Pinossa

sisustusblogi

DIY: Rottinkituolin tuunaus

rottinkituoli-ennen-ja-jalkeen

ROTTINKITUOLIN TUUNAUS

ROTTINKITUOLIN TUUNAUS 2

ROTTINKITUOLIN TUUNAUS 3

Kuukausi sitten löysin nettikirpparilta Ikean kulahtaneen rottinkituolin 10 eurolla, jonka päätin kunnostaa meidän terassille. Tuolin oma väri oli itsessään aika kiva, mutta se oli lohkeillut auringossa pahasti ja siksi se kaipasi hieman tuunausta ennen käyttöönottoa.

Rottinkituolin maalasin mattamustaksi spraymaalilla ja täytyy sanoa, että oli muuten aikaa vievää touhua, kun maalia piti saada jokaiseen rakoon ja väliin! Spraymaalia tuoliin kului kolme purkkia, eli yllättävän paljon. Kulutuksen selittää se, että ohuita pinnoja maalatessa hukkaprosentti nousi aika korkeaksi, varsinkin kun valitsin vielä viikon tuulisimman päivän maalaukseen… Vähän kyllä epäilen, ettei maali pysy hyvänä elävän rottingin pinnalla koko kesää meidän paahtavalla terassilla.

Uuden maalin lisäksi tuoli sai pehmusteen, jonka tein itse vaahtomuovipalasta, jonka verhoilin Eurokankaasta ostetulla raitakankaalla. Istumatyynyyn meni 49 x 49 cm kokoinen pala vaahtomuovia ja verhoiluun riitti hyvin ostamani metri kangasta. Samaisesta kankaasta saa vielä yhden pienen koristetyynynkin. Tuoli sai vielä kaverikseen Jyskistä ostetun harmaan tyynyn, jonka löysin edullisesti 7 eurolla. Myös kuvissa näkyvä  musta lyhty on Jyskin valikoimista ja sekin maksoi sillä hetkellä muistaakseni 7 euroa.

Pienellä tuunauksella tuolista sai todella kivan (rahaa taisi mennä tarvikkeisiin n. 30 euroa) enkä malta odottaa, että saan terassia laitettua vielä vähän pidemmälle! Seuraavaksi olisi tiedossa day bedin valmistus sekä lisää koristetyynyjen ompelua. Toinen tuoli pitäisi vielä löytää jostain, mutta odottelen siihen vielä inspiraatiota.

 

Seuraathan blogiani nyt myös Facebookissa?

 

EDIT// Nyt parin kesän jälkeen voin todeta, että vaikka maali on pysynyt tuolissa suht ok, niin suosittelisin kuitenkin huonekalumaalia maalaukseen. Myös kalkkimaalia voisi kokeilla projektiin. Spray on lähtenyt lohkemaan erityisesti käsinojista, jossa maali on kovemmalla kulutuksella.

Härkis bolognese ja rehellinen mielipide siitä

HARKIS BOLOGNESE
Jo kuukausia takaperin tulin ensimmäisen kerran kokeilleeksi yhtä tämän hetken kuumimmista ruokatrendeistä; härkistä. Nyt vasta sain aikaiseksi kirjoittaa siitä, vaikka kuvat ovat majailleet muistikortilla jo ikuisuuden.
Suosin kasvisruokaa ja minulle on tärkeää syödä terveellisesti ja hyvin. En ole kuitenkaan ikinä varsinaisesti syttynyt näille eläintuotteiden korvikkeille kuten soija-mozzarellalle. Jos mielestäni kieltää itseltään juuston, niin sitten ei pitäisi syödä korvikettakaan, varsinkaan jos se ei edes maistu hyvälle. Onhan se tietenkin hyvä, että näitä kasvisversioita tuodaan eläinperäisten tuotteiden rinnalle korvaajaksi, mutta koska meillä ruokaympyrä ei koostu pelkästä naudasta ja kanasta, en ole kokenut edes tarvitsevani näitä tuotteita.

Mutta ei saa arvostella ennen kuin kokeilee, eikö? Päätin antaa härkikselle parhaat mahdolliset aseet kokeiluun ja testasin sitä yhteen vakioresepteistäni.

