Tadaa, siinä hän nyt on: uusi vanha tiikkikaappi! Pahoitteluni muuten, että postaus meni näin myöhään. Jäin ruuan jälkeen tuijottamaan HBO:ta ja sohvalta nouseminen osoittautui lähes mahdottomaksi haasteeksi.

Tämän uuden tulokkaan tilalla oli aikaisemmin valkoinen, hieman liian romanttiseen tyyliin taittava kaappi, joka kätki sisäänsä koirien namit, lääkkeet ja palautuspullot. Pitkään etsin uutta kaappia sen tilalle, mutta oikean levyisen kaapin löytäminen osoittautui todella haastavaksi. Lipastoja oli kyllä tarjolla, mutta nimenomaan 90 cm leveää kaappia sain metsästää hetken.

Löysin kaapin Torista ja maksoin siitä 60 euroa. Persoonallinen kaappi on aikoinaan palvellut ompelukonekaappina (onko se edes sana?). Sen oikea puoli on suurempi kuin vasen, joka sopi meille paremmin kuin hyvin: palautuspulloille on kerrankin kunnolla tilaa. Vasemmanpuoleiset pikkulaatikon kätkevät sisäänsä lääkekaappimme ja valkoisessa korissa asuvat koirien namit.

Kaappi on edeltäjäänsä matalampi, koska siitä puuttuu yläreunan vetolaatikot. Parissa vuodessa vanhan kaapin laatikot olivat täyttyneet ihmeellisellä sälällä ja ihan jopa pelkällä roskalla, koska siivotessa kaikki ylimääräinen oli niin kätevää sulloa niihin. Käydessäni läpi laatikoita, löysin sieltä kymmenen kynää, kolme pussia purkkaa, lukukelvottomiksi haalistuneita kuitteja ja kaksi Ikean kuusiokulmatyökalua. On siis oikeastaan ihan hyvä, että täytettäviä sälälaatikoita ei enää ole.

Edellinen kaappi oli myös optimikorkeudella siihen nähden, että sen päälle tuli laskettua aina kaikki ylimääräinen käsistä. Juomalasit, ilmaisjakelu, tarraharja… Tiedättehän sen tason, jolle aina kertyy kaikki. Toivottavasti tämä mataluus auttaa nyt myös siinä asiassa, jotta tavarat tippuisivat käsistä edes saarekkeen toiselle puolelle katseelta piiloon. Ihanteellista olisi tietenkin viedä kaikki aina paikalleen, mutta meidän perheessä se ei ole varmaankaan mahdollista.

Ps. Huonolta näyttää, kaapin päällä on jo nyt kuulokkeet, silmälasit ja puolikas suklaalevy.

 

Lue myös: DIY-ruokapöytä

Seuraathan blogiani jo myös Instagramissa ja Bloglovinissa?

Yleensä ottaen olen äärimmäisen huono kutsuvieras pressitilaisuuksissa, sillä todella harvoin kirjoitan blogissani niistä. Vielä huonompi vieras saatan olla silloin, jos koko pressitilausuuden sielu pyörii värikkäiden ja mielikuvituksellisten kuosien ympärillä – meillä kun niitä kuoseja ei juurikaan näy. Mutta rasti seinään! Nyt aion nimittäin jakaa teille kuvia värikkäistä kuoseista pressitilausuuden innoittamana.

Kesä ei ole edes kunnolla alkanut vielä, joten syksyn ajatteleminen tuntuu lähes rikolliselta. Mutta kuten kaikki hyvin tietävät, nyt jos koskaan on aika alkaa puhaltamaan tuulta syksymalliston purjeisiin. Viime torstaina pääsin käymään Vallillan merellisellä inspiraatiobrunssilla, jossa samalla esiteltiin Vallilan tuleva AW18-mallisto.

Lukuisat lapsuuteni kesät olen viettänyt Inkoon saaristossa isovanhempieni mökillä, joten merestä ja rantakallioista on muodostunut tärkeä osa lapsuuteni maisemaa. Kesäisin taata vei meidät eväsretkelle mökin lähellä sijaitsevalle Y-saarelle, jonka nimesimme kalliossa olevan värjäymän mukaan. Saaren ranta oli täynnä rakkolevää, jota poksuttelimme siskomme kanssa pikkukalojen pyöriessä jaloissa.

Kun näin Vallilan uuden malliston rantakallioilla kuvatut kuvat, herättivät ne minussa heti muistoja lapsuuteni kesistä. Vaikka isovanhempieni mökki ei näytäkään samalta kuin kuvien rakennukset, veivät kuvat minut välittömästi tuttuun mielenmaisemaan.

Malliston kuvat ovat syksylle suunnattuja, mutta mielestäni ne ovat herkällä tavalla hienon vuodenajattomia. Kuvien stailaus toimii ja kuosit pääsevät todellakin oikeuksiinsa. Vallilan parin viimeisen malliston lifestyle-kuvat ovat onnistuneet mielestäni erinomaisesti ja tämä uusin kuvasarja jatkaa samaa linjaa.

Vaikka en värikkäiden kuosien suurin ystävä olekaan, nämä kuvat todellakin saavat minut harkitsemaan kantaani uudelleen. Erityisesti ajatus kuoseista osana kattausta houkuttelee. Pientä kuositestiä pääsenkin nyt tekemään, sillä kiitoksena tästä postauksesta saan Vallilalta yhdet verhot harjoittelukappaleeksi. Vielä en osannut valita, mihin kuosiin kallistun. Onko teillä selkeää suosikkia?

 

Seuraathan blogiani jo myös Instagramissa ja Bloglovinissa?