Juhannuksen sometauko pääsi venymään blogin puolella hieman suunniteltua pidemmäksi, ja tarkoitukseni olikin kirjoittaa aivan eri aiheesta kuin arkisista kuulumisista. Kuitenkin inspiraation puute alkuviikosta ja myöhemmin flunssa vetivät pidemmän korren tällä kertaa.
Juhannuksen jälkeen avomies valitteli hieman kurkkukipua, mutta ajattelimme sen johtuneen ikkuna auki nukkumisesta ja vedosta. Tiistaina minunkin kurkussani alkoi kasvaa kaktus, mutta en vielä varsinaisesti ollut kipeä. No, keskiviikkona stressin lauettua flunssa iskikin oikein kunnolla päälle.
Keskiviikoksi olin varannut Pölylle leikkausajan, sillä muutaman vuoden takainen nisäkasvain oli uusinut. Tultuani äidiksi olen nähnyt vain kauhuskenaarioita kaikkialla, ja pelkäsinkin leikkauksen menevän pieleen tai Pölyn vatsan olevan täynnä pahalaatuisia kasvaimia. Leikkaus meni (tietenkin) hyvin, eikä vatsasta löytynyt kuin yksi tarkkareunainen kasvain. Päästyäni kotiin turhasta stressaaminen vaihtuikin kertaheitolla jatkuvaan niistämiseen ja yskimiseen, ja tämä päivä onkin mennyt saikuttaessa. Vaikka eihän kotiäiti tunne termiä ”sairasloma”.
J onneksi antoi minun nukkua yön heräten vain kahdesti, mutta silti en aamupäivällä jaksanut muuta kuin painaa kaukosäätimestä uuden Frendit-jakson pyörimään paska mutsi -fiiliksen tykyttäessä takaraivossa. Sekä lapsi että koira kaipaisivat haleja ja hellyyttä, mutta itse jaksan keskittyä lähinnä vain siihen niistämiseen ja kaukosäätimen painamiseen. Lisäksi pelkään flunssan tarttuvan vauvaan, ja sehän tästä kuviosta vielä puuttuisikin.
Otsikossa lupasin talohaaveita, ja niitä todellakin on nyt ilmassa. Edellisessä kodissa viihdyimme viisi vuotta, ja tässäkin kodissa on jo pian neljä vuotta täynnä. Ajatus muutosta ja uudesta kodista on käynyt sekä minun että miehen mielessä, ja varovaisen toiveikkaina olemmekin katselleet lähiseudun tonttitarjontaa. Omassa mielessäni seikkailin vielä astetta pidemmälle, ja etsin jo Designtalon sivuilta meille sopivan talomallin.
Vaatimuksia uudelle kodille ovat yhdistetty avokeittiö ja niin sanottu ”open concept”. Lisäksi käynti saunasta takapihan terassille ja toimiva kodinhoitohuone ovat ehdottomasti listalla. Myös vaatehuone, erillinen vessa ja isohko eteinen hyvillä säilytystiloilla olisivat mukava lisä.
Tylsä realismi pistää talohaaveille kapuloita rattaisiin, koska emme mitenkään pystyisi rakennuttamaan taloa ja muuttamaan sinne ennen tämän kodin myymistä. Se tarkoittaa sitä, että tästä kodista pitäisi muuttaa hetkeksi vuokralle mahdollisesti puolet pienempään asuntoon. Omassa mielikuvitusmaassani pankin luotto ja meidän maksukykymme riittäisivät siihen, että pystyisimme asumaan tässä asunnossa uuden kodin valmistumiseen asti. Niin ideaali tilanne ei kuitenkaan ole, ja se jos jokin on omiaan hautaamaan haaveet toistaiseksi. Ehkä. Eihän sitä koskaan tiedä mitä tulevaisuus tuo tullessaan.
Mitäpä teidän viikkoon kuuluu?