Härkis bolognese
1 paketti härkistä
1 iso sipuli
3 valkosipulinkynttä
2 porkkanaa
3 varsisellerin vartta
2 purkkia Mutti-tomaattimurskaa
2 rkl tomaattipyrettä
2 laakerinlehteä
2 tl kuivattua oreganoa
Tuoretta basilikaa
oliiviöljyä
suolaa
mustapippuria

Lisäksi tarjoiluun parmesanraastetta

Hienonna sipulit ja kasvikset. Kuullota niitä runsaassa öljyssä miedolla lämmöllä ainankin 10 minuuttia. Lisää tomaattimurska ja -pyre sekä kuivatut yrtit. Mausta kevyesti ja anna hautua miedolla lämmöllä kannen alla tunnin verran. Lisää vettä tarvittaessa.
Kun kastike on valmista, lisää härkis ja anna kastikkeen kiehahtaa. Maista ja mausta. Viimeistele tuoreella basilikasilpulla. Tarjoile pastan ja parmesanraasteen kanssa.
Miltä se sitten maistui?

Teen usein tällä reseptillä perinteisen bolognesen, jauhelihan lisäksi käytän punaviiniä ja pekonia, ja kastikkeesta tulee aina todella maukasta. Nyt härkikseen tehtynä reseptistä ei saanut aivan kaikkia paukkuja irti. Lihan rasva tuo ruokaan ihan oman makunsa ja nyt se jäi selvästi puuttumaan. Lisäksi härkiksen jauhoinen koostumus ei tunnu suussa hyvältä ja soijamainen maku puskee väkisin läpi (vaikka tuote ei ole soijasta). Koko valtava kattila kyllä tyhjeni, mutta avomies toivoi, että jatkossa bolognese olisi jauhelihasta. 

Reseptiä voisi varmasti kehittää härkikselle sopivammaksi ja toki koostumukseenkin tottuisi. Luulen kuitenkin, että meidän osalta kokeilu jäi tähän. Meidän S-markettiin on viimein tullut myös nyhtökauraa, täytyy sekin ottaa pian testiin. Joku kertoikin sen olevan härkistä parempi vaihtoehto.

___

Translation:
Bolognese from ”härkis”, a Finnish broad bean product that designed to replace mince. 

#first7jobs -haaste – Parempi myöhään kuin ei milloinkaan

IMG_2260
Viime syksynä tämä seitsemän ensimmäistä työtäni -haaste villitsi somen ja sai yhden jos toisenkin listaamaan työpaikkojaan. Tuolloin luin innokkaana muiden listauksia, mutta en ikinä listannut omiani. Ajatus jäi kuitenkin kytemään ja tadaa; tässä nyt olisi minun, 26-vuotiaan markkinointiassitentin #first7jobs -lista:
1. Lounasravintolan apulainen
Pääsin tätini luotsaamaan henkilöstöravintolaan apulaiseksi kesällä muutamaksi viikoksi, vuosi oli 2006 eli mittarissa oli juuri 15 vuotta. Tehtäviini kuului vastuullinen sämpylöiden täyttö sekä salaattipöydän valmistelu lounaalle. Työssä inhosin monitoimisilppurin pesua jokaisen salaatin teon jälkeen, mutta parasta oli kesän jälkeen jätetty palaute, jossa kerrottiin salaattien huonontuneen lähtöni jälkeen, jes!
2. Päiväkodin hoitotäti-apulainen
Vuosittain kunta järjesti lyhyitä kesätyöpaikkoja nuorille ja vuonna 2007 pääsin päiväkotiin töihin pariksi viikoksi. Palkka oli muistaakseni 300 euroa, mutta työ oli aika leppoista eikä paljoakaan rasittanut. Lähinnä vain keskityin piirtelemään lasten kanssa.
3. Apulainen mainostoimistossa
Pääsin kesäksi auttelemaan Helsinkiläiseen mainostoimistoon tutun tutun kautta. Työtehtäviini kuului mm. referenssien valokuvaus ja kuvankäsittely. Pestin lopulla totesin, ettei kyseinen työ olisi ikinä minua varten. Mutta hups, sillähän nyt ansaitsen elantoni.
IMG_2250

