Pidän ruuanlaitosta ja mielestäni on kiva käyttää itse kasvattamia yrttejä sekä kasviksia. Siksi kesäisin kasvatan mahdollisuuksien mukaan yrttejä ym. hyötykasveja takapihalla. Isoon ruukkuun istutin minttua, jalominttua, salviaa, rosmariinia sekä timjamia. Vieressä kasvoi toisissa ruukussa chiliä ja tomaattia. Koko kesän lasitetulla terassilla kasvit menestyivät hyvin, sillä iltapäivällä auringon paistaessa lämpötila nousi  usein yli 30 asteeseen. Tomaatin istutimme aika myöhään. Se kasvoi silti yli 2 metriseksi, mutta tomaatit jouduin poimimaan sisälle kypsymään, sillä viileä loppukesä ei enää riittänyt kypsyttämään tomaatteja ihanan punaisiksi.

Chilin nostin sisälle reilu kuukausi sitten ja vähitellen sen lehdet alkoivat kellastua ja putoilla. Chili ei selvästikään saanut tarpeeksi valoa sisällä. Viikko sitten nostin sisälle myös yrttiruukun, sillä vaikka osa yrteistä olisikin talvehtinut, ajattelin, että niistä olisi mukava nauttia talvellakin. Koska olohuoneessamme valo ei selvästikään riitä niille, hankimme fotosynteesiä edestivän kasvilampun. Polttimon (Airam led-kasvilamppu) ostimme Hong Kongista ja itse valaisimen Ikeasta. Polttimo maksoi vähän alle 20 euroa ja jalkalamppu 59 euroa. Valmiita kasvivalasimia olisi saanut edullisemminkin, mutta niiden design ei miellyttänyt silmää ja ne olivat kattoon ripustettavia malleja. Halusin valaisimen sointuvan osaksi olohuoneemme sisustusta ilman, että se näyttäisi selkeästi kasvilampulta joka on ollut pakko hankkia.

Meillä on myös Tregren Herbie sisäpuutarha, jossa valonlähteenä on kirkas loisteputki (erityisesti basilika viihtyy tässä hyvin, kaupan basilikan varsi on kasvanut jo yli sentin paksuiseksi!) ja ajattelin kasvivalonkin valon olevan samanlaista, aika kylmää kirkasta valoa. Mutta koska Airamin polttimo maksimoi fotosynteesin ja synnyttää juuri sitä kasveille parasta aallonpituutta onkin valo punaista! Tässä Airamin sivuilta kopioitu kuvailu (jota tietenkään en lukenut ennen polttimon ostoa):

”Erikoislamppu, jonka säteily on sovitettu juuri kasvin tarvitsemille aallonpituuksille. Runsas sininen ja punainen säteily auttaa kasvia kasvamaan pituutta sekä voimistumaan. Oikea säteily edistää tehokkaasti fotosynteesiä. Ei lämmitä kasvia. Led-valo on myös ihmissilmälle miellyttävämpää kuin vastaava energiansäästölampun ja saa kasvit ja kukat näyttämään kauniimmilta”

Kun kasvivalo on olohuoneessa päällä, fiilis on vähän kuin kovemmankin luokan ”kasvattamossa”. Ja vaikka kuvailu lupaa valon olevan miellyttävä ihmissilmälle, pidämme lamppua päällä öisin, jolloin sen väri ei häiritse meitä. Koska se on punaista. Mahtaa naapurit ihmetellä öisin kaihtimien välistä kajastavaa valoa!

Viikon käytön jälkeen chili voi paremmin ja yrtit ovat selvästi reagoineet valoon ja kääntyneet sitä kohti. Toivottavasti nyt saamme nauttia omista yrteistä koko talven. Tarkkailen tilannetta ja päivitän tännekin kasvien kuulumiset muutaman kuukauden kuluttua.

I like cooking and I think it’s nice to use self raised herbs and vegetables when it’s possible. In our glazed terrace herbs and chili flourish all summer but a month ago I moved chili to inside and because of the lack of light chili’s leaves started to go yellow and drop. One week ago I also moved big herb pot inside because I think it would be nice to enjoy them during the cold and dark winter.

For herbs and chili I bought a plant light to maximize their chances indoor. The bulb is Airam’s led-plant light and the floor lamp is from Ikea. We also have Tregren Herbien indoor garden (basil loves it!) in which the light is quite cold and bright and suitable to normal light. I thought that this light would be similar but no, the light is really red! Here is the bulbs description from Airam’s website:

Even though it says that the light is pleasant for the eye it is not. It’s it really red light. That is why we decided to use lamp during night, so it won’t bother use but plants will get the light they need. In one week I already see change in chili’s leaves and herbs are also reacted and turn towards the light. Fingers cross they now survive from dark Finnish winter!

Ps. I have a  flu so my English is not the greatest today, sorry about that!

Remontti päättyi virallisesti puoli vuotta sitten ja näinhän kauanhan siinä kesti ennen kuin remonttikärpänen pääsi taas puraisemaan… Asiaa ei yhtään auta se, että toimistolla on nyt tuore asunnonvaihtaja, jolta kahvitunnilla saa kuulla tuoreimman remontti-uutiset päivittäin. 

