Muutama viikko sitten siskoni haki J:n päiväkodista retkelle Viherpajaan. J on ennenkin halunnut reissuilta ostaa äidille kukkia, eikä tämä kerta ollut poikkeus. Valtavasti valikoimasta J valitsi taaron (Colocasia esculenta).
Vaikka kookos elikin meillä tyytyväisen viitisen vuotta, olen silti hyvin, hyvin onneton viherpeukalo. Viherkasvien hoitoni perustuukin lähinnä siihen, että ensin harjoittelen yhden yksilön kanssa mitä EI kyseiselle kasville pitäisi tehdä. Yritin googlata tietoa taaron hoito-ohjeista ja kysellä viisaammilta Facebookin kasvi-ryhmässä, mutta lopulta löysin ja sain vain hyvin vähän tietoa. Mututuntumalla siis mennään jälleen.
Taaro on kotoisin Kaakkois-Aasiasta, mutta nykyisin sitä kasvatetaan ruoaksi myös mm. Afrikassa ja Karibialla. Tärkkelyspitoisten mukuloiden ohella lehdet ovat syötäviä, ja niitä voi käyttää kuten kaalia (väärin valmistettuna saattaa tosin aiheuttaa vatsakipuja). Taaron valtavat lehdet voivat kasvaa 50–70 cm leveiksi, ja niiden ansiosta kasvi tunnetaan myös nimellä elefantinkorva.
Taaro viihtyy parhaiten lämpimässä ja kosteassa ilmanalassa (eli näin talvella kasvi asuu työhuoneessa kasvivalon alla kasviryhmässä, jota sumutellaan usein). Huoneenlämpö on ok, mutta alle 15 astetta kasvi ei siedä. Suuret lehdet haihduttavat paljon kosteutta, ja niinpä taaro nauttii runsaasta kastelusta ja laimeasta lannoituksesta jokaisella kastelukerralla. Taaron voi istuttaa kesäksi ulos, mutta tällöin mukulat täytyy talvettaa. Koska oma taaroni on ostettu lehtien kera tammikuussa, en usko talvettamiselle olevan tarvetta huonekasvin osalta.
Viikonloppuna istutin taaron uuteen ruukkuun ja kasvualustaan. Oletin sen viihtyvän samassa ilmavassa kasvualustassa kuin peikonlehtikin, eli mullan, perliitin ja orkideamullan sekoituksessa. Kookoskuitu olisi varmasti hyvä lisä kasvupohjaan kosteutta sitomaan, mutta sitä ei nyt ollut.
Ensimmäisenä taarossa huomasin, että sen lehdet itkevät paljon. Niin paljon, että parketti ja lipasto ehtivät kärsiä pienen vesivahingon. Kasvi ei ollut siinä vaiheessa saanut vielä vettä, joten kyse ei ollut juuripaineen tasaamisesta. Vielä minulle ei ole selvinnyt, onko tämä kasvin pysyvä olotila, mutta ilmeisesti itkeminen on viihtyvän kasvin merkki.
Taaro kasvaa hurjaa vauhtia: viikossa uuden lehden varsi on kasvanut pari senttiä ja myös ihan uusi vauvalehti on alkanut puskea itseään esiin. Se kasvaa päivässä valehtelematta puoli senttiä! Jos tämä tahti jatkuu ja kiihtyy kesää kohden, en tiedä minne kasvin kohta sijoitan.
PS. Löysin maininnan, jonka mukaan kasvi tunnetaan myös nimellä bleeding heart – se saattaa selittää itkemisen.
