”Mikä tuo seinän sävy on?” 
”Mistä tuo pöytä on tehty?”

Siinä kaksi eniten kysyttyä kysymystä meidän kodista. Seinän sävy on Tikkurilan kalsiitti ja pöytä on avomiehen betonista valama. Tai siis oli. Toivon, että en nyt tuota teillä kovin suurta pettymystä, mutta sitä kysyttyä pöytää ei enää ole.

Rakastan pyöreää pöytää. Mielessäni kuvittelen kattavani pöydän täyteen herkkuja ystävien kerääntyessä sen ympärille nauttimaan illasta ja hyvästä seurasta. Tuon ajatuksen siivittämänä halusinkin meille pyöreän pöydän pari vuotta sitten. Avomies halusi valaa betonia, joten siitähän se ajatus sitten syntyikin. Kaksi vuotta nautimme pöydästä ja vastaanotimme siitä lukemattomia kehuja teiltä. Valitettavasti se vain ei ollut tarkoitettu meille.

Meidän olohuoneen, keittiön ja ruokailutilan yhdistelmä on muodoltaan hieman haastava. Ja vaikka kuinka olisin halunnut pitää pyöreän pöydän, piti minun lopulta hyväksyä se tosiasia, että käytössä olevaan tilaan suorakaiteen mallinen pöytä olisi 100-kertaa parempi.

Kerroinkin jo aikoa sitten käynnistäneeni uuden pöydän etsinnän, jonka tuloksena löysin vain uudet tuolit. Muutaman viikon etsinnän jälkeen löysin lopulta soivan pöydän tori.fistä (ylläri). 50-luvun koivupöytä majaili Porvoossa, mutta ajan saatossa se oli valitettavasti saanut ylleen yhden kerroksen valkoista maalia.

Maalipinta oli epäsiisti (ja valkoinen), mutta koska pöytä maksoi 20 euroa, ostin sen. Viikon verran pöytä hengaili eteisessämme kun pohdin, mitä sille tekisi. Päätin hioa sen ja käsitellä Osmo Colorin konjakin sävyisellä puuvahalla. Myös mustaksi maalaamista pohdittiin, mutta tämä puuvaha päätettiin kokeilla ensin. Vaha oli yllättävän vaikea levittää tasaiseksi, mutta jos joku tätä kokeilee niin rätillä levittäminen on ehkä se paras vaihtoehto. 

Ihan täydellinen pöydästä ei tullut, sillä hionnan yhteydessä jaloista paljastui kittiä, joka käsittelyn yhteydessä ei värjäytynyt ihan samalla tavalla kuin puu. Elämme nyt tämän kanssa hetken ja katsotaan sitten myöhemmin, päätämmekö maalata pöytän uudestaan. Tai valaa sittenkin sen taas betonista.

___

Translation:
50’s dining room table

Jos ostaa käytettynä huonekaluja ja jos mieltymykset kallistuvat muutaman vuosikymmenen taaksepäin, on hyväksyttävä, että aina ei saa priimaa. Vanhojen kalusteiden todellinen kunnostus vaatii aikaa ja taitoa, mutta onneksi on olemassa nopea konsti, jolla pienet naarmut katoavat puolessa tunnissa.

Ostan itse usein huonekaluja, jotka kaipaavat pientä freesausta. Usein hyväksyn pienet virheet, sillä mielestäni ne jopa kuuluvat vanhoihin huonekaluihin. Pienet naarmut ja kolhut kertovat tarinaa siitä, missä esine on joskus saattanut olla ja mihin sitä on mahdollisesti käytetty (kuten vaikka kolvauksen apupöytänä).

Useissa kirppari- ja sisustusryhmissä on jo pitkään hehkutettu ihmeainetta, jolla pienet naarmut katoavat silmän räpäyksessä vanhoista huonekaluista ilman hiontaan tai muita pohjatöitä. Vaikka aineelle ei meillä olisikaan ollut akuuttia tarvetta, piti se tienkin yhteisen hyvän nimissä ottaa testaukseen. Ja tuo ainehan on tietenkin kiillotusöljy.

Oman öljyni ostin Wanhan Wiljamin verkkokaupasta seitsemällä eurolla. Valittavana oli ruskea ja väritön, joista päädyin jälkimmäiseen. Meiltähän löytyy vaikka kuinka pikaisen ehostuksen ansaitsevia huonekaluja, mutta päätin testata öljyä pieneen työhuoneen lipastoon, jonka pinnassa oli jo aika syviäkin naarmuja. Tuo lipasto oli muuten ensimmäisiä tiikkisiä hankintojani.

En hionut lipaston pintaan, ainoat esivalmistelut olivat sanomalehtien levitys lattialle ja pölyjen pyyhintä lipaston pinnasta. Ravistin öljyä hyvin ja lorautin sitä pienen määrän lipaston kannelle. Hankasin öljyn pintaa mikrokuituliinalla ja tadaa, naarmut katosivat! Käsittelin samoin koko lipaston ja aikaa meni alle 30 minuuttia. Öljy kuivui tunnissa, joten jo samana iltana sain tavarat takaisin paikoilleen. Öljy jätti myös pintaan todella hyvän tunnun eikä oikeastaan edes haissut, itse tein fiksauksen ihan työhuoneessa ja avasin vain ikkunan.

Ennen ja jälkeen kuvat lipaston pinnasta.

Aivan käsittämätön ihmeaine! En oikeasti uskonut, että näin pienellä vaivalla voisi saada näinkin hyvää jälkeä aikaiseksi. Priimahan pinta ei edelleenkään ole, mutta 30 minuutin työllä ei minusta enempää voikaan vaatia.

Lämpimästi voin kyllä suositella tätä öljyä. Se ei todellakaan ole hinnalla pilattu ja samalla purkilla käsittelee useamman huonekalun. Seuraavaksi pitäisi ottaa käsittelyyn meidän työpöytä, jonka pinnassa onkin jo vähän enemmän tekemistä.

Translation:
Quick fix for old furniture.