Tammikuussa aloitin ostamaan viikonlopuksi tuoreita kukkia kotimatkani varrelta olevasta kukkakaupasta. Alkuvuodesta ostin neilikoita ja tulppaaneja, ja pionisesongin alkaessa toin kotiin viikottain muutaman tuoreen pionin oksan. Kukkien valitsemisesta ja niiden sommittelemisesta kotona maljakkoon tuli tapa, jolla on ihana käynnistää rauhallinen perjantai-ilta.
En kasvanut perheessä, jossa äiti olisi aina viikonlopuksi hankkinut kukkia. Itseasissa en tiedä muistanko edes yhtäkään kertaa, kun äiti olisi ostanut itselleen kukkia ihan vain huvin vuoksi. Sen kyllä muistan, kuin spesiaalia se oli kun isi kerran vuodessa toi äidille yhdistetyn syntymä- ja hääpäivä kimpun.
Tapani ostaa kukkia ei ole siis kotoa lähtöisin, vaan aloitin se koska, miksi ei. Kuten varmasti kaikkien kanssasisarieni mielestä, siivous on paras sisustusvinkki ja tuoreet kukat tulevat heti toisena. Mikään en voita sitä fiilistä, kun perjantaina saa laittaa tuoreet kukat maljakkoon ja istahtaa illalla sohvalle viinilasillisen kanssa. Ja myönnän kyllä, näyttäväthän ne ihan kivoilta Instagram-kuvissakin.
Perjantaipuska traditio rantautui meille vähitellen, mutta kevään aikana havahduin siihen, että käytin viikossa 10-15 euroa leikkokukkiin. Siis kuukaudessa tuhlasin kukkiin jopa viikon ruokarahat! Kun ynnäilin summaa yhteen, häkellyin hetkeksi kuinka paljon oikeasti olin kukkiin törsännyt: Äkkiseltään laskettuna olen tämän vuoden aikana käyttänyt niihin 350 euroa.
Näin summa kuulostaa aika paljolta ja Miksu varmaan saakin sydänkohtauksen kun lukee tämän. Mutta vertailun vuoksi: jos polttaisin päivässä askin tupakkaa, summa olisi yli 1300 euroa tai jos kävisin joka perjantai trendikkäässä kuppilassa parilla, olisin pillillä siemaillut kurkusta alas yli 600 euroa. Agilityyn olen tänä vuonna tuhlannut lähes 600 euroa ja bensaa olen takuulla tankannut 2000 eurolla. Muutama satanen kukkiin ei enää kuulostakaan niin pahalta, eihän? Kyse on vain oman varallisuuden priorisoinnista, joku käyttää rahaa kukkiin, toinen siivoajaan ja kolmas matkusteluun. Vähänkö kuulostan snobilta.
Olen kyllä täysin tietoinen siitä, että saan olla onnellinen nyt jokaisesta kukkakimpustani. Jos taloudellinen tilanteemme tulevaisuudessa kiristyy syystä tai toisesta, perjantaipuskani ovat varmasti ensimmäisenä karsittavien listalla. Ja sanottakoon vielä, että budjettini riittää juuri noihin 10-15 euron puskiin, kymmenen pionin kimppu viikottain ei todellakaan onnistuisi.
Vaikka ostan kukkia itselleni omaksi iloksi, ei se kuitenkaan ole yhtään vähentänyt sitä tunnetta, joka äidilläkin varmasti oli isin kurvatessa kotiin kukkakaupan kautta. Yksi suloisimmista Miksun teoista pitkään aikaan olikin se, kun kerran siinä työmatkan varrella olevassa kukkakaupassa minua odotti ruusu jo valmiiksi maksettuna! Mies siis kävi ennen minua ostamassa kukan minulle valmiiksi, jonka sitten hymyilevä kauppias sai minulle ojentaa. Olin aivan häkeltynyt ja onneni kukkuloilla, eikä siihen vaadittu kuin yksi muutaman euron ruusu <3 Miehet, ottakaa oppia!
Ilmiö on oikeastaan sama, jonka huomasin baarimikko-vuosinani. Jouduin toinen toistaan persoonallisempien iskuyritysten kohteeksi viikonloppuiltaisin, ja kuulin minua kehuttavan joka ikisestä asiasta, mistä toista vain voi kehua. Niihin kehuihin oli kuitenkin helppo heittää läppää takaisin, koska vain Miksulta tullut kehu sai poskeni hehkumaan punaisina.
Joten vastauksena alun kysymykseen, meillä on lähes aina tuoreita kukkia. Eikä kyllä yhtään harmita niihin tuhlaamani pennoset! Nyt kuitenki syksyn tullessa somistin sohvapöydän täyteen kynttilöitä joten luulen, että viikottaiset kukkasostokseni saattavat vähentyä. Ainankin siihen asti, kunnes on ok alkaa ostamaan hyasintteja.
___
Translation:
Flowers, flowers, flowers!