fiilistely Archives | Sivu 27 38:stä

Syksyn enteitä

04/08/2019

Aurinko näytti paistavan matalammalta kuin eilen. Käväisin keittiössä juomassa jo ennen kuutta, joten varmaankin auringon sijainti tosiaan vain näytti muuttuneen edellispäivästä. Kahdeksan aikaan vauvan herätessä aurinko näytti normaalilta, mutta valossa tuntui silti olevan jotain erilaista.

Herätessäni sisäilma tuntui hieman viileältä. Paksut karvalla vuoratut tossut vaikuttivat hyvältä idealta. Oikeasti sisälämpötila oli normaali 22 astetta, mutta helteiden jälkeen viiden asteen pudotus sai sen tuntumaan hieman liian viileältä. Pitkästä aikaa laitoin hupparin päälle.

Aamupäivällä lenkillä tuuli tuntui kylmältä ja pakotti vetämään collegetakin vetoketjun ylös asti kiinni. Oikeastaan kyseessä oli ennemminkin viima kuin hentoinen elokuinen tuulenvire. Aurinko lämmitti pilvien lomasta ihanasti, mutta aukealle päästessä viima karkotti lämmön. Piti kävellä vähän lujempaa.

Kuivan kauden jäljiltä maa kellertää jo. Kuten syksyllä. Lenkkimme varrella on viljapeltoja, joissa kasvaa kauraa, ohraa ja mallasohraa. En erottaisi mallasohraa tavallisesta ohrasta, mutta viljelijä on merkinnyt pellot sympaattisilla itsetehdyillä kylteillä, joissa lukee mitä viljaa kullakin palstalla kasvaa. Viljakin on jo keltaista, ja se heiluu hypnoottisesti kylmässä viimassa. Hiljaa huojuvassa viljassa on jotain rauhoittavaa. Kuvaan siitä pätkän somevideota varten.

Kotimatkalla taitan ojasta muutaman kauniin heinän maljakkoon laitettavaksi. Niiden kaveriksi haen takapihalta oksia. Osassa oksista roikkuu vielä hieman kurttuisia marjoja, joita linnut ovat syöneet viimeiset pari viikkoa. En tiedä onko kyseessä aronia, mutta ainakin sen marjat värjäävät maan oksien alta kuten mustikat.

Kylmä jää päälle. Iltapäivällä lämpötila varjossa on lähes 20 astetta, mutta silti sormenpäitä paleltaa. Tekisi mieli laittaa karvatossut taas jalkaan. Tuntuu syksyltä. Sisäinen kelloni on pahasti etuajassa.

En vielä ole valmis ottamaan syksyä vastaan – onhan vielä kesä. Toisaalta odotan jo syksyä, sillä vuodenaikojen vaihde on aina inspiroinut minua. Loskainen marraskuu ei sitten niinkään. Tänä vuonna en kuitenkaan tiedä, odotanko syksyä yhtä paljon kuin vuosi sitten. Syksy tarkoittaa, että aikani kotiäitinä päättyy, ja se on innostavaa ja haikeaa samaan aikaan. Todellakin uuden alku.

Persoonallinen häälahja

28/07/2019

Viime viikolla sain ottaa osaa uniikkiin hääjuhlaan. Hääjuhlan luonteen hengessä halusimme Miksun kanssa muistaa tuoretta avioparia persoonallisella häälahjalla, ja (epätoivoisen) pohdinnan jälkeen päädyimme personoituun The Night Sky -julisteeseen. Tunnustan muuten olevani äärimmäisen huono keksimään oikeasti osuvia lahjaideoita.

En tiedä kuinka yleisiä tavarataloihin tehdyt perinteiset lahjalistat enää ovat. Nykyisin toivotuin lahja taitaakin olla muistaminen hääparin yhteiselle pankkitilille, ja se on mielestäni enemmän kuin ok. Hyvin harvoinhan sitä enää oikeasti tarvitaan lahjaksi uusia maljakoita, aterimia tai pyyhkeitä.