4. Lehtimyyjä
Lukion toisella luokalla tarvitsin hieman ylimääräistä ja otin vastaan pestin puhelinmyyjänä. Vaikka työ itsessään oli kamalaa, huomasin olevani siinä pelottavan hyvä. Erityisen lahjakas olin lapsille suunnattujen lehtien myynnissä (tämä johtui varmaan kirkkaan heleästä äänestäni, joka saa minut edelleen kuulostamaan puhelimessa 8-vuotiaalta).
5. Myyntineuvottelija eli puhelinmyyjä
Edellisen puhelinmyyntityön kauhut unohtuivat parissa kuukaudessa ja kesäksi pääsin töihin myymään turvallisuusalan tuotteita puhelimitse. Olin juuri saanut suoritettua ajokortin eli olin 18. Työ oli 1000 kertaa parempaa kuin lehtien myyminen ja tässäkin pärjäsin ihan kivasta: treffikutsujen lisäksi sain aika monta ilmaista leffalippua voitettujen myyntikilpailujen kautta. Taisin koko kesän käydä viikottain leffassa!

6. Tarjoilija eli tässä tapauksessa baarimikko
Lukio loppui keväällä 2010 ja välivuodeksi pääsin töihin karaokeravintolaan, jossa anoppini oli päällikkönä (kyllä.). Työn piti olla väliaikainen, mutta täällä tein toistaiseksi pisimmän työsuhteeni, joka jatkui koko ammattikorkeakouluni ajan ja päättyi vasta syksyllä 2015 saatuani nykyisen työni. Tässä työssä opin aivan äärettömän paljon kaikesta ja vaikka silloin v*tutti olla jokaikinen viikonloppu yötöissä, olen nyt kokemuksesta äärimmäisen kiitollinen! Erityisen lämmöllä muistelen sitä huumorin tasoa, jota viljelimme työkavereiden kesken puoli kolmelta lauantaiöisin 😀
IMG_2240

7. Henkilöstöpalvelun jokapaikan höylä
Tämän työn aloitin samaan aikaan kuin tarjoilijankin työt. Henkilöstöpalvelun kautta olin mm. kaupan kassalla, hyllyttäjänä, inventaariotyöntekijänä, keittöapulaisena, tarjoilijana ja baarimikkona. Vuoden 2010 lopussa aloitin tämän kautta työskentelemään Sokoksella myyjänä. Sokoksella minusta pidettiin niin paljon, että heti sopimustuntien täytyttyä minut palkattiin Sokoksen listoille.
+ Lastenosaston myyjä
2011 vuoden alussa aloitin myyjän työt virallisesti osana Sokoksen henkilökuntaa. Työskentelin lastenosastolla myyjänä ja työtuntien karttuessa pääsin auttamaan myös osaston somistuksessa. Talossa oli kyllä kaksi somistajaa, mutta jostain syystä he lakkasivat käymästä osastollamme… Syksyllä 2011 aloitin muotoilun opinnot, ja tämä työ päättyikin 24.12.2011. 
En millään malttaisi olla listaamatta vielä yhtä työtä, josta oikeasti sain palkkaa. Koulun kautta olin kahdesti työharjoittelussa joista toisesta, kesällä 2014 H&M miesten jalkineiden suunnitteluosatolla, sain ihan oikeaa palkkaa. Sitä kesää muistelen lämmöllä, ”villiä” sinkkuelämää yhdessä muiden harjoittelijoiden kanssa aurinkoisessa Tukholmassa! Kaiken kaikkiaan olin 9 vuoden aikana kymmenessä yrityksessä, joista yksi oli palkaton harjoittelu. 
Näitä töitä oli kyllä hauska muistella ja näin jälkikäteen on helppo analysoida, mitä silloisesta työstä jäi käteen ja miten olen niitä oppeja hyödyntänyt. Omalla kohdallani on käynyt niin, että lähes jokaisesta työstä olen jotakin oppimaani tarvinnut 1,5 vuoden aikana nykyisessä työssäni. Oikeastaan on hassua, miten polkuni onkin kulkenut ja miten olen niitä taitoja, mm. sieltä suurtalouskeittiöstä, tarvinnut.

