eikä sen tarvitse tavoitella esimerkiksi kosteutta muualta. Mene ja tiedä sitten mistä on kyse tämän yksilön kohdalla. 😅

Filed in: koti, sisustus, sisustusideat • by Essi • Leave a Comment

  • « Previous Page
  • 1
  • …
  • 3
  • 4
  • 5
  • 6
  • 7
  • …
  • 33
  • Next Page »

Essi

Pinossa-blogissa sisustetaan lapsi- ja koiraperheen kotia rennolla otteella. Inspiraatiota kotiin saan niin vintagesta kuin skandinaavisesta muotoilustakin. Kierrätys, vastuullisuus ja lapsiperheen arki ovat sisustamisen ohella – tai sen näkökulmasta – blogini kantavia teemoja.

Tervetuloa mukaan!
  • Facebook
  • Instagram
  • Pinterest

Viimeisimmät artikkelit

  • Tyttöjen reissu Barcelonaan
  • Uudet linssit vanhoihin kehyksiin helposti kotoa käsin
  • Minecraft-synttärit ja teemaan sopivat tarjottavat
  • Tilinpäätös 2024
  • Vuosi tässä kodissa ja onnistuneet sisustuspäätökset

Kategoriat

Arkistot

Copyright © 2025 · Theme by Blog Pixie

Copyright © 2025 · Pinossa ·