Koska todistamamme hääjuhla ei ollut se perinteisin, ei pankkitilille osoitettu muistaminen tuntunut millään tavalla oikealta. Lisäksi valmiiseen kotiin on aina vaikeaa ostaa sopivaa ja tarpeellista lahjaa. Onneksi pohdittuani epätoivoisesti sopivaa lahjaideaa pari päivää, mieleni sopukoista nousi verkkokalvoilleni kuva kustomoiduista karttajulisteista ja sitä kautta The Night Sky -julisteista, joihin saa personoitua juuri tietyn hetken tähtikartan. Jo viime vuoden puolella ajattelin tilata kartan meille J:n syntymähetkestä, mutta asia on sen jälkeen jäänyt roikkumaan.

Mielestäni ajatus julisteesta, johon on painettu vihkimisen aikainen tähtikartta, oli niin romanttinen, että aivan liikutuin kertoessani ideastani muille. Myös äitini liikuttui lahjaideasta, joten pakkohan juliste oli laittaa tilaukseen. Onneksi lamppu pääni päällä syttyi ajoissa, ja juliste ehti meille hyvissä ajoin ennen juhlia – otin kuitenkin varmuuden vuoksi pikatoimituksen.

Juliste maksoi 60 euroa ja toimitus 18 euroa. Metalliset kehykset julisteeseen ostin Ikeasta.

Koska itse pidin lahjaideaa todella romanttisena ja onnistuneena, jännitin sen antamista ehkä normaalia enemmän. Lahja osoittautui juuri oikeaksi, sillä olin näkevinäni liikutusta tuoreen avioparin silmäkulmissa ojentaessamme taulun heille vihkimisen jälkeen. Seuraavana viikonloppuna näin vielä julisteen paraatipaikalla parin kotona, ja tyytyväisenä taputin itseäni olkapäälle – kerrankin keksin oikeasti täydellisen lahjan.

Mökillä

22/07/2019

Terveisiä mökiltä! Miksun kauan odotettu loma alkoi viimein, ja näin loman alkajaisiksi hurautimme muutamaksi päiväksi vanhempieni mökille.

Pari päivää mökillä on sujunut helteisissä ja laiskoissa tunnelmissa. J on nauttinut olostaan täysin rinnoin lötköttelemällä alasti terassilla päivänvarjon alla ja tutkimalla uusia maisemia. Yötkin ovat mökin parvella menneet ihan ok, kiitos ilmalämpöpumpun. Helteestä onkin paljon mukavampi nauttia päivä ulkona, kun illalla pääsee sisälle viileään.

Koirat ovat niin onnellisia täällä mökillä. Lääniä riittää missä kuljeskella mustikoita napostellen ja päiväunipaikkoja etsien. Järvi on lähellä pieniä uimaretkiä varten, ja samalla rannasta saattaa löytää kuolleen kalan, josta voi hieroa autenttista Eau de Toilet fish -lomatuoksua turkkiin.

Eilen aamusta lähdin äitini kanssa kalaan, ja onnistuimmekin nappaamaan muutaman hyvän kokoisen ahvenen savustettavaksi. Vaikka saalis jäi toivottua pienemmäksi, olisi veneessä jaksanut istua pidempäänkin ihan vain hiljaisuudesta ja yksinolosta nauttien (vaikka J:n unikiukuttelu kantautuikin aika kiitettävästi järven toiselle puolelle asti).

Illalla istuessani kahdestaan Miksun kanssa rantasaunan terassilla mietin, että kyllä ihmisen on aika hyvä olla täällä. En varsinaisesti ole mökki-ihmisiä, mutta näin kerran vuodessa mökillä vietetty pitkä viikonloppu tekee kyllä hyvää. Huomenna pakkaamme muuttokuorman takaisin autoon, ja jatkamme lomaa kotosalla. Ainakin pihalla olisi hirveä määrä hommaa, joka on jo keväästä asti odottanut tekijäänsä.