Aloitetaan siitä, että olen onnellinen koska meillä on nyt kodinhoitohuone. Se ei kuitenkaan ole se kodin kaunein huone vaikka asiansa ajaakin. Kahden koiran omistaja on vieläpä mieletöntä luksusta saada kuraiset koirat pesuun kodinhoitohuoneen omasta ovesta jolloin muu kämppä säästyy kuralta ja hiekalta. Sinne jäävät myös kätevästi piiloon avomiehen työvaatteet, jotka edellisessä, kodinhoitohuonettomassa asunnossa lojuivat kylppärin lattialla. Fiilistelin Pinterestistä ihania kodinhoitohuonekuvia (kuvat minun pinterest taululta) ja voi että olisi ihana päästä tekemään jotain meidänkin pienelle kodinhoitohuoneelle. Ehkä vaaleansiniset seinät ja DC Fixillä tuunattu marmoritaso kultaisilla yksityiskohdilla… Joo! 

Valitettavasti avomieheni on vähän hitaasti lämpenevää sorttia, joten nyt jouduin tyytymään parven portaiden maalaukseen. On sekin kyllä jo pieni voitto kun mäntyisistä portaista saa vihdoinkin harmaat, olenhan nekin halunnut maalata jo viime joulusta lähtien. Portaiden maalauksesta täytyy sen verran sanoa, että olin ihan yllättynyt kuinka nopea projekti olikin! Vanha lakka oli sen verran haurasta, että ihan käsipelillä sain hiottua portaat parissa tunnissa maalaus kuntoon. Maalauksessa käytimme Teknoksen Futura -maalia, joka oli niin peittävää, että yksi kerros olisi riittänyt hyvin. Varmuuden vuoksi maalasimme portaat kuitenkin kahteen kertaan.

Tykkään sisustamisesta kaiken muun kauniin ohella ja minulle on tärkeää, että kotimme on persoonallinen sekä meidän näköisemme. Joskus kuulin Marko Paanasen sisustuskolmiosta; hyvä, halpa ja nopea. Näistä kaksi voi saada, ja minulle ne ovat halpa ja hyvä. Kotia siis sisustetaan ajan kanssa ja huolella, enemmän rakkaudella ja luovuudella kuin rahalla. Myös vahva DIY-meininki kulkee tässä mukana.

Erityisesti pidän 20- ja 50-lukujen huonekaluista sekä moderneista, pelkistetyistä, ehkä jopa hieman teollisista huonekaluista (liian modernista en kuitenkaan pidä, ”miljoonan dollarin sisustukset”, joissa käytetään vain kromia, nahkaa ja lasia eivät minun mielestäni ole kodikkaita vaan persoonattomia showroomeja). Oman tulkintani mukaan kotimme onkin sekoitus näitä kahta, karkeasti voisi sanoa, että se mikä ei ole Ikeasta, on kirpparilta tai roskalavalta. Vanhoissa huonekaluissa minua kiehtoo niiden edellinen elämä, mistä ne ovat päätyneet edelliselle omistajalleen ja miksi? Mitä virkaa ne ovat toimittaneet ja miksi ne nyt laitetaan kiertoon? Jotkin esineemme ovat varmasti kiertäneet useita koteja ennen meille päätymistään.

Kuten varmaan kaikki vähääkään sisustamisesta kiinnostuneet, pidän klassikoista ja haluaisin ihan tosissani joitain niistä kotiini, budjetti ei vain anna periksi. Siksi usein etsinkin persoonallisia huonekaluja Tori.fi:stä tai toisten autotalleista. Yksi klassikko, jonka ehdottomasti haluaisin on tämä Paolo Pivan sohvapöytä. Tietenkään sitä ei vielä tähän kotiin hankittu, eikä varmaan ikinä hankitakaan kun avomies näkee hinnan, joten uuteen kotiin uuden sohvapöydän piti löytyä jostain muualta kuin design-liikkeestä.

Sopivaa sohvapöytää etsin viikkoja tietämättä oikeastaan mitä edes etsin, kunnes löysin etsimäni mistä muualta kuin Torista.fi:stä. Sohvapöytä oli todella kasari, ja ennen ostopäätöstä mietin, onko se sittenkin enemmän uhka kuin mahdollisuus. Jos se menisi vähän liian överiksi… No syteen tai saveen, noudin 40 euron pöydän ja onneksi noudin sillä kun kannoin sen autosta olohuoneeseen, istui se paikalleen kuin nakutettu. Mahtavaa, miten palaset vain loksahtelevat paikalleen kun sattumalle antaa hieman sijaa sisustusvalinnoissa! Sattuma ohjasi myös sohvan yläpuolella olevat taulut paikoilleen; olen tehnyt kyseiset vedokset kuparilaatalla muistaakseni 12-13 vuotiaana. Olin jo unohtanut, että minulla edes oli ne tallessa, kunnes löysin ne muuton yhteydessä. Ostettuamme olohuoneen kuparinvärisen villamaton, huomasin maton sekä lattian käyvän todella hyvin vanhojen töideni kanssa ja niin vedokset pääsivät esille oltuaan kaapissa yli 10 vuotta.