Teitkö sinä oman listasi? Linkkaa alle!

___

My #first7jobs

Terassin sisustamista ja vaaleanpunainen löytö

10.4.2017 2
10.4.2017 1
10.4.2017 3

Sunnuntaina sain myytyä nettikirpparilla meidän vanhat terassikalusteet ja terassin uudelleen sisustaminen pääsee nyt kunnolla vauhtiin. Sunnuntaina tyhjättiin koko terassi pesua varten ja voi, mikä ihana tyhjä kangas avautui eteeni! Edellisen kesän väri-ilottelun vastapainoksi tällä kertaa terassille löytää tiensä musta, harmaan eri sävyt sekä punasavi. Terassista on tulossa nyt niin hyvä, olisipa jo kesäkuu!
Aikaisemmin hankkimani rottinkituoli on nyt maalattu mustaksi ja samaan käsittelyyn pääsi myös varastosta löytynyt rottinkikori kesäkukille. Järjetön inspiraatio päässä ja rahat terassikalusteiden myynnistä taskussa käväisin eilen vähän jo ”hankkimassa jotain” terassille. Lopulta mukaan tarttui läjä koristetyynyjä, vaahtomuovipatja day bediä varten, verhoilukankaita, lyhtyjä sekä muutama ruukku hyvinkin edullisesti. Niistä lisää myöhemmin.
Yksi ei-terassille-menevä löytö tarttui myös mukaan, nimittäin tämä kuvissa näkyvä ihana vaaleanpunainen maljakko Prismasta alle seitsemällä eurolla! Hyllyssä komeili myös harmaa versio, mutta tämän vaaleanpunainen sopi aivan täydellisesti meidän kahvipöytäkirjojen kaveriksi olohuoneeseen. Maljakossa myös leinikki ja porkkanan kukat (niitä kukkakauppias sanoi niiden olevan) pääsevät oikeuksiinsa.
Ps. Väitän olevani jo aika pro myymään tavaraa nettikirpparilla ja ajattelin kirjoittaa siitä vinkkipostauksen. Kiinnostaisiko teitä lukea aiheesta?
___
Translation:
Pink vase for carrot flowers!

Sitruunarisotto paistetulla parsalla

sitruunarisotto

Jee, ensimmäiset parsat ovat nyt kaupoissa! Rakastan parsaa ja voisin syödä sitä ympäri vuoden, mutta näin keväällä se maistuu superhyvältä sitruunarisoton kanssa.

Risoton ajatellaan suotta olevan vaikea ruoka valmistaa, päinvastoin, oikeasti se on todella helppoa jonka onnistumiseen on vain yksi avain: 15 minuttia ajastasi. Risottoa pitää sekoittaa tauotta koko riisin kypsymisen ajan, jolloin irtoava tärkkelys takaa kermaisen ja suussasulavan risoton.

Tämä sitruunarisotto toimii myös loistavasti ilman parsaa esimerkiksi kalan tai kanan seuralaisena. Resepti on muunnelma Marco Pierre Whiten reseptistä.

Sitruunarisotto ja paistettua parsaa kahdelle
  • 0,8 l kasvislientä (kiehuvaa)
  • 65 g voita
  • 1 tl oliiviöljyä
  • 1 pieni sipuli raastettuna
  • 1 valkosipulinkynsi
  • 200 g hyvää risottoriisiä
  • 0,7 dl kuivaa valkoviiniä
  • 20 g parmesanraastetta +ylimääräistä tarjoiluun
  • 1-2 rkl sitruunanmehua
  • 1 rkl sitruunankuorta
  • suolaa, mustapippuria
  • lisäksi vihreää tankoparsaa ja voita sekä öljyä niiden paistoon.

