Kun ilmoittaa maalaavansa ikkunakarmit valkoisiksi, herättää se samanlaisen reaktion, kun julistautuisi vegaaniksi kesken metsästysseuran kevätkokouksen. Me ennen 2000-lukua rakennetuissa kodeissa elävät kuitenkin tiedämme vähän turhankin hyvin, miltä haaveilu valkoisista ikkunapokista tuntuu.
”Herranen aika ihmisillä on mielipiteitä meidän karmeista!” Ajattelin, kun ensimmäisen kerran kerroin aloittavani projektin, joka kuulopuheiden perusteella on varsinainen Via Dolorosa. Päätös projektin aloittamisesta ei kuitenkaan syntynyt kevyesti, sillä koko täällä asumisemme aikana olen pohtinut urakkaan ryhtymistä.
Pitkään venytin päätöstä ikkunakarmien maalaamisesta järjettömän työn ja huonon jäljen pelossa, mutta lopulta kokeilunhaluni kasvoi liian suureksi. Laitoin viestiä Eskarolle, josta sainkin projektia varten maalit testiin. Tarkoitukseni olisi tämän vuoden aikana maalata myös olohuoneen ikkunakarmit, mutta ensimmäisen testin päätin suorittaa makuuhuoneen ikkunaan.
Kotimme on rakennettu 90-luvun alussa ja alkuperäiset ikkunat ovat sen mukaiset. Ikkunat ovat kolmikerroksiset, joten jo ennen projektin aloittamista tiesin työtä olevan. Mielestäni kuitenkin tummat karmit rikkovat seinäpinnan ja saavat huoneen näyttämään levottomalta, joten olin valmis uhraamaan pääsiäiseni urakkaa varten. Yhden ikkunan maalaamiseen kului lopulta kolme päivää (aktiivista hommaa riitti muutamaksi tunniksi joka päivä).
Maalaamisen aloitin irroittamalla metalliosat ja kaksi sisimmäistä ikkunaruutua karmeista. En hionut karmeja lainkaan, vaan pölyjen pyyhinnän jälkeen maalasin ne kahteen kertaan Luotto-tartuntapohjamaalilla. Pohjamaalin annoin kuivua maalauskertojen välissä muutaman tunnin. Ikkunan uskalisimme sulkea yöksi noin kuuden tunnin kuivumisen jälkeen.
Pohjamaalin jäljiltä tumma petsi kuulsi vielä hieman läpi (kuvassa yksi kerros), mutta ikkunan sisäpinnoilla yksi paksu kerros Windoora -ovi- ja ikkunamaalia riitti peittämään sen. Näkyvimmät pinnat maalasin kahteen telalla. Pintamaalin Eskaro sävytti minulle maalarinvalkoiseksi, jolloin karmit sulautuvat kauniisti vaaleaan seinään. Puhtaan valkoisena karmit olisivat pompanneet seinästä liikaa.
En teipannut ikkunoiden lasipintoja maalarinteipillä, vaan maalin kuivutta rapsuttelin lasiin menneet maalit pois metallisella lastalla. Enimmät maalit kaavin pois ja loput tökin karmin alle pitämällä lastaa aika pystyssä lasiin nähden. Näin reunoista tuli todella siistit ja varmasti paremmat kuin pelkästään teippaamalla.
En missään vaiheessa ollut aliarvioinut tarvittavan työn määrää, mutta lopulta onnistuin saamaan projektin valmiiksi jopa yllättävän nopeasti ja helposti. Siinä ensimmäistä ikkunaa maalatessani laskeskelin, että kahden viikon kesäloman pitäisi riittää hyvin olohuoneen ikkunoiden laittoon…
Mutta nyt siihen miljoonan dollarin kysymykseen, kannattiko kaikki vaiva? Netistä googlattujen ennen ja jälkeen –kuvien perusteella osasin odottaa huoneen ilmeen raikastuvan hieman, mutta käsi sydämellä vannon, etten ikinä edes uskaltanut haaveilla eron olen näin suuri! Koko huone raikastui huomattavasti ja tuntuu, kuin se olisi saanut korkeuttakin lisää muutaman sentin. Kyllä, karmien maalaus oli todellakin kaiken vaivan arvoista.
Ja tässä vielä loppuun pieni vinkkilista heille, jotka samaan projektiin ovat ryhtymässä:
Vinkit ikkunakarmien maalaukseen:
- Käytä laadukkaista tarvikkeita. Hyvä maali on itsestäänselvyys, mutta panosta myös pensseliin ja telaan. Halvalla siveltimellä maalausjäljestä tulee huono.
- Hanki metallinen lasta lasipintojen viimeistelyä varten. Näin säästyt lasien teippaamiselta.
- Sävytä maali seinään sopivaksi.
- Maalaa myös listat. Näin laiskan maalarin ei tarvitse edes irroittaa listoja ennen maalauksen alkua ja kokonaisuudesta tulee yhtenäinen.
- Suunnittele työ hyvin, varsinkin jos ikkuna pitää saada yöksi kiinni. Mieti myös, mitkä pinnat vaativat eniten huomioita. Kaikkia pintoja ei tarvitse maalata yhtä huolellisesti, jos ikkunassa on esimerkiksi sälekaihtimet. Tätähän en sitten sanonut ääneen.
Seuraathan blogiani nyt myös Facebookissa?
