Pahoittelut pienestä suunnittelemattomasta blogihiljaisuudesta! Minun piti näyttää teille tämän kesän terassi jo 1,5 viikkoa sitten, mutta töiden ja kaiken muun kanssa on pitänyt kiirettä. Inspiraatiokin on ollut vähän kateissa, en kiellä sitäkään – mieluummin olen istunut terassilla siitä kirjoittamisen sijaan.

Terassi piti laittaa kuntoon 20.5. mennessä, koska sille viikolle oli sovittuna Deko-lehden kuvaukset. Terassin kuvaaminen ei vielä ollut varmistunut, mutta koska juttu saattaakin tulla lehteen jo alkusyksystä, päätettiin terassista ottaa kuvat myös varmuuden vuoksi.

Tänä vuonna päätin valita vähemmän kukkivia kasveja terassille. Plantagenista ostin viherliljapuun, jonka istutin suureen ruukkuun yhdessä valkoapilan kanssa (joka on kylläkin musta). Amppeleihin istutuin kaksi hopeavitjaa, joista toisin taisin jo vahingossa hukuttaa. Lisäksi terassilta löytyy harsotyräkki eli poutapilvi, koristeheiniä, samettikukka ja viimevuotiseen tapaan yksi laventeli. Amppelin upean sävyinen kukka on riippabegonia.

Työhuoneesta nostin reunustraakkipuun elpymään valohoitoon terassille. Mennyt talvi oli tuhoisa monen viherkasvini kohdalla. Jukkapalmu J:n huoneessa kuihdutti kaikki lehdet paria sinnikästä yksilöä lukuun ottamatta. Nyt se on onnistunut kasvattamaan jo muutaman lisää, joten varmaan olisi aika nostaa se paikalleen rottinkisohvan taakse. Kaunishan se ei ole, mutta ehkä siitä vielä kasvi saadaan.

Uutta kasvien lisäksi terassilla on vain Leino Designin mielettömän kaunis ruostumattomasta teräksestä valmistettu lyhty, jonka sain osana Instagramissa toteutettua pro bono -yhteistyötä. Tekstiilit ja kalusteet ovat samoja kuin viime kesänä. Se ei kuitenkaan haittaa, koska syksyn ja talven aikana sitä ehtiikin jo unohtaa, miltä terassi viimeksi näytti (vihreämmältä, btw).

Daybed on tehty itse, rottinkisohva dyykattu tutulta ja musta ronttinkituoli on torilöytö. Verhot ovat Ikeasta (kahta mallia) ja aurinkokennolla toimiva valosarja sekä sivupöytä ovat Clas Ohlsonista. Matto on Fatboyn Non-Flying Carpet. Punotut amppelit ostin vuosi sitten Bauhausista, koristetyynyt ovat mm. Jyskistä, DAYstä ja Annolta.

Viime vuoden osalta terassikesä meni vähän ohi, koska vauvan kanssa oli muka niin vaikeaa olla pihalla. Oli liian kuuma, liian tuulista tai liikaa muurahaisia. Nyt J:n kanssa on mukavampi istuskella terassilla, koska poika tietenkin viihdyttää itse itseään tutkien takapihaa ja leikkien koirien kanssa.

Aloimme pohtia, josko J:lle pitäisi rakentaa hiekkalaatikko. Suunnitelmat lähtivät vähän laukalle sen suhteen, sillä yhtäkkiä olin laatoittamassa puolta pihaa uusiksi. Miehen roikkuessa tiukasti jarrukahvassa vedin vähän takaisin suunnitelmia, ja päädyimme aika hauskaan ratkaisuun. Koska se tehdään, onkin sitten ihan toinen tarina! Juuri kunnostettu ja viimeisen päälle laitettu päiväkodin piha löytyy parin sadan metrin päästä, joten sinänsä asialla ei ole niin hoppu.

Pari viikkoa sitten ostin Cittarista muutaman fuksianpunaisen pionin. Hinta kolmelle kukalle oli varsin maltillinen, vain 7,90 €. Parin päivän päästä huomasin, että kukat alkoivat vaaleta lähes silmissä – joka aamu lipaston päällä minua odotti uudet pionit!

Kyselin teiltä Instagramissa, oletteko ennen nähneet kyseistä lajiketta. Teiltä saadun tiedon perusteella pionilajike paljastui Coral Charm -lajikkeeksi, jota on kasvatettu jo mitä ilmeisemmin 80-luvulta asti. Sen suuret puolikerrotut kukat ovat kauniit, kestävät ja voivat vaalentua jopa valkoisiksi!

Fun fact: Tiesittekö, että pioneja on kasvatettu Kiinassa jo vähintään 1500 vuotta lääkinnällisiin tarkoituksiin? Koristekasvina pionia alettiin kasvattaa keisarillisissa puutarhoissa n. 1400 vuotta sitten. Eurooppaan pioni saapui 1700-luvulla, mutta suureen suosioon se pääsi vasta 100 vuotta myöhemmin.

Tätä väriä vaihtavaa pionilajiketta on saanut Suomesta jo aikaisemminkin, joten täytyy ihmetellä, miksi vasta tänä keväänä tämä lajike on noussut pinnalle. Tai ehkä omassa sisustussomekuplassani olemme vain löytäneet tämän vähän Maija Myöhäisinä.

Pionit viihtyivät maljakossa kahdeksan päivää. Siinä ajassa jokainen pioni oli muuttunut hennon vaaleankeltaiseksi, aivan ihana sävy! Näissä kuvissa kaikki kolme kukkaa ovat vielä eri asteella vaalenemisen suhteen, joten muutoksen näkee hyvin. Pionien alkuperäisen värin näet täältä.

En ole varmaan koskaan aikaisemmin (tai siltä ajalta kuin muistan), kuvannut teille kuvia ilta-auringossa, joka täällä on se kaikista kaunein valo näin keväisin ja kesäisin. Sen lisäksi, että valon sävy on kauniin kultainen, meillä on myös todella valoisaa joinain iltoina, sillä takapihan valkoinen lauta-aita heijastaa valon moninkertaisena sisälle. Juuri ennen auringonlaskua valo luo voimakkaat varjot, jotka korostuvat kauniisti varsinkin harmaata seinää vasten. Monena iltana olen keittiössä hääräämisen jälkeen pysähtynyt ihastelemaan sieltä avautuvaa näkymää.