Raasta sipuli ja hienonna valkosipuli. Raastamalla sipulista irtoaa nestettä, joka vie mukanaan kitkeryyttä. Kuumenna kattila liedellä, lisää 1 tl voita sekä 1 tl oliiviöljyä ja kuullota sipulit rasvassa. Lisää riisi ja sekoita rasva riisiin kunnolla. Anna riisin lämmitä hetki koko ajan sekoittaen. Lisää viini ja anna sen haihtua. Lisää puolet kasvisliemestä riisin joukkoon. Sekoita risottoa jatkuvasti ja lisää vähitellen loput nesteestä. Maistele ja sekoita, kunnen riisi on juuri ja juuri kypsää (n. 15 minuuttia). Sekoita joukkoon raastettu sitruunankuori ja -mehu. Mausta suolalla ja pippurilla. Levitä päälle pieneksi pilkottu voi ja parmesanraaste. Laita kansi päälle anna risoton levätä muutama minuutti parsan paiston ajan.

Valmistele parsa katkaisemalla siitä pois puinen osa alavarresta (Taita parsaa molemmista päistä, parsa napsahtaa poikki sopivasta kohdasta). Kuumenna paistinpannulla 1 rkl öljyä ja voita. Paista parsaa pari minuuttia kummaltakin puolelta, tarkista kypsyys esimerkiksi hammastikulla. Parsaan saa jäädä hieman purutuntumaa. Mausta suolalla ja tarjoile heti yhdessä risoton ja parmesanraasteen kanssa.

Parsan käsittelyyn lisää vinkkejä löytyy esimerkiksi täältä.

A Meal without wine is called breakfast – Rooman ravintolavinkit

Edellisessä postauksessa kerroin, kuinka neljä päivää riittää vallan mainiosti Roomaan tutustumiseen. Vähän valehtelin, sillä neljä päivää riittää kyllä nähtävyyksiin tutustumiseen, mutta ravintoloiden kanssa tuossa ajassa ei raapaise edes pintaa.

Ennen matkan alkua selvittelin hieman Rooman ravintolatarjontaa mm. Tripsteri-blogista sekä kyselemällä työkaverini italialaisilta ystäviltä suosituksia. Sain monta hyvää vinkkiä, mutta vain kolme niistä ehtivät testiin matkan aikana. Pahoittelut muuten vähän huonoista kuvista, keskityin lähinnä syömiseen 🙂

La Taverna De’ Mercanti

La taverna De mercanti

La taverna De mercanti2

Tässä keskiaikaa huokuvassa tavernassa kävimme syömässä ensimmäisenä iltana. Ravintola sijaitsee joen toisella puolella Trasteveren alueella sivussa turistikadulta, ja vahingossa tänne olisikin ollut vaikea eksyä. Ravintola sijaitsee vanhan kivitalon yläkerrassa (kesäkaudella myös terassi on avoinna) ja se oikein huokui vanhaa tunnelmaa kuivattuine valkosipuleineen ja yrttikimppuineen. Tunnelmallisessa miljöössä keskinkertainenkin viini maistui hieman paremmalta.

Annokset olivat rustiikkeja ja ruoka oli rehellistä, täyttävää ruokaa. Itse tilasin grillatun lampaan, joka annoksen koosta päätellen olikin jalkoja lukuun ottamatta lautasella. Avomies tilasi vasikkaa, joka sekin oli kunnon t-luupihvi. Kumpikin liha oli valmistettu hyvin ja myös lisäke, kokonainen artsokka, oli hyvää.

Pääruuat maksoivat n. 20 euroa/kpl + lisäke 3 €. Litra talon viiniä maksoi 11 €. Ravintolasta poistuimme onnellisessa ruokakoomassa.

Osteria Der Belli

osteria der belli

osteria der belli2

Tähän ravintolaan löysimme italialaisten kontaktien ansiosta toisena iltana. Ravintola sijaitsee samalla alueella kuin edellinenkin, mutta suositun ravintola-/turistikadun varrella. Via Della Lungaretta -kadun varteen olikin jo valitettavasti pesiintynyt niitä kuuluisia selfietikkumiehiä. Koko kadun ravintoloista tämä oli vaatimattomin ulkoapäin, mutta niinhän se Italiassa taitaa usein ollakin: ei ole ravintolaa karvoihin katsominen.

