Edellisessä postauksessa kerroin, kuinka neljä päivää riittää vallan mainiosti Roomaan tutustumiseen. Vähän valehtelin, sillä neljä päivää riittää kyllä nähtävyyksiin tutustumiseen, mutta ravintoloiden kanssa tuossa ajassa ei raapaise edes pintaa.
Ennen matkan alkua selvittelin hieman Rooman ravintolatarjontaa mm. Tripsteri-blogista sekä kyselemällä työkaverini italialaisilta ystäviltä suosituksia. Sain monta hyvää vinkkiä, mutta vain kolme niistä ehtivät testiin matkan aikana. Pahoittelut muuten vähän huonoista kuvista, keskityin lähinnä syömiseen 🙂
La Taverna De’ Mercanti
Tässä keskiaikaa huokuvassa tavernassa kävimme syömässä ensimmäisenä iltana. Ravintola sijaitsee joen toisella puolella Trasteveren alueella sivussa turistikadulta, ja vahingossa tänne olisikin ollut vaikea eksyä. Ravintola sijaitsee vanhan kivitalon yläkerrassa (kesäkaudella myös terassi on avoinna) ja se oikein huokui vanhaa tunnelmaa kuivattuine valkosipuleineen ja yrttikimppuineen. Tunnelmallisessa miljöössä keskinkertainenkin viini maistui hieman paremmalta.
Annokset olivat rustiikkeja ja ruoka oli rehellistä, täyttävää ruokaa. Itse tilasin grillatun lampaan, joka annoksen koosta päätellen olikin jalkoja lukuun ottamatta lautasella. Avomies tilasi vasikkaa, joka sekin oli kunnon t-luupihvi. Kumpikin liha oli valmistettu hyvin ja myös lisäke, kokonainen artsokka, oli hyvää.
Pääruuat maksoivat n. 20 euroa/kpl + lisäke 3 €. Litra talon viiniä maksoi 11 €. Ravintolasta poistuimme onnellisessa ruokakoomassa.
Osteria Der Belli
Tähän ravintolaan löysimme italialaisten kontaktien ansiosta toisena iltana. Ravintola sijaitsee samalla alueella kuin edellinenkin, mutta suositun ravintola-/turistikadun varrella. Via Della Lungaretta -kadun varteen olikin jo valitettavasti pesiintynyt niitä kuuluisia selfietikkumiehiä. Koko kadun ravintoloista tämä oli vaatimattomin ulkoapäin, mutta niinhän se Italiassa taitaa usein ollakin: ei ole ravintolaa karvoihin katsominen.
Täällä meille suositeltiin ostereita ja tilasimmekin mereneläviä. Alkuruuaksi söimme tarjoilijan suositteleman pastan meriahvenella ja kirsikkatomaateilla. Pääruuaksi söin kalaa, jonka englannin kielistä nimeä en tunnistanut enkä enää muista, avomies söin mixed grillin eli kokonaisia ja halkaistuja katkarapuja sekä mustekalaa. Jälkiruuaksi söin perinteisen pannacotan ja avomies amaretto semifreddon.
Ruoka täällä oli konstailematonta, todella hyvää ja tuoretta. Voisin vannoa oikean käteni kautta, että syömäni kala oli nostettu merestä sinä samaisena päivänä! Kolmen ruokalajin illallinen kahdelle täällä maksoi hieman alle 100 euroa, siitä viinipullo söi viideosan. Ruuan lisäksi ravintolassa oli mukava tunnelma ja ammattitaitoinen henkilökunta. Suosittelen!
Kahden hyvin perinteisen italialaisen ravintolan vastapainoksi kävimme viimeisenä iltana täysin erilaisessa illallispaikassa. Ravintola sijaitsee Rooman vanhimmassa suklaatehtaassa ja lokaatiosta huolimatta se oli todella trendikäs ja ruoka kallistuikin enemmän fine diningin puolelle. Ravintola sijaitsee hämärään aikaan hieman epäillyttävällä alueella Termini-aseman takana.
Samassa tilassa ravintolan kanssa palvelee saman porukan pyörittämä kahvila, myymälä sekä baari. Aluksi luulimme ravintolan olevan suljettu, sillä näimme sisään vain tyhjään myymälään. Onneksi kuitenkin uskaltauduimme nykimään ovea, sillä ravintola oli kyllä kokemisen arvoinen. Ruokasalin kalusteina toimivat puutarhakalusteet, lattia oli päällystetty tekonurmella ja menu oli painettu valkoiselle paperipussille. Seiniä koristivat vanhat suklaamuotit ja luonnollisesti myös leipä tarjoiltiin suklaamunan muotista.
Pyysimme tarjoilijaa suosittelemaan meille ruuan ja pienestä kielimuurista johtuen päädyimme tilamaan yhden alkuruuan sekä kaksi pienempää pääruokaa jaettaviksi, vaikka tarkoitimme tilata kummallekin omat. Lopulta tämä oli kuitenkin ihan onnekas sattuma, sillä kevyt illallinen riittikin meille hyvin. Viinin tarjoilija osasi suositella loistavasti ja siinä vähän törsäsimmekin, valitsimme peräti 30 euron punaviinipullon 😀
Rakennuksen historia ja suklaa näkyivät selkeästi läpi koko menun. Alkuun söimme nautatartarin suklaahipuilla ja -kastikkeella. Ensimmäiseksi pääruuaksi söimme ankka-suklaapastaa ja toisena suklaista possua perunasoseella. Tartari maistui todella hyvälle, mutta muuten suolainen ruoka ei parasta syömääni. Esimerkiksi possu olisi kaivanut hieman lisää makeutta tasapainoittamaan suklaan kitkeryyttä. En ollut valmis kirjoittamaan kovin hyvää arvostelua, mutta sitten tuli jälkiruoan vuoro: suklaabuffet. Olimme kuin (kirjaimellisesti) lapset karkkikaupassa valitessamme täydestä tiskistä herkkuja lautasellemme. Valitsemamme herkut vielä kruunattiin valuttamalla sulaa suklaata pitkin lautasta…!
Suklaa on selvästi ravintolan parasta osaamista ja jälkiruoka olikin illallisen kohokohta. Ihan vain upean miljöön ja suklaan ansiosta voin suositella tätä paikkaa, täällä kannattaa ehdottomasti käydä esimerkiksi päiväkahvilla!
Illallisemme täällä maksoi 93 €, mutta jos olisimme tilanneet omat annokset, olisi kokonaishinta ollut n. 150 euroa.
Tämä viikko menee aika ruokapainoitteisesti, tulossa olisi todella hyvä sitruunarisoton resepti! Tämän jälkeen lupaan keksittyä taas hetkeksi sisustukseen.