Täällä meille suositeltiin ostereita ja tilasimmekin mereneläviä. Alkuruuaksi söimme tarjoilijan suositteleman pastan meriahvenella ja kirsikkatomaateilla. Pääruuaksi söin kalaa, jonka englannin kielistä nimeä en tunnistanut enkä enää muista, avomies söin mixed grillin eli kokonaisia ja halkaistuja katkarapuja sekä mustekalaa. Jälkiruuaksi söin perinteisen pannacotan ja avomies amaretto semifreddon.

Ruoka täällä oli konstailematonta, todella hyvää ja tuoretta. Voisin vannoa oikean käteni kautta, että syömäni kala oli nostettu merestä sinä samaisena päivänä! Kolmen ruokalajin illallinen kahdelle täällä maksoi hieman alle 100 euroa, siitä viinipullo söi viideosan. Ruuan lisäksi ravintolassa oli mukava tunnelma ja ammattitaitoinen henkilökunta. Suosittelen!

Said dal 1923

said rome

said rome4

said rome2

Kahden hyvin perinteisen italialaisen ravintolan vastapainoksi kävimme viimeisenä iltana täysin erilaisessa illallispaikassa. Ravintola sijaitsee Rooman vanhimmassa suklaatehtaassa ja lokaatiosta huolimatta se oli todella trendikäs ja ruoka kallistuikin enemmän fine diningin puolelle. Ravintola sijaitsee hämärään aikaan hieman epäillyttävällä alueella Termini-aseman takana.

Samassa tilassa ravintolan kanssa palvelee saman porukan pyörittämä kahvila, myymälä sekä baari. Aluksi luulimme ravintolan olevan suljettu, sillä näimme sisään vain tyhjään myymälään. Onneksi kuitenkin uskaltauduimme nykimään ovea, sillä ravintola oli kyllä kokemisen arvoinen. Ruokasalin kalusteina toimivat puutarhakalusteet, lattia oli päällystetty tekonurmella ja menu oli painettu valkoiselle paperipussille. Seiniä koristivat vanhat suklaamuotit ja luonnollisesti myös leipä tarjoiltiin suklaamunan muotista.

Pyysimme tarjoilijaa suosittelemaan meille ruuan ja pienestä kielimuurista johtuen päädyimme tilamaan yhden alkuruuan sekä kaksi pienempää pääruokaa jaettaviksi, vaikka tarkoitimme tilata kummallekin omat. Lopulta tämä oli kuitenkin ihan onnekas sattuma, sillä kevyt illallinen riittikin meille hyvin. Viinin tarjoilija osasi suositella loistavasti ja siinä vähän törsäsimmekin, valitsimme peräti 30 euron punaviinipullon 😀

Rakennuksen historia ja suklaa näkyivät selkeästi läpi koko menun. Alkuun söimme nautatartarin suklaahipuilla ja -kastikkeella. Ensimmäiseksi pääruuaksi söimme ankka-suklaapastaa ja toisena suklaista possua perunasoseella. Tartari maistui todella hyvälle, mutta muuten suolainen ruoka ei parasta syömääni. Esimerkiksi possu olisi kaivanut hieman lisää makeutta tasapainoittamaan suklaan kitkeryyttä. En ollut valmis kirjoittamaan kovin hyvää arvostelua, mutta sitten tuli jälkiruoan vuoro: suklaabuffet. Olimme kuin (kirjaimellisesti) lapset karkkikaupassa valitessamme täydestä tiskistä herkkuja lautasellemme. Valitsemamme herkut vielä kruunattiin valuttamalla sulaa suklaata pitkin lautasta…!

Suklaa on selvästi ravintolan parasta osaamista ja jälkiruoka olikin illallisen kohokohta. Ihan vain upean miljöön ja suklaan ansiosta voin suositella tätä paikkaa, täällä kannattaa ehdottomasti käydä esimerkiksi päiväkahvilla!

Illallisemme täällä maksoi 93 €, mutta jos olisimme tilanneet omat annokset, olisi kokonaishinta ollut n. 150 euroa.

Tämä viikko menee aika ruokapainoitteisesti, tulossa olisi todella hyvä sitruunarisoton resepti! Tämän jälkeen lupaan keksittyä taas hetkeksi sisustukseen.

___
Translation:
Few places where to eat